Tällä palstalla puhutaan koko ajan, että jos aikoo hakea lääkikseen, on oltava juuri tietynlainen persoona. Ei pidä paikkaansa.
Itse olen ravannut viimeisten kahden vuoden ajan jatkuvasti lääkärissä, ja olen huomannut, että pätevien lääkärien joukosta löytyy erilaisia persoonia laidasta laitaan.
Ainut ominaisuus, jota lääkärillä ei saa olla, on välinpitämättömyys potilaita kohtaan.
Itse olen ravannut viimeisten kahden vuoden ajan jatkuvasti lääkärissä, ja olen huomannut, että pätevien lääkärien joukosta löytyy erilaisia persoonia laidasta laitaan.
Ainut ominaisuus, jota lääkärillä ei saa olla, on välinpitämättömyys potilaita kohtaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei tarvitse olla tietynlainen persoona; täytyy omata tietynlainen ajattelukyky.
Eikä sillä välinpitämättömyydelläkään ole mitään vaikutusta sisäänpääsyyn. Milläpä sitä edes mitattaisiin.. :)
Kerrankin joku joka tajuaa. Kaiken lisäksi lääketieteessä tarvitaan monia erilaisia persoonallisuuksia eri hommiin. TK-lääkäri on noin keskimäärin aika erityyppinen ihminen kuin traumakirurgi.
"TK-lääkäri on noin keskimäärin aika erityyppinen ihminen kuin traumakirurgi."
Mistäs tiedät?? Oletko tehnyt / lukenut tällaisen tutkimuksen?? Tuskin, kunhan idealisoit.
Luulisin kyllä, että traumalle motivoituvat lähtemään aika erilaiset ihmiset kuin esim. psykiatriaan.
Nyt ei puhuttukaan psykiatria vs. tk-lääkäri vaan trauma vs. tk-lääkäri...
HYVÄT HERMOT. Eräällä tk-naislääkärillä ei ollut, eikä hän työssään pitkään jatkanut. Paineensietokykyä täytyy olla.
no mihinkäs tuo tk-naislääkäri sitten siirtyi, kun lopetti työnsä? tutkijapuolelle vai jonnekin "kulisseihin" (pois potilaskontaktista)?
Toivottavasti löysi paikkansa.
En kyllä muista että persoonakysymyksistä täällä juuri olisi puhuttu. Siitä kyllä, mitä pitää osata sisäänpäästäkseen ja millainen hyvä lääkäri on tavoiltaan, mutta hakuvaiheessa ei kukaan katso luonnetta, pitää vain osata fysiikkaa ja kemiaa...
Ja kyllä, lääkiksestä löytyy ihan tosi monenmoista tallaajaa.
...että sanot noin. Oman kokemukseni mukaan valtaosa lääkäreistä on juuri välinpitämättömän oloisia, joskus jopa sadistisen... Se on se kulttuuri. Olen sosiaalipsykologian opiskelijana tehnyt tämän havainnon, eli tavallaan asiantuntijana.
Jos joku kirjoittaa täällä jotain, toinen korjaa vaikka pilkun paikkaa, ellei muuta kritisoitavaa löydä. Hämärtyyköhän lääkärin työssä / lääketieteen opiskelussa jotenkin todellisuuden ja oikean elämän taju?
Aina ei tarvitse yrittää korottaa itseään.