Täällä puhutaan usein sopimuoikeudesta ja myös suullisesta ja niidenkin sitovuudesta sekä raudankovasta periaatteesta?!
Kerrompa lyhyesti tapahtuman: Rakennusyriitäjä itse antoi kohteessa tarjouksen konsulttiyhtiölle ja ilmoitti aloittamisajankohdan , saatuaan tietää tulleensa ainoana yrittäjänä tulevan olemaan kohteen rakentaja.
Sitemmin urakkasopimuksen allekirjoituksen jälkeen johon oli sovittu ennen työn aloittamista suunitelmien toimittaminen urakoitsijan toimesta. Sekä että kohde valmistuu määräajassa valmiiksi saakka.
Urakoitsija ei toimittanut yhtään suunnitelmaa tai edes esitellyt mitään miten kohteen LVIS työt tultaisiin tekemään. Esitettäessä kysymyksen hänelle hän sanoi että voit itse hankkia ja kustantaa niitä tarpeisiisi?!. Siis ei ollut aikomuskaan toimittaa sitovasti sovitusti.?
Isoja hankintoja hän velvoitti hankkimaan itse ja jopa tilaamaan itse ja ilmoitti vain maksavansa osan tilatuista tuotteista?!. Asiat oli sovittu alkuperäisessä urakkasopimuksessa urakoitsijan tilattavaksi ja sopimukseen oli sovittu kustannnus hänen ilmoituksensa mukaisesti.
Kohteen valmistuminen on nyt myöhässä ollut 5 vuotta, ja ei ole löytynyt keinoa SUOMEN maasta millä tämä urakkkohteen itselleen määräännyt urakoitsija teksi työnsä loppuun.
Urakka summan velvoitti maksamman ennen aikaisesti ennenkuin urakkaaika oli edes päättynyt.
Toivon mukaan , arvoisat kuluttajasuojalain tulkitsijat sekä siihen uskovat ja luottavat tiedostaisivat mitä sillä "raudankovalla periaatteella" ym harhakäsityksellä laista kuluttajan asemasta markkinoilla on saatu oikeasti aikaan.
Lain tulkitsija ammttilaiset sanoi että, sopimusoikeutta ja lakia sopisoikeudesta ei olekkaan on vain sopimusoikeuskäytäntö??????
Että se siitä oikeusvaltion synnyttämästä sopimusoikeudesta.
Kerrompa lyhyesti tapahtuman: Rakennusyriitäjä itse antoi kohteessa tarjouksen konsulttiyhtiölle ja ilmoitti aloittamisajankohdan , saatuaan tietää tulleensa ainoana yrittäjänä tulevan olemaan kohteen rakentaja.
Sitemmin urakkasopimuksen allekirjoituksen jälkeen johon oli sovittu ennen työn aloittamista suunitelmien toimittaminen urakoitsijan toimesta. Sekä että kohde valmistuu määräajassa valmiiksi saakka.
Urakoitsija ei toimittanut yhtään suunnitelmaa tai edes esitellyt mitään miten kohteen LVIS työt tultaisiin tekemään. Esitettäessä kysymyksen hänelle hän sanoi että voit itse hankkia ja kustantaa niitä tarpeisiisi?!. Siis ei ollut aikomuskaan toimittaa sitovasti sovitusti.?
Isoja hankintoja hän velvoitti hankkimaan itse ja jopa tilaamaan itse ja ilmoitti vain maksavansa osan tilatuista tuotteista?!. Asiat oli sovittu alkuperäisessä urakkasopimuksessa urakoitsijan tilattavaksi ja sopimukseen oli sovittu kustannnus hänen ilmoituksensa mukaisesti.
Kohteen valmistuminen on nyt myöhässä ollut 5 vuotta, ja ei ole löytynyt keinoa SUOMEN maasta millä tämä urakkkohteen itselleen määräännyt urakoitsija teksi työnsä loppuun.
Urakka summan velvoitti maksamman ennen aikaisesti ennenkuin urakkaaika oli edes päättynyt.
Toivon mukaan , arvoisat kuluttajasuojalain tulkitsijat sekä siihen uskovat ja luottavat tiedostaisivat mitä sillä "raudankovalla periaatteella" ym harhakäsityksellä laista kuluttajan asemasta markkinoilla on saatu oikeasti aikaan.
Lain tulkitsija ammttilaiset sanoi että, sopimusoikeutta ja lakia sopisoikeudesta ei olekkaan on vain sopimusoikeuskäytäntö??????
Että se siitä oikeusvaltion synnyttämästä sopimusoikeudesta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sopimusoikeus on eri asia kuin kuluttajansuojaoikeus. Sopimusehdot ovat tosiaan paljolti osapuolten vapaasti sovittavissa, koska mitään puhtaasti sopimusoikeudellista lakia ei ole.
Kuluttajansuojalain 9 luku koskee taloelementtien kauppaa ja rakennusurakkaa. Siltä osin kuin sopimuksen riidanalainen ehto ei ole kuluttajansuojalain tai jonkin muun lain perusteella pakottava, se on sopimusoikeudellinen kysymys ja tällöin itse sopimus on ratkaisevassa asemassa.
Olen yrittänytkin kyseiseisessä tapauksessa tuoda esille ja vedota siihen. Niinkuin olet aidosti ymmärtänytkin.
Lain asiantuntijat ovat "näkemättä" kyseisen velvoitteen ja siten pitkittäneet aisan hoitoa vuosikausia aiheuttaen suuret lisävahingot koska asia ei etene misään. En epäile hetkeäkään etteikö alioikeus tai mikä tahansa tulkitsisi asiaa niikuin sinäkin eli kuluttajasuojalain perusteella ja sittemmin alkutekijöistä sopimusta sopimuksen mukaan ja sen sanamuodon ja hengen mukaisesti. Olipa se nimeltään mitä tahansa sopimuoikuslakia tai sopimusoikeuskäytäntöä!?.
Siis ihmetyksen kohde on se että, koska sitova sopimus on tehty miksi pitää sitä "piilossa" ja pitkittää asiaa suuremmaksi ja vaikeakestoiseksi. Kun kerrna toinen sopimusosapuoli haluaa että sopimus käsitellään oikedessa.
herääkin kysymys onko lakimiesten toimintatapa taas heidän omanintressinsä mukaista tuotaa mahdollisesti itselleen ja yritykselleen suurin mahdollin laskutusperuste asian ollessa mahdollisimman pitkään epäselvä?!??
Sopimus olisi raatkaisevassa asemassa mutta sit äei ole vuosiin haluttu viedä oikeuden käsiteltäväksi. Tässä on jotain mätää joka ei kestä oikeudellista arviointia. Niin on pakko nähdä.
Mielestäni sopimusoikeus (käytäntö tai laki) tarkoittanee oikeutta jo tehtyyn soipimukseen. Tietenkin ymmärrän ettei sitä voida saataa lailla mitä ja mistä sovitaan sekä miten. Mutta kun on allekirjoitettu sopimus jo olemassa. Niin sitä toin eslle esimerkkitapauksena kuinka oikeus sopimukseen kuluttajana on lähes mahdototon tuoda esille siten että se johtaisi sopimusen noudattamiseen kummankin osapuolen taholta sopimuksen sisällönmukaisesti.
Tapausta tuntematta olettaisin syyn lakimiesten menettelyyn piilevän siinä, että sen alkuperäisen kirjoitetun sopimuksen lisäksi on myöhemmin sovittu suullisesti tai kirjallisestikin jotain muuta, jota on vaikea oikeudessa todistaa vastapuolen viaksi. Tuomioistuin arvioi tapausta annetun näytön perusteella.
Eli oikeuteen ei kannata mennä, jos epäilee, että takkiin tulee.
Jos sopimus on sovittu ja ns: suullisesti muka " sovitaan" kun urakoitsija tekee täysin mielivaltaisia ja omia merkintöjään ja tulkintojaan ei tarkoita sitä että on sovittu jotain. Todistettiimpa tai ei mitään.
Rakennusala taitaa olle edelläkävijä tominnoissaan kun tätä yksipuolista ns: sopimista käytetään tuloksenmuodostukseen kun vastuu työstään tulisi kantaa.
Oikeuteen nimenomaan nämä tulisi saada ja mitä ei oli kirjallisesti sovittu molemmin allekirjoituksin saisi vain oikeuden ja lain tulkinnan sillä mutoin sopimuskäytännöllä tai sopimusoikeulailla ei ole mitään merkitystä.
Siis edelleen olen sitä mieltä että kun rakentaja osapuoli nostattaa oman urakkansa saamaa hintaa noin 20 % tekemällä yksipuolisia sopimuksia itsensä kanssa ja harhauttaa niillä tilaajat , työnjohdon, valvonnan, rakennustarkastuksen, sekä myöhemmin laintulkitsijat on syytä epäillä laintulkitsijoiden moraalia rahastaa syntyneellä riitatilanteella vielä lisää omiin taskuihin. Niikuin julkisestikkin toimialan hinnoittelu tiedetään. vuositason kustannukset oikeudensaamiseksi on eri lähteiden mukaan nousseet kymmeniä prosentteja vuodessa sekä että asian hoitokulut ovat kaikkien intressien yläpuolella eli maksaa enemmän kuin itse asia?!
Olettamukset ei auta kuluttajaa vaan faktoina suoritetut vastuut suhteessa saatuun tulokseen joka on sovittu.
Sekä tiedoksi se että kuluttaja on se joka todella oikeasti pitää pystyssä yhteiskunnan joten en lähtisi ajamaan lakimiesten monikymmenkertaisen ansiotason korottamista kuluttajien edun asemasta.