133. TORSTAINA 8. JOULUKUUTA 2005 kello 16.30
Kirsi Ojansuu /vihr: Arvoisa puhemies! Hoitotakuu ei toteudu lasten ja nuorten psykiatriassa. Hoitoonpääsy kestää kuukausia, pahimmillaan vuoden. Jonotuksen aikana psyykkiset ja muut ongelmat pahenevat. Usein ongelmat kärjistyvät niin, että lapsi tai nuori joudutaan ottamaan huostaan. Huostaanotto kuitenkin heikentää lapsen tilannetta, vaikka toisin pitäisi. Osa kuntien virkamiehistä katsoo lapsen saavan huostaanotossa turvallisen elinympäristön ja tämän ratkaisevan kaikki ongelmat. Lasten olosuhteiden vakiintuminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin psykiatrinen hoito. Sairaalassa lastenpsykiatrian asiantuntijat taas katsovat, etteivät voi ottaa huostaanotettua lasta osastolle, koska hoitoa aloitettaessa lapsella pitää olla hoidon jälkeistä aikaa varten pysyvä sijoituspaikka. Sellaista ei huostaanotetulla lapsella ole tiedossa, koska lastensuojeluviranomaiset pystyvät usein päättämään sijoituspaikasta vasta osastohoidon jälkeen, kun lapsen senhetkinen kunto tiedetään. Asiat pyörivät siis nurinkurista noidankehää. Hoitoon pääsemättömyys johtaa huostaanottoon ja huostaanotto vaikeuttaa hoitoon pääsemistä. (Puhemies: Saammeko kysymyksen?)
Haluan kysyä ministeri Haataiselta: Onko tämä mielenterveyslain mukaista toimintaa ja miten aiotte toimia asiantilan korjaamiseksi?
Kirsi Ojansuu /vihr: Arvoisa puhemies! Hoitotakuu ei toteudu lasten ja nuorten psykiatriassa. Hoitoonpääsy kestää kuukausia, pahimmillaan vuoden. Jonotuksen aikana psyykkiset ja muut ongelmat pahenevat. Usein ongelmat kärjistyvät niin, että lapsi tai nuori joudutaan ottamaan huostaan. Huostaanotto kuitenkin heikentää lapsen tilannetta, vaikka toisin pitäisi. Osa kuntien virkamiehistä katsoo lapsen saavan huostaanotossa turvallisen elinympäristön ja tämän ratkaisevan kaikki ongelmat. Lasten olosuhteiden vakiintuminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin psykiatrinen hoito. Sairaalassa lastenpsykiatrian asiantuntijat taas katsovat, etteivät voi ottaa huostaanotettua lasta osastolle, koska hoitoa aloitettaessa lapsella pitää olla hoidon jälkeistä aikaa varten pysyvä sijoituspaikka. Sellaista ei huostaanotetulla lapsella ole tiedossa, koska lastensuojeluviranomaiset pystyvät usein päättämään sijoituspaikasta vasta osastohoidon jälkeen, kun lapsen senhetkinen kunto tiedetään. Asiat pyörivät siis nurinkurista noidankehää. Hoitoon pääsemättömyys johtaa huostaanottoon ja huostaanotto vaikeuttaa hoitoon pääsemistä. (Puhemies: Saammeko kysymyksen?)
Haluan kysyä ministeri Haataiselta: Onko tämä mielenterveyslain mukaista toimintaa ja miten aiotte toimia asiantilan korjaamiseksi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen: Arvoisa herra puhemies! Tämä kokonaisuus kuuluu myös ministeri Hyssälän vastuualueeseen, mutta kyllähän nyt niin on, että kun tällaisista asioista puhutaan, että on vakavasti häiriintynyt lapsi kyseessä, niin ei viranomaisten tehtävä ole silloin ryhtyä pallottelemaan lapsen hoitoonpääsyä tällaisilla kysymyksillä. Vastuu kuuluu sinne kuntiin ja siellä asiat on ratkaistava.
Kirsi Ojansuu /vihr: Arvoisa puhemies! Viimeksi hoitotakuun toteutumattomuuteen puuttui eduskunnan oikeusasiamies. Hus ja Peijaksen sairaala saivat huomautuksen oikeusasiamies Pauniolta. Sairaalan lastenpsykiatrian yksikkö toimi lainvastaisesti jättäessään vakavasti oirehtivan lapsen kahdesti ilman tämän tarvitsemaa psykiatrisen osaston hoitoa. Oikeusasiamies Paunio korostaa huomautuksessaan, että julkisella vallalla on velvollisuus huolehtia siitä, että lasten ja nuorten psykiatrista hoitoa on saatavilla sitä tarvitseville. Näin ei kyseisessä tapauksessa käynyt. Lapselle ei Pääkaupunkiseudulta löytynyt psykiatrista hoitopaikkaa. Vastaavia esimerkkejä on ympäri maata. Tällä hetkellä jonoissa on 200 lasta, heistä kaksi kolmasosaa on diagnosoitu itsetuhoisiksi. Kysyn ministeri Haataiselta:
Mikä on sosiaali- ja terveysministeriön ratkaisu lasten ja nuorten psykiatrian jonojen purkamiseksi ja miten hoitotakuu saadaan toteutumaan lasten ja nuorten psykiatriassa?
Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen: Arvoisa puhemies! Psykiatriassa ja lastenpsykiatriassa ongelmana on myös ollut osin riittävän hoitohenkilökunnan saanti tai lastenpsykiatrien riittävä saanti, ja tämä tilanne tietysti varmasti tulee nyt lääkärikoulutusmäärien kasvettua siltä osin paranemaan, mutta hoitotakuu on tarkoitettu koskemaan kaikkia ja erityisesti se koskee tietenkin tällaisia tilanteita, joissa lapselle hoidon saaminen on ehdoton edellytys hänen tulevaisuutensa kannalta, eli kunnissa on velvollisuus hoitaa nämä asiat kuntoon. Tämä vaatii nyt kuntapäättäjiltä asiaan pureutumista ja asioiden tärkeysjärjestykseen laittamista.
järjestämään sosiaali- ja terveyspalveluja asukkailleen, mutta ei sääntele yksityiskohtaisesti toiminnan laajuutta, sisältöä eikä järjestämistapaa.
Kunnille kuuluvan sosiaali- ja terveyspalvelujen
tuottamisvastuun periaatteista
säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon
suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun
lain 4 §:ssä. Säännöksen mukaan kunnat voivat
järjestää palvelut itse, yhteistyössä muiden
kuntien kanssa, olemalla jäsenenä toimintaa
harjoittavassa kuntayhtymässä tai
hankkimalla palvelut valtiolta, muilta kunnilta,
kuntayhtymiltä tai muulta julkiselta taikka
yksityiseltä palveluntuottajalta. Lisäksi kunnilla on mahdollisuus käyttää palvelujen järjestämisessä palveluseteleitä. Kunnilla on
Suomessa siis laaja valinnanvapaus päättää,
miten palvelut käytännössä toteutetaan. Vastuu
sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden
järjestämisestä on kansainvälisesti verraten
poikkeuksellisen hajautettu.
Erikoissairaanhoitolaissa
ja kehitysvammalaissa on kuitenkin
säännöksiä, jotka muun ohella edellyttävät
kunnilta jäsenyyttä palveluja järjestävässä
kuntayhtymässä.
Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun
lain mukaan kuntien on kuuluttava johonkin erityishuoltopiirin kuntayhtymään,
joita on 17. Erityishuoltopiirien väestöpohja
vaihtelee 65 000 asukkaasta 797 000 asukkaaseen.
Erikoissairaanhoidon järjestämiseksi
kunnan on kuuluttava erikoissairaanhoidon
kuntayhtymään, joita on 20.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin väestöpohja on yli 1,4 miljoonaa asukasta, kun pienimmässä Itä-Savon sairaanhoitopiirissä asukkaita on 56 000. Vuoden 2006 alussa maassamme oli 247 terveyskeskusta, joista yhden kunnan terveyskeskuksia oli 181. Kahdeksan kuntaa
hoitaa kansanterveystyön ostopalveluna ja
kaksi isäntäkuntajärjestelmällä.
Noin joka toisessa kunnassa sosiaali- ja
terveydenhuollon hallintoa varten on yhdistetty
lautakunta. Yhdistetty lautakunta on
selvästi tavallisempi suurissa kuin pienissä
kunnissa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut
kustannetaan pääosin verovaroin. Kuntien
verotulojen lisäksi palveluja rahoitetaan
valtionavustusjärjestelmän kautta sekä
asiakasmaksuilla. Sosiaali- ja terveydenhuollon
kokonaismenojen rahoitusosuudet
muuttuivat 1990-luvun aikana. Valtion
osuus sosiaali- ja terveysmenojen rahoituksesta
pienentyi ja kuntien sekä kotitalouksien
ja Kansaneläkelaitoksen osuudet kasvoivat.
Valtionosuuksilla rahoitetaan tällä
hetkellä kunnallisen sosiaali- ja terveyde nhuollon todellisista toimintamenoista noin
neljännes. Sosiaali- ja terveyspalveluissa
yksityisen ja kolmannen sektorin palvelutuotanto
on viime vuosina ollut kasvussa,
samoin kuntien ostopalvelut.
Useimmat kunnat ovat liian pieniä tuottamaan
itse kaikkia peruspalveluja eikä
niillä ole riittäviä edellytyksiä yksin huolehtia
erityisosaamista vaativista palveluista.
Kuntien välisellä yhteistyöllä on pyritty
turvaamaan, että maan kaikissa osissa
asukkailla on yhdenvertaiset mahdollisuudet
saada korkeatasoisia sosiaali- ja terveydenhuollon perus- ja erityispalveluja ja että palvelut olisi tehokkaasti järjestetty. Se udullinen, ja alueellinen yhteistyö onkin asetettu keskeiseksi tavoitteeksi sekä terveydenhuollon että sosiaalialan tulevaisuuden
turvaamista koskevissa valtioneuvoston periaatepäätöksissä.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö (Lähde:
Stakes Taskutieto 2006)
Vuonna 2004 kunnallisessa päivähoidossa
oli 185 781 lasta (54,4 prosenttia ikäluokasta)
ja esiopetuksessa 57 199 lasta (99,9 prosenttia)
ikäluokasta. Lastensuojelun avohoidossa
oli 59 912 alle 18-vuotiasta (5,4 prosenttia
ikäluokasta), tämä luku on edelleen
kasvussa. Kasvatus- ja perheneuvonnan asiakkaina
oli 71 359 henkilöä, joista 31 517 alle
18-vuotiasta.
mihin toimiin kaupungissa on ryhdytty lasten hoitotilanteen korjaamiseksi?
ja jos löytää vielä EU säädäntöä, niin eiköhön se selvityspyyntö ole kasassa.
Ja jos löytää vielä jonkin lakipykälän selvityksen käsittelyajasta niin ettei pyyntö huku ja hautaudu minnekkään jaostoihin tai hallintokuntiin.
Mistäs niitä moitteita ja sakkoja on "uhattu" lähetellä kuntien terveydenhuoltoon ja -piireihin hoitotakuun täyttymättömyydestä?
Olisiko sinnekin suuntaan hyvä laittaa tiedoksi tälläinen hoitamaton ja "unohtunut"(?) lapsia ja nuoria koskeva terveydenhuollon asia?