Tämän päivän Helsingin Sanomien Muut lehdet osastossa lainataan Kansan uutisten viikkolehden juttua kulttuuriministeri Tanja Karpelasta. Juttu on otsikoitu "Pieni ministeri, suuri vahinko".
Juttu jatkuu: "Pieni ihminen voi aiheuttaa suurta vahinkoa, jos hänet kohotetaan ministerin vastuulliseen asemaan. Kulttuuriministeri Tanja Saarela on leikkaamassa kulttuuri- ja mielipidelehtien valtion tukea 15 prosentilla, mikä pahimmillaan jopa vaarantaa joidenkin lehtien ilmestymisen. Kun esitys on peräisin kulttuuriministeriöstä, on syytä vakavasti epäillä vastuullisen ministerin kykyä hoitaa tehtäväänsä".
Samassa lehdessä Jukka Tarkka esittelee Erkki Tuomiojan juuri ilmestyneen kirjan mummostaan Hella Vuolijoesta. Kirjan nimi on "Häivähdys punaista". Siinä tuo "kolmen vartin kommunisti ja kovan luokan kapitalisti" esitellään Tarkan mukaan varsin mainiosti.
Tarkka aloittaa juttunsa: "Valtiotieteen tohtori Erkki Tuomiojan työkyky mykistää. Ulkoministeri on yleensäkin hallituksen pahimpaan myllytykseen joutuva jäsen, varsinkin Euroopan unioinin puheenjohtajuuden oloissa. Silti häneltä riittää aikaa ja energiaa perusteelliseen arkistotyöhön ja tasokkaaseen tutkimukseen".
Noin siis vasemmistolainen lehti keskustalaisesta kulttuuriministeristä ja oikeistolainen Tarkka vasemmistolaisesta ulkoministeristä.
On kai pakko todeta, että on ministereitä ja "ministereitä".
Juttu jatkuu: "Pieni ihminen voi aiheuttaa suurta vahinkoa, jos hänet kohotetaan ministerin vastuulliseen asemaan. Kulttuuriministeri Tanja Saarela on leikkaamassa kulttuuri- ja mielipidelehtien valtion tukea 15 prosentilla, mikä pahimmillaan jopa vaarantaa joidenkin lehtien ilmestymisen. Kun esitys on peräisin kulttuuriministeriöstä, on syytä vakavasti epäillä vastuullisen ministerin kykyä hoitaa tehtäväänsä".
Samassa lehdessä Jukka Tarkka esittelee Erkki Tuomiojan juuri ilmestyneen kirjan mummostaan Hella Vuolijoesta. Kirjan nimi on "Häivähdys punaista". Siinä tuo "kolmen vartin kommunisti ja kovan luokan kapitalisti" esitellään Tarkan mukaan varsin mainiosti.
Tarkka aloittaa juttunsa: "Valtiotieteen tohtori Erkki Tuomiojan työkyky mykistää. Ulkoministeri on yleensäkin hallituksen pahimpaan myllytykseen joutuva jäsen, varsinkin Euroopan unioinin puheenjohtajuuden oloissa. Silti häneltä riittää aikaa ja energiaa perusteelliseen arkistotyöhön ja tasokkaaseen tutkimukseen".
Noin siis vasemmistolainen lehti keskustalaisesta kulttuuriministeristä ja oikeistolainen Tarkka vasemmistolaisesta ulkoministeristä.
On kai pakko todeta, että on ministereitä ja "ministereitä".
Vastaukset 8
Vanhimmat
Örkki on örkki, vaikka voissa paistais
tässä yksi esimerkki Örkin diplomatiasta:
Diplomatian taitureita löytyy lähempääkin. Ulkoministeri ERKKI TUOMIOJA aiheutti puheillaan Yhdysvaltain suurlähetystössä Henry Kissingerin kunniaksi syyskuussa järjestetyillä illallisilla melkoista hämmennystä. Suurlähettiläs Bonnie McElveen-Hunter kertoi sytyttäneensä edellisellä viikolla 11.9. 2001 WTC-tornien tragediassa kuolleiden muistolle 3 058 kynttilää lähetystön puutarhaan sekä yhden lisää Ruotsin ulkoministeri Anna Lindhille, kun tieto hänen menehtymisestään tuli lähetystöön.
Kissingeriä vastapäätä istuneen Suomen ulkoministerin kommentti tähän oli "Minä kuulun siihen sukupolveen, jolle 11.9. on Chilen vallankaappauksen vuosipäivä."
Vasemmistososialisti yhdessä Halosen kanssa , jotka ovat jymähtäneet70-luvulle.
ett sillei
.... sitten meni vikaan? Ja millä tavalla?
Ehkä Kissingerin kunniaksi järjestetyille illallisille osallistuminen oli moraalisesti hieman arveluttavaa?
... johon kalikka kalahtaa.
Oli odotettavissakin, että kommunistilehti älähtää, kun niinikään suurelta osin vasemmistolaisten kulttuuri- ja mielipidelehtien valtiontukia leikataan.
Noiden lehtien olemassaololle on toki oikeutuksensa, mutta ei sille, ettei niihin periaatesyistä edes pyritä hankkimaan ilmoituksia. Suurpääomahan voisi noiden ilmoitusten avulla lisätä tuotteidensa menekkiä, eikä lehti halua olla tukemassa sellaista pyrkimystä, joka lihottaisi kapitalistien kukkaroa.
...käsitykset kulttuuri- ja mielipidelehdistä. Kävin kirjastossa opintomatkalla, eikä 1970-lukulaisesta menosta ole kyllä tietoakaan. Kulttuuripuolellakin on sukupolvi vaihtunut ja mielipidelehtiä löytyy joka lähtöön. Harrastajateattereista ydinvoimaan...
Sisällön ei tarvitse olla enää vasemmistolaista, mutta suhtautumisessa ilmoitushankintaan on monissa kulttuuri- ja mielipidelehdissä ollut taistolaiskauden jälkeenkin entinen henki.
Eräänlaisia mielipidelehtiähän me opiskelijatkin 70- ja 80-luvuilla teimme, mutta kyllä monet opiskelijajärjestöt pyrkivät peittämään silloisten valokopioina jäsenille monistettujen lehtien kustannukset kiertämällä liikkeissä pyytämässä mainoksia. Huomasi, etteivät yrittäjät välttämättä uskoneet antamiensa halpahintaisten mainosten voimaan, mutta halusivat tukea pienellä rahalla hyvää asiaa.
Valtiolla on erityinen intressi tukea pieniä kulttuurilehtiä -- ja yleensä toisinajattelua -- koska vain julkisvallan toimesta tämä demokratialle välttämätön ruohonjuuritason toiminta mahdollistuu.
Ihan saman periaatteen mukaan kuin tarvitaan julkinen media eli yleisradio, jolle asetetaan erityiset puolueettomuuden ja kriittisyyden vaatimukset, samoin demokratia toimiakseen tarvitsee kaupallisuudesta vapaan mielipidelehdistön. On julkisvallan oman intressin mukaista taata tällaiselle lehdistölle toimintamahdollisuudet.
Karpelan otteet tekijänoikeuslain säätämisessä olivat härskit -- se on hyvin poikkeuksellisella tavalla säädetty laki joka toteuttaa vain asianomistajien edun mutta ei ota huomioon mitään yleistä etua. Sama linja Karpelalla näyttää jatkuvan myös pienten kulttuurilehtien valtionapujen leikkaamisessa.
Jasmin Mäntylää kantsis kepun kysyä ehdolle.
Ilkka Kanervan heiniä.