pakko oli tulla purkaan jonnekkin. Sain lapsen juuri ja luulin että parannuin täysin anoreksiasta jo mutta menipä väärin se arvaus sitten..Rakastan lastani ylikaiken mutta anoilu vie mun järjen tai ohjaa mun järkeä;(
Oon alkanu salaa taas laihuttaan mieheltä eikä kukaan muukaan tiedä..vauvaa kyllä jaksan hoitaa ainakin vielä mutta en tiedä mihin tää taas muuttuu koska olin letkuissa pitkään ennen raskautta ja juuri synnytin vasta. Oon nyt noin kuukauden synnytyksen jälkeen laihuttanu ja oon jo melki samoissa mitoissa kun ennen raskautta. Mutta se ei riitä..haluun aina vaan laihemmaksi ja laihemmaksi. pelkään että lapseni kärsii tästä.mitä teen?!????
Oon alkanu salaa taas laihuttaan mieheltä eikä kukaan muukaan tiedä..vauvaa kyllä jaksan hoitaa ainakin vielä mutta en tiedä mihin tää taas muuttuu koska olin letkuissa pitkään ennen raskautta ja juuri synnytin vasta. Oon nyt noin kuukauden synnytyksen jälkeen laihuttanu ja oon jo melki samoissa mitoissa kun ennen raskautta. Mutta se ei riitä..haluun aina vaan laihemmaksi ja laihemmaksi. pelkään että lapseni kärsii tästä.mitä teen?!????
Vastaukset 6
Vanhimmat
kunkerta tahdot parantua, niin minusta sinun kannattaisi kertoa siitä miehellesi, ettei sitten tulisi ikäviä yllätyksiä. Vaikealtahan se vaikuttaa, mutta sitä kautta voisit paremmin saada apua. Ei kukaan saa kärsiä asioista yksin.
Hienoa, että ajattelet lasta ^^ on parempi, että yrität saada itsesi normalisoitumaan, kuin ettet edes ajattelisi parannusta.
kerro ongelmisteasi äitineuvolassakin
Anoreksiaa kaiketi pyritään hoitamaan ammattilaisten avulla ja itsekin olet ollut hoidossa. Anoreksia samoin kuin muut riippuvuudet aiheuttavat turhaa kärsimystä myös ympäristölle. Siinä mielessä olen samaa mieltä edellisen kanssa, että vain jos hyväksyt oman sairautesi ja luovut siitä sinulla voi olla mahdollisuuksia täysipainoiseen äitiyteen.
Nyt hän on vielä niin pieni, että selviää siitä ja pystyy muodostamaan hyvän ja turvallisen suhteen uusiin vanhempiinsa. Suomessa on tuhansia lapsirakkaita pariskuntia, jotka eivät ole saaneet omaa lasta hartaasta halustaan huolimatta.
Selvästikään parisuhteenne ei ole oikealla tolalla, kun laihdutat salaa lapsen isältä. Myöskään suhteesi lapseen ei ole kunnossa, jos ei edes hän saa sinua pitämään huolta itsestäsi. Totta kai lapsesi kärsii, eikä kysymys ole vain imetyksestä tai imettämättä jättämisestä vaan siitä, että koko huomiosi on suuntautunut itseesi sen sijaan että pystyisit olemaan avoimessa vuorovaikutruksessa vauvan kanssa, jolle olet tällä hetkellä maailman tärkein ihminen.
Olet niin laiha ja nätti. Et älä. Kuvittele miten ylpeä voit olla ku hoidat lastasi hyvin. Tiedät itsekin mikä on oikein ja mikä väärin.
Yritä edes lapsesi vuoksi. Tiedän et se ei oo helppoa mut mua auttaa ku ajattelen et ei näin voi koko elämääkään elää..Tää sairaus/ elämän tapa pitää vaan jättää taakse ja alottaa uus terveellisempi elämä. Yritetään jooko molemmat selvitä tästä karseesta sairaudesta!
Oon ite vähän samas tilantees mut ilman lasta. Käyn viel lapparissa polilla ja yritän välttää osastoa ettei tarttis taas mennä takasin! Kyl me täst selvitään ku yritetään ja kaikki muutkin!
käytkö muuten viel polilla?