Tänäänhän on 28.10.06 ?? Ellei kalenterini väärin näytä... Viimeisen ryyppyni otin tasan 2- vuotta, sitten. Eihän tämä nyt, mikään " häävi " tarina ole, mutta kuitenkin...
Iltahan oli tuolloin alkanut hyvin perinteikkäästi- kaljaa koneeseen, nakit silmille, äly ämpäriin... ihan, miten vain. Olin niin ympäripäissäni, etten edes ymmärtänyt, missä olin !!! Loppujenlopuksi heräsin kadulta kylmissäni ja koko kroppa vilusta täristen. Pakkasta taisi olla, vain muutama aste... kun katsoin, kohti katuvaloja niin ilmassa leijaili hiljakseen lumihiutaleita. Onneksi olin sentään nukahtanut suojaisaan paikkaan, joten " säästyin " lumentulolta. Humalatilakin oli loiventunut hieman, joten nyt sentään ymmärsin, missä olin.
Mitäs sitten ? Hyppäsin pystyyn ja ryhdyin nakkamaan tossua- tossun eteen. Jonkin ajan kuluttua tapasin kadulla kodittoman miehen. Hänellä oli vihreä takki päällään, jossa oli huppu- hänen päässään... iso parta ja nenän varsi oli mustana, mahdollisesti lyönnistä. Vieläkään en muista, missä hänet kohtasin ?? Kysyin, että onko sinulla nälkä ?? No tottahan toki nälkä oli !!! Menimme muutaman sadan metrin päässä olevaan aukinaiseen kioskiin, josta sai, myös syötävää.
Ensiksi otimme kahvit/ sämpylät... sitten teetä/ lihapasteijoita ja lopuksi limpparit/ voisarvet. Kaikenlaista tuli juteltua... olimme suurinpiiretin 1,5 tuntia lämmittelemässä. Sittenhän paikka meni kiinni klo 5.00. Ulkona oli helvetillisen kova tuuli- menimme linja- autopysäkille suojaan. Taas juttelimme kaikenlaista... hän oli ollut esimerkiksi rattijuoppoudesta- linnassa. Minä taas kerroin hänelle omasta yksinäisyydestäni. Helpotti kun sain puhuttua, siitä asiasta... tunteet nousivat pintaan. Hän kysyi minulta, että miksi juon viinaa ? Ethän oikeasti tarvitse, sitä ? Sanoin että kun juon, niin kaikki asiat menevät päin helvettiä !!! Kyllähän hänkin sanoi, että viina on maistunut... näkihän sen jo päälle päin. Kuitenkaan en ryhtynyt kyselemään sen tarkemmin.
Olimme olleet pysäkillä suurinpiiretin 15- minuuttia kun oksensin kaiken syömäni ulos. Kaveri kysyi, että mikäs ihme nyt tuli ? Sanoin vain, että oksettaa. Katselimme ohi ajavia autoja... yksi linja- autokin oli pysähtyä, mutta näytin kädellä, että jatka matkaa... poliisikin ajoi ohi. Ihmettelimme myös, että ompas ulkona hiljaista. Vain muutama satunnainen ohikulkija käveli pysäkin takaa.
Lähdimme kävelemään pitkää katua alaspäin... hän kysyi, että voisiko tulla esim. rappukäytävään yöksi ? Sanoin, että valitettavasti se ei käy. Mies ymmärsi asian erittäin hyvin. Hän sanoi kyllä pääsevänsä- lämpimään. Lopuksi seisoimme risteyksessä ja toivotimme toisillemme hyvää jatkoa ja puristimme kättä. Tiemme erkanivat, sitten... katsoin minne hän menee... kokeili jokaisen asunnon ulko- oven... jospas se olisikin auki !!!
Muistan nämä kaikki asiat, kuin eilispäivän. Mitään sen suurempia raittiuslupauksia en tehnyt... viinan juominen loppui, siihen.
Ja tämä tarina on tosi !!! Viimeistä tavua myöten !!! Ikää on tällähetkellä 27- vuotta.
Iltahan oli tuolloin alkanut hyvin perinteikkäästi- kaljaa koneeseen, nakit silmille, äly ämpäriin... ihan, miten vain. Olin niin ympäripäissäni, etten edes ymmärtänyt, missä olin !!! Loppujenlopuksi heräsin kadulta kylmissäni ja koko kroppa vilusta täristen. Pakkasta taisi olla, vain muutama aste... kun katsoin, kohti katuvaloja niin ilmassa leijaili hiljakseen lumihiutaleita. Onneksi olin sentään nukahtanut suojaisaan paikkaan, joten " säästyin " lumentulolta. Humalatilakin oli loiventunut hieman, joten nyt sentään ymmärsin, missä olin.
Mitäs sitten ? Hyppäsin pystyyn ja ryhdyin nakkamaan tossua- tossun eteen. Jonkin ajan kuluttua tapasin kadulla kodittoman miehen. Hänellä oli vihreä takki päällään, jossa oli huppu- hänen päässään... iso parta ja nenän varsi oli mustana, mahdollisesti lyönnistä. Vieläkään en muista, missä hänet kohtasin ?? Kysyin, että onko sinulla nälkä ?? No tottahan toki nälkä oli !!! Menimme muutaman sadan metrin päässä olevaan aukinaiseen kioskiin, josta sai, myös syötävää.
Ensiksi otimme kahvit/ sämpylät... sitten teetä/ lihapasteijoita ja lopuksi limpparit/ voisarvet. Kaikenlaista tuli juteltua... olimme suurinpiiretin 1,5 tuntia lämmittelemässä. Sittenhän paikka meni kiinni klo 5.00. Ulkona oli helvetillisen kova tuuli- menimme linja- autopysäkille suojaan. Taas juttelimme kaikenlaista... hän oli ollut esimerkiksi rattijuoppoudesta- linnassa. Minä taas kerroin hänelle omasta yksinäisyydestäni. Helpotti kun sain puhuttua, siitä asiasta... tunteet nousivat pintaan. Hän kysyi minulta, että miksi juon viinaa ? Ethän oikeasti tarvitse, sitä ? Sanoin että kun juon, niin kaikki asiat menevät päin helvettiä !!! Kyllähän hänkin sanoi, että viina on maistunut... näkihän sen jo päälle päin. Kuitenkaan en ryhtynyt kyselemään sen tarkemmin.
Olimme olleet pysäkillä suurinpiiretin 15- minuuttia kun oksensin kaiken syömäni ulos. Kaveri kysyi, että mikäs ihme nyt tuli ? Sanoin vain, että oksettaa. Katselimme ohi ajavia autoja... yksi linja- autokin oli pysähtyä, mutta näytin kädellä, että jatka matkaa... poliisikin ajoi ohi. Ihmettelimme myös, että ompas ulkona hiljaista. Vain muutama satunnainen ohikulkija käveli pysäkin takaa.
Lähdimme kävelemään pitkää katua alaspäin... hän kysyi, että voisiko tulla esim. rappukäytävään yöksi ? Sanoin, että valitettavasti se ei käy. Mies ymmärsi asian erittäin hyvin. Hän sanoi kyllä pääsevänsä- lämpimään. Lopuksi seisoimme risteyksessä ja toivotimme toisillemme hyvää jatkoa ja puristimme kättä. Tiemme erkanivat, sitten... katsoin minne hän menee... kokeili jokaisen asunnon ulko- oven... jospas se olisikin auki !!!
Muistan nämä kaikki asiat, kuin eilispäivän. Mitään sen suurempia raittiuslupauksia en tehnyt... viinan juominen loppui, siihen.
Ja tämä tarina on tosi !!! Viimeistä tavua myöten !!! Ikää on tällähetkellä 27- vuotta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Varsinkin se kun olet vielä niin nuori. Ajattele jos puhekumppaninasi oli ikioma suojelusenkelisi!
Hyvää elämää sinulle.
Jos kerran tietämyksesi mukaan enkelitkin ovat tuollaisia, niin lähden vapaaehtoisena hiilen mättäjäksi.
"Hänellä oli vihreä takki päällään, jossa oli huppu- hänen päässään... iso parta ja nenän varsi oli mustana, mahdollisesti lyönnistä."
Monilla raitistuminen tulee kuin joku ahaa-elämys tai lampun syttyminen mitä erilaisemmissa olosuhteissa juovuksissa, ja se on laakista poikki.
Monasti siihen liittyy jotain mieleenjäävää dramatiikkaa. Onneksi sinun ei tarvinnut ihan pohjalle mennä, ja et siihen tilanteeseen päästäksesi tarvinnut kymmeniä vuosia.
Jäänyt mieleen jo vuosia sitten esitetty dokumentti ex-poliisista, joka kamppaili a-ongelmansa kanssa vuosikausia. Ohjattiin aiemmin hoitoihin työnantajan puolesta, vaimo kannusti, kaikkea mahdollista tukea, itse paasasi, että ei siihen mitkään hoidot auta jne. jne. Vaimokin luopui jo toivosta.
Sitten vaan selvänä sai jonkin yhtäkkisen elämyksen, että nyt juominen riitti, ja siihen loppui.
Vaikea tajuta, kun itse ei ole sellaista kerrastapoikki-elämystä saanut.
Se kerrasta poikki elämys tulee aina silloin tällöin, mutta myöskin se, että miksi en voi olla niinkuin muutkin ja ottaa nyt pari kaljaa........
tuli mulle. Huomasin kuinka paljon heitän kallista aikaa hukkaan,
juomalla ja krapulassa olemalla.
Onnekseni en ole koskaan pitänyt alkoholijuomien mausta.
On helppo olla raittiina, koska ei tee mieli mitään "paria"hyvän mauan vuoksi.
ja tervehdys sinulle! Olet siinä mielessä hyvä tapaus, että et ole alkoholisti ja siitä ei kai voi saada tai antaa kunniaa kenellekään. Sen parin juominen ei kai ole hyvästä mausta kiinni, ja juonkin itse myös satunnaisesti alkoholittomia oluita mm. saunan jälkeen. Siinä on vain kalorimäärien ohella se juttu, että niitä holittomia ei tee mieli juoda kuin ehkä kaksi. Se sitten, että juo keppanaa mielellään vaikka sen mäyriksen verran ei korreloi kyllä maun kanssa. Ymmärräthän sinäkin mitä tässä selvitän?
Ja yhä edelleen, olet hyvä ihminen kun et ole alkoholisti. Kannatan kaikkia osapuolia, sillä olenhan ihminen minäkin.
on jotain hyvää.Olipa sitten alkoholisti tai ei. Ja joku pitää alkoholin mausta,toinen ei.
jäin miettimään.. toiset pitää alkoholin mausta...
siis miltä alkoholi maistuu ?
juomat, joissa on alkoholia maistuu mikä millekin esanssille mutta tuo alkoholin maku.. no mulla on vielä henkisetki viisarit siirtämättä.
Olen lukenut tämän tarinan ennenkin jostain.
Tosi/urpaanilegenda?
Epäilin samaa. Tästä eteenpäin se onkin sitten urbaani legenda, eikä mitään muuta.
Tää kuulostaa mulle tutulta koska olen joitain kertoja itse herännyt katuojasta, rappukäytävästä jne. Viimeisen juomakertani jälkeen poliisi otti mut keskellä päivää kadulta sammuneena ja vei putkaan. Heräsin sieltä samasta sellistä sellaisen laitapuolenkulkijan kanssa joka siinä sitten aikamme kuluksi kertoi mulle vähän sen elämästä...Päästiin samaan aikaan pois ja molemmilla oli vähän viinaa jäänyt jotka poliisit antoi takaisin. Käveltiin kisahallilta keskustaan ja välillä istuttiin kääntämään sätkää ja ottamaan huikkaa. Viimeiset huikkani otin Kiasman edessä ja sen jälkeen olen ollut juomatta yli kaksi vuotta. Olin juonut siinä 3-4 päivää lähes syömättä eli olot seuraavina päivinä oli aika pahat. Mutta jotenkin mä siellä putkassa päätin että mä en jää kiertämään näitä paikkoja (putkat, katkot jne.) vaan mulla on muutakin tekoa tässä elämässä. Ei se sikäli ollut mikään kerta käännös koska olen välillä viettänyt raittiitakin jaksoja tuota tapahtumaa edeltävinä vuosina ja olen tiedostanut alkoholiongelmani jo vuodesta 1999. Silti toi oli se vika kerta...mies -72