Minua kiinnostaisi tietää, millaisia ovat amerikan siionin uskovaiset. Vastaukseksi ei riitä, että samanlaisia, kuin suomessakin.
KUka on käynyt amerikassa ja tutustunut siellä paikallisiin uskovaisiin.
Varmaan moni kielileiriläinen on Stony Lakessa ollut ja osaisi kertoa kokemuksiaan.
Miten yleistä esim. tupakanpoltto on siellä nuorten keskuudessa ja ovatko nuoret kaikki lihavia. On se varmaan monissa asiossa se talostelu siellä erilaisempaa, vaikka usko on tietysti sama.
Kuitenkin, kun kuulee amerikan puhujan saarnaa, huomaa puheen tyylissä selvän eron.
Puhuminen ei ole niin paatoksella esitettyä, kuin suomalaisen puhujan saarna.
Amerikkalainen puhuja osaa puhua elävästi ja selkeästi ja hauskastikkin, niin että kun amerikkalainen saarnaa, siinä on vähän sellaista gospelmaisuutta, vapaakirkon saarnatyyliä.
Itse olen suunnitellut toteuttavani joskus matkan amerikan kesä tai talviseuroihin, jolloin vaikutteen amerikkalisesta seuratyylistä saisi ihan konkreettisesti.
Mutta jos joku teistä voisi kertoa, sekin auttaisi jo paljon.
Kaikki jotka ovat käyneet, kertovat, että kyllä siellä amerikassa on kaikki niin erilaista kuin täällä suomessa
KUka on käynyt amerikassa ja tutustunut siellä paikallisiin uskovaisiin.
Varmaan moni kielileiriläinen on Stony Lakessa ollut ja osaisi kertoa kokemuksiaan.
Miten yleistä esim. tupakanpoltto on siellä nuorten keskuudessa ja ovatko nuoret kaikki lihavia. On se varmaan monissa asiossa se talostelu siellä erilaisempaa, vaikka usko on tietysti sama.
Kuitenkin, kun kuulee amerikan puhujan saarnaa, huomaa puheen tyylissä selvän eron.
Puhuminen ei ole niin paatoksella esitettyä, kuin suomalaisen puhujan saarna.
Amerikkalainen puhuja osaa puhua elävästi ja selkeästi ja hauskastikkin, niin että kun amerikkalainen saarnaa, siinä on vähän sellaista gospelmaisuutta, vapaakirkon saarnatyyliä.
Itse olen suunnitellut toteuttavani joskus matkan amerikan kesä tai talviseuroihin, jolloin vaikutteen amerikkalisesta seuratyylistä saisi ihan konkreettisesti.
Mutta jos joku teistä voisi kertoa, sekin auttaisi jo paljon.
Kaikki jotka ovat käyneet, kertovat, että kyllä siellä amerikassa on kaikki niin erilaista kuin täällä suomessa
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ainakin kuolemantuomion kannattaminen siellä on yleistä uskovaisten keskuudessa.
Se jotenkin saa niskavillat nousemaan pystyyn.
Mutta ehkä se kuuluu heidän kulttuuriinsa...
paikkansa? Ainankin puhujien siellä Amerikassa päin pitäsi ottaa jyrkän, julkisen ja kielteisen kannan tähän epäinhimmilliseen mutta sielläpäin lailliseen tappamiseen. Täysin sairasta, ja jos joku uskovainen väittää hyväksyvänsä kuolemantuomion, ei hän ole enään uskovainen, raamattu kieltää tappamisen kymmenessä käskyssä.
Olen joskus tavannut ja huomannut, että ovat hyvin tyypillisiä Keski-Lännen ajatuksilla ladattuja tyyppejä, jos ajattelette G.W.Bushia niin saatte siitä hyvän esimerkin paitti, että Bush ei ole tästä seurakunnasta tainnut edes kuullakkaan koskaan.
Hattuja ei oteta päästä, kun mennään sanan kuuloon. Musiikkimaku on rytmikkäämpi. Pyykin pesuun ja kotitöihin sunnuntaisin suhtaudutaan ehkä aavistuksen jyrkemmin kuin Suomessa. Seuroja pidetään sunnuntaisin aamupäivällä. Ihmiset ovat hiukan välittömämpiä ja ottavat enemmän kontaktia. Päivämiehen ei tarvitse mahtua väliin seurustellessa. Häissä morsiuspari saattaa suudella julkisesti.
Tällainen vaikutelma syntyi minulle n. 10 vuotta sitten.
USAn lestadiolaisten yleissivistys, millä tarkoitan yleistä tietoa yhteiskunnallisista asioista, on huomattavasti heiveröisempi kuin mihin olemme kasvavan nuorison ja aikuisten ihmisten osalta tottuneet Suomessa.
Onhan amerikkalaisten varmasti vaikeampi oppia lukemaan, kun jokaisen sanan joutuu opettelemaan erikseen lukemaan.
Hauska kuulla Amerikan uskovaisten kulttuurista. Esim. Afrikan kulttuurissa tanssi kuuluu Jumalanpalvelusmenoihin ja Venäjällä ei varmaan uskovaisten televionkatselu ole pahaa, kuten ei ehostaminen ja korvakorut.
Saa nähdä, koettaako suomen uskovaiset kääntää tätä heidän tapaansa ja onnistuvatko siinä.
Matkailu varmasti avartaa, ja amerikan matka on haaveenani, kunhan lapset ovat aikuisia ja pystyy lähtemään ilman heitä.
Joka vuosi saapuu kristillisiin kansanopistoihimme useita kymmeniä amerikan nuoria, jotka saavat uusia vaikutteita ja vievät ne mennessään rapakon taa suomen uskovaisten elämäntyylistä.
Tällä tavoin koetetaan uskovaista kulttuuria muokata suomen kaltaiseksi. Samoin on alkanut tulla myös muista maista, venäjältäkin opiskelijoita kristillisyytemme opistoihin.
Etenkin venäläisille on tärkeää saada omaksua uusia kristillisiä tapoja, jotka ovat heidän omassa maassaan vielä lapsenkengissä
Kun Pyhä Henki ilmoitti SRK:n johdolle korvakorujen olevan syntiä, se samalla sanoi, että tämä neuvo (käsky) koskee ainoastaan Suomen alamaisia. Muualla asuvat vl:t voivat käyttää korvakoruja (tietysti!). Se on syntiä vain Suomessa!
Mutta Pyhä Henki jätti kertomatta, että kuinka pitkään suomalaisen vl-naisen pitää olla Togossa, ennen kuin saa alkaa käyttämään korvakoruja vai onko Suomessa syntynyt ikuisesti korvakorukiellossa?
Itse olen tavannut muutaman inkeriläisen "paluumuuttajan", jotka ovat olleet "vanhoillislestadiolaisia" mutta mielestäni he ovat ryypänneet turhan paljon ollakseen vl-uskovaisia. Sallitaanko heille vodka? Ja miksi? Kun he kuitenkin asuvat täällä?
Venäjän uskovaiset ovat vielä niin avuttomia, ettei heiltä voi odottaa samaa kuin suomen uskovaisilta togosta puhumattkaan.
Ajan myötä he kyllä oppivat olemaan ilman vodkaakin ja korvakorujaan, ynnä televisiotakaan.
Monet venäjän uskovat ovat niin köyhiä, etteivät he pysty tulemaan suviseuroihin omin avuin, vaan heidät haetaan sieltä linja- autolla ja heille järjestetään täällä täysi ylöspito.
Samalla tietysti toivotaan, että heistä joskus tulisi omillaan toimeen tulevia kunnon uskovaisia.
Joka tapauksessa tilanne on vielä se, että rajan taakse täytyy viedä avustuksia näille uskovaisrievuille, aivan samalla tapaa, kuin pelastusarmeijan, jonka motto on. Soppaa , saippuaa ja sielunhoitoa.
Venäläisillä ei ole itsellään juuri mitään, heille täytyy seuratuliaisina viedä sanan lisäksi vaatteita, rahaa, ruokaa ja vaikka mitä
Toivottavast eivät opi Raamattuun kuulumattomien perinnäissääntöjen viidakkoa, vaan uskovat armosta menemättä mahdottamaan sääntöviidakkoon.
Eiväthän tuollaisiet asiat ole mitään Pyhän Hengen neuvoja; kai nyt jokainen sellaisen ymmärtää, vaan Lapin ja Pohjois-Suomen 1800-luvun tapakulttuuria.
Sen takia, jos joku haluaa käyttää korvakoruja ja käyttää alkoholia voi sen mielestäni tehdä. Ainakaan alkoholi ei todellakaan ole Raamatun mukaan mikään synti, vaan Jeesus itse tarjosi viiniä viimeisellä aterialla, niin kuin viiniä aina tarjotaan juhla-aterioilla. Eikä ollut mitään rypälemehua, niinkun jotkut pohjoissuomalaiset joskus selittävät.
sen ajan menetelmillä seuraavaan satoon saakka. Viini oli viiniä myös Jeesuksen aikana. Humaltumista paheksuttiin mutta viiniä juotiin jokaisella aterialla aivan kuin nykyäänkin siellä päin maailmaa!
Venäjällä on valtavasti luonnovaroja, se on vauras maa. Mistä syystä sinne täytyy pikkuruisesta Suomesta kuskata oikein rahaakin? Tällainen on epätervettä ja ylläpitää kieroja ja paheellisia rakenteita.
Eivätkö sikäläiset uskovaiset voisi samalla tavoin yritteliäästi omalla työllään pyrkiä saavuttamaan sellainen tulotaso että voisivat järjestää itse seuroja ja vaikkapa suviseuratkin.
Rahan ja tavaran jakeleminen Venäjän uskovaisille on karhunpalvelus heille.
On olemassa vanha sanonta: kun annat nälkäiselle kalan, hän saa siitä yhden aterian ja on kylläinen kerran, mutta kun opetat hänet kalastamaan, hän on kylläinen loppuelämänsä. Ehkä opettaa myös lapsensa kalastamaan.
Jos me uskovaiset haluamme todella Venäjän uskovaisille hyvää tulevaisuutta, viekäämme sinne osaamista, niin että se alkaa kertyä sinne.
Ehdotankin, että SRK perustaa Venäjälle oman kr. opiston, joka kouluttaa heitä hyvään elämään, kristillisiin arvoihin ja yritteliäisyyteen.
Amerikan seuroissa en ole koskaan käynyt, mutta täällä Suomessa olen usein Amerikan uskovaisia tavannut. Jollain tavalla olen kerta toisensa jälkeen kokenut heidät liikuttavina. He ovat usein suu auki uskomassa ja luottavat Jumalan johdatukseen elämässään. 80-luvulla mielestäni Suomessa oli juuri samanlainen vapaa ja luottavainen mieli. Amerikan uskovaisten seurassa olen tuntenut itseni enemmän tai vähemmän sekularisoituneeksi. Jumala esimerkiksi arkielämässä usein unohtuu, lapsiasiat vaivaavat turhan usein päätä ja elämää liian usein katsoo vain ajallisesta näkökulmasta. Amerikan sisaret ja veljet ovat jotenkin säilyttäneet uskon, jossa ymmärtämätön ja luottavainen lapsi on esikuvana.