Olen jo pitkään miettinyt mikä minua vaivaa, kun en ole oikein löytänyt sanoja tälle "olotilalle" joka vaivaa. Termi sille löytyi täysin sattumalta, tutkin asiaa lisääkin ja se menee näin:
"Epätyypillinen masennustila eroaa oirekuvaltaan selvästi melankoliasta. Epätyypillisessä depressiossa mieliala on vahvasti reaktiivinen ja jokin myönteinen asia tai sellaisen mahdollisuus parantaa ohimenevästi mielialaa. Henkilöllä on pitkään jatkunut taipumus kokea itsensä hylätyksi, ja hänen oireensa korostuvat erityisesti yksin ollessa. Ruokahalu, paino ja unen määrä ovat selvästi lisääntyneet. Usein henkilöllä on lyijynraskauden tuntemus käsissä ja jaloissa.
Oirekuvan vakavuus ja luonteella on merkitystä erityisesti hoidon ja erityisesti lääkehoidon suunnittelussa."
Lisäksi:
"..Sille on tyypillistä väsymys, liikasyöminen ja painon nousu, psykomotorinen levottomuus, ahdistuneisuus tai ärtyneisyys, mielialan reagoivuus ärsykkeisiin, kontaktien- ja ärsykkeidenjano sekä yliherkkyys hylätyksi tulemisen kokemuksille."
Aivan meikäläistä, ihan murrosiästä saakka. Kukaan ei ole koskaan pystynyt diagnoosia tästä tekemään, vaikka masennus on ollut ilmeinen. Vääriä lääkityksiä on tyrkytetty ja olen lopettanutkin ne harvat kokeilut, koska toimivat tosi heikoin tuloksin.
Oisko täällä ketään jolla kokemusta tällaisesta salakavalasta oireilusta? Millainen hoito on tepsinyt, kuten lääkkeet esim? Tällainen oireilu pysyy salassa etenkin ihmisillä, jotka ovat sosiaalisesti ja henkisesti älykkäitä ja kykenevät omasta mielestään kiltteinä ja sovittelevina piilottamaan todelliset tarkoituksensa myös itseltään, kuten esim tämän hylätyksi tulemisen tunteenkin, joka on tyypillinen ongelma. Addiktiot (toisin sanoen myös toistuva ärsykkeiden tarve) asioihin salataan tai ainakin yritetään salata taitavasti muilta ja jopa itseltä.
"Epätyypillinen masennustila eroaa oirekuvaltaan selvästi melankoliasta. Epätyypillisessä depressiossa mieliala on vahvasti reaktiivinen ja jokin myönteinen asia tai sellaisen mahdollisuus parantaa ohimenevästi mielialaa. Henkilöllä on pitkään jatkunut taipumus kokea itsensä hylätyksi, ja hänen oireensa korostuvat erityisesti yksin ollessa. Ruokahalu, paino ja unen määrä ovat selvästi lisääntyneet. Usein henkilöllä on lyijynraskauden tuntemus käsissä ja jaloissa.
Oirekuvan vakavuus ja luonteella on merkitystä erityisesti hoidon ja erityisesti lääkehoidon suunnittelussa."
Lisäksi:
"..Sille on tyypillistä väsymys, liikasyöminen ja painon nousu, psykomotorinen levottomuus, ahdistuneisuus tai ärtyneisyys, mielialan reagoivuus ärsykkeisiin, kontaktien- ja ärsykkeidenjano sekä yliherkkyys hylätyksi tulemisen kokemuksille."
Aivan meikäläistä, ihan murrosiästä saakka. Kukaan ei ole koskaan pystynyt diagnoosia tästä tekemään, vaikka masennus on ollut ilmeinen. Vääriä lääkityksiä on tyrkytetty ja olen lopettanutkin ne harvat kokeilut, koska toimivat tosi heikoin tuloksin.
Oisko täällä ketään jolla kokemusta tällaisesta salakavalasta oireilusta? Millainen hoito on tepsinyt, kuten lääkkeet esim? Tällainen oireilu pysyy salassa etenkin ihmisillä, jotka ovat sosiaalisesti ja henkisesti älykkäitä ja kykenevät omasta mielestään kiltteinä ja sovittelevina piilottamaan todelliset tarkoituksensa myös itseltään, kuten esim tämän hylätyksi tulemisen tunteenkin, joka on tyypillinen ongelma. Addiktiot (toisin sanoen myös toistuva ärsykkeiden tarve) asioihin salataan tai ainakin yritetään salata taitavasti muilta ja jopa itseltä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Epätyypillistä masennusta poteva henkilö voi
saada trisyklisistä masennuslääkkeistä tavallista
enemmän haittavaikutuksia. Epätyypillisen
masennuksen oireita voi hoitaa moklobemidilla
ja selektiivisillä serotoniinin takaisinoton
estäjillä. Mikäli oireet liittyvät selvästi
kaamosaikaan, voi kirkasvalohoidosta olla
myös apua."
Joten jos epäilee itsellään samaa, kannattaa pitää tää asia mielessä.
löysin itteni sun selostuksestasi ja vuosia oon kuullu masennus diagnoosin. nää pimenevät illat on kaikkein pahimpia. hurjinta on että mua on hoidettu juuri noilla trisyklisillä masennuslääkkeillä ajatellen niitten auttavan. laitoit ajattelemaan asiaa ja pakko varmaan puhua lääkärille