Niinpä niin. Ikää löytyy jopa kuusitoista vuotta ja elämä on takana.
No ehkä mä perustelen ton otsikon. Mulla on aika syvä masennus (melkein oon yrittäny itsemurhaa, viillelly tms.) Ja käyn psykologin juttusilla. Eipä siitä ole apua ei, ei se ole edes psykologi, mikälie sosiaalityöntekijä.
Mut ja veljeni on otettu huostaan (asutaan nyt isän luona) koska äiti on niin alkoholisoitunut. Äitiä mulla ei oo ollut ikinä. Se on aina vihannut mua koska muistutan isää liikaa. Äiti hakkas mua kun olin jotain 10.
Ystäviä ei oo ollut ikinä. Oon aina ollut niin yksinäinen ku olla ja voi. Poikia en oo edes halannnut, yrittänyt kyllä tutustua niin monta kertaa kuin mahdollista.
Ja sitten. Sitten tuli syömishäiriöt. Anoreksiaa ja bulimiaa. No eipä ihmekään kun vanhemmat ovat mitä ovat. Ja masennus pahenee koko ajan. Olen kaiken lisäksi lihonut. Ja viiltelen, koska pahaolo on niin syvällä. Mun pitää satuttaa itteeni kun oon niin läski enkä kelpaa kenellekään.
Jäin kiinni myymälävarkaudesta. Poliisin kuulustelu ja sakot, enkä tiedä miten selviän niistä. Hyvä että rahaa riittää ruokaan. Mut ehkä huostaanotetaan taas. Sitten viimestään tapan itteni. En voi elää enää. Mä oon hullu ja sairas enkä oo ees vielä aikuinen.
Niin ja kouluki menee päin helvettiä. Eli kaikki mahdollinen on mennyt, toivo on mennyt, en enää jaksa tätä. Olen halunnut jo kuolla vaikka kuinka kauan. Pitäis vetää vaan ranteet auki.
No ehkä mä perustelen ton otsikon. Mulla on aika syvä masennus (melkein oon yrittäny itsemurhaa, viillelly tms.) Ja käyn psykologin juttusilla. Eipä siitä ole apua ei, ei se ole edes psykologi, mikälie sosiaalityöntekijä.
Mut ja veljeni on otettu huostaan (asutaan nyt isän luona) koska äiti on niin alkoholisoitunut. Äitiä mulla ei oo ollut ikinä. Se on aina vihannut mua koska muistutan isää liikaa. Äiti hakkas mua kun olin jotain 10.
Ystäviä ei oo ollut ikinä. Oon aina ollut niin yksinäinen ku olla ja voi. Poikia en oo edes halannnut, yrittänyt kyllä tutustua niin monta kertaa kuin mahdollista.
Ja sitten. Sitten tuli syömishäiriöt. Anoreksiaa ja bulimiaa. No eipä ihmekään kun vanhemmat ovat mitä ovat. Ja masennus pahenee koko ajan. Olen kaiken lisäksi lihonut. Ja viiltelen, koska pahaolo on niin syvällä. Mun pitää satuttaa itteeni kun oon niin läski enkä kelpaa kenellekään.
Jäin kiinni myymälävarkaudesta. Poliisin kuulustelu ja sakot, enkä tiedä miten selviän niistä. Hyvä että rahaa riittää ruokaan. Mut ehkä huostaanotetaan taas. Sitten viimestään tapan itteni. En voi elää enää. Mä oon hullu ja sairas enkä oo ees vielä aikuinen.
Niin ja kouluki menee päin helvettiä. Eli kaikki mahdollinen on mennyt, toivo on mennyt, en enää jaksa tätä. Olen halunnut jo kuolla vaikka kuinka kauan. Pitäis vetää vaan ranteet auki.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Voi kulta pieni, 16 vuotiaana sanot että elämäsi on takana. Siltäkö sinusta tuntuu tällä hetkellä? Olet varmaan mielestäsi maailman yksinäisin ja onnettomin ihminen. -Hyvä että sinulla on se mikälie sosiaalityöntekijä jonka kanssa puhua. Kerro hänelle koko se paska minkä tunnet sisälläsi. Siihen sinulla on oikeus. - Toivottavasti saat häneen yhteyttä viikonloppuna! - Säikähdin tuota otsikkoasi, itsemurha, ainoa ratkaisu. Onko se ratkaisu? Onko se hätähuuto? Haluat että sinut huomataan. Haluat että joku ottaisi sinut syliin ja halaisi? Näinhän sen pitäisi olla. Olet vasta 16 vuotias ja elämäsi on edessä, niin niin, edessäsi, luit ihan oikein. - Yritä löytää joku aikuinen johon voit luottaa, niitäkin on, kysy kouluterveydenhoitajalta, mene vaikka huomenna kirkon takapenkille ja katsele ja kuuntele siellä ihmisiä, (en ole uskovainen) olen nimittäin tehnyt aikoinani niin, kun tunsin itseni niin yksinäiseksi. - Olen nyt 55 vuotias nainen, äiti, itselläni on 18 - vuotias poika joka on tällä hetkellä saunaillassa ja odotan häntä kotiin, ajattele 18 vuotiasta, aikuista lasta!!! Mutta olen niin hölmö, niin sanoo poikani, ihan kivikautinen, kun istun ja odotan häntä, voin joutua odottamaan pitkään. - Mutta hyvä kun tässä aikani kuluksi selasin näitä sivuja ja silmäni osui tähän sinun viestiisi. - Yritä kestää tämä yö ja huomenna on uusi päivä, mene ulos, kävele ja katsele, kyllä tämä on elämisen arvoista....
Kirjeestäsi käy ilmi tosiaankin itsetuhosi, syömishäiriöt, viiltelyt jne. - Me vanhemmat kyllä aiheutamme lapsillemme tosi paljon kurjuutta välinpitämättömyydellämme, hyi meitä... Kyllä jokaiselle lapselle kuuluu oikeus turvalliseen lapsuuteen, meidän vanhempien tulisi ottaa vastuu....toivottavasti sinulla on hyvä isä ja veli. Äitisi ei varmaan voi oikein hyvin... - Älä ajattele (helppohan minun on sanoa) niitä kilojasi, lähde kävelylle tuulee ja tuiskuun, saat muuta ajateltavaa, kilot karisee jne. - Se myymälävarkaus oli kyllä kurja asia, nuoruuteen kuuluu kaikenlaisia virheitä, toivottavasti opit tästä, älä tee enää ...
Sinä löydät vielä ihan varmasti jonkun joka sinuun ihastuu, ihan varmasti. Sellainen poika osuu varmasti kohdallesi kunhan maltat odottaa.
-Itsemurha ratkaisee sinun ongelmasi, vai kuinka luulet? Mutta sitten et ehdi rakastua, et ehdi perustaa perhettä, saada lapsiasi, lapsenlapsiasi jne., miten sinun veljesi sitten käy, hän joka on sinulle nyt tosi tärkeä, entä isäsi, - sinulla on yksi ja tuhat syytä elää, ihan itsesi takia. - ja minun.
Jaksa huomiseen, ystävä pieni
Minulla on myös masennusta, alkoi jo ala-asteella. silloin kukaan ei ottanut minua tosissaan, vasta ylä-asteella terveydenhoitajani huomasi tilanteeni ja kävinkin hänen luonaan juttelemassa aina kerran kuussa. Olen vasta 20v mutta kokenut todella paljon elämältä, varsinkin sitä pahaa. Olen masentunut pahasti monta kertaa. Välillä on hyviä aikoja mutta sitten kun se taas iskee (masennus) niin tuntuu että elämällä ei ole mitään annettavaa.
Itselläni on hyvät vanhemmat, mutta en äitini kanssa ole koskaan ollut läheisissä väleissä, joten tiedän tavallaan miltä sinusta tuntuu. En tietenkään voi sanoa että tiedän täysin tuntemuksesi mutta suunnilleen. Elämä on joillekkin ihmisille rankempaa kuin toisille, mutta kyllä me vielä selvitään!!!
Luota siihen että sinä olet ainutlaatuinen ja monille ihmisille täysin korvaamaton! Niin minäkin ajattelen kun tulee itsetuhoisia ajatuksia.
Kirjoitit että käyt sosiaalityöntekijän luona juttelemassa, hän ei varmastikkaan ole oikea ihminen auttamaan sinua.
Varaa aika lääkäriin ja tulosta vaikka tuo ylläoleva kirjoituksesi mukaan ja näytä se hänelle ellet osaa samaa kertoa kasvotusten.
Lääkäri saattaa kirjoittaa mielialalääkityksen ja näin varmaan tekeekin. Kunnallisella psykologille voit itsekkin varata ajan ja se on täysin ilmaista.
Puhelinluettelosta numero ja soittamaan, lääkäri voi varmaan myös sinut sinne ohjata jos niin haluat, mutta ilman lääkäriäkin sinne pääsee.
Masennukseen saa apua kunhan sitä vain haluaa ja hakee.
Itse olen kärsinyt lapsuudesta asti vaikeasta masennukseesta perheolojen takia ja vieläkin 24 vuotiaana elossa olen, päivä kerrallaan.
Jaksamisia.
luovuta. Pyydä siltä "psykologilta" apua, kerro sille kaikki. Olet kokenut paljon, ja toistaiseksi selvinnyt siitä, voit edelleen olla onnellinen ja menestyvä joskus. Pyydä apua ja yritä saada elämäsi kulkemaan, päivä kerrallaan. Joku aamu heräät ja huomaat, että kaikki paska on jäänyt taakse ja voit elää omaa elämääsi.
Itsemurha on kauhea ja järkyttävä asia. Jos sen tekee niin kuolee vaan kerran ja maan päälle ei pääse koskaan takaisin. On järkyttävää, kun jotkut ihmiset joilla on vaikeaa ja heillä menee huonosti tekevät tai suunnittelevat itsaria. Kuulostaa kauhealta jos joku päättää itsensä elämän itse esim. ampumalla tai hirttäytymällä. Jos joku murhaa itsensä niin ihmiset jotka hänet tunsivat jäävät suremaan ja ikävöimään. Olisi hyvä jos ihmiset joilla on vaikeaa tai huono tilanne elämässä kertoisivat asiasta jollekkin. Opettaja, vanhemmat, sisarukset, kaverit, terveydenhoitaja, psykiatri, kuraattori, psykologi ja ystävät ovat erittäin hyviä kuuntelemaan ja he voivat auttaa ihmistä joka tarvitsee apua ja huolenpitoa. He auttavat ja ymmärtävät, heillä on aikaa kuunnella ja lohduttaa. Itkeäkin saa, jos itkettää. Itkeminen ei ole paha asia ja se ei auta tilannetta, mutta helpottaa oloa ja mieli kevenee ja mitä enemmän ongelmistaan puhuu sitä parempi mieli tulee ja sillon ymmärtää, että on tärkeä ihminen ja hänestä pidetään ja rakastetaan. Itsemurhaa ei kannata miettiä, koska siitä tulee paha mieli ja huono olo. Kukaan ei tiedä millon kuolee ja päivät päättyvät ja hyvä niin. Jos kaverillasi tai kenellä tahansa tutullasi on murheita tai vaikeaa niin kuuntele häntä ja kerro hänelle, että välität hänestä ja hän on sinulle tärkeä. Jos teillä on vaikeaa niin hakekaa apua ennen kuin on liian myöhäistä.
Ikävää että olet tuollaisessa tilanteessa. Itse olin neljä vuotta sitten ikäisesi, masentunut myöskin ja itsemurhaa haudoin. Elämä meni ehkä pari vuotta päin helvettiä, sitten tajusin etten voi tehdä enää muuta kuin hakea apua tai tappaa itseni. Kuten varmasti arvaat, hain apua. Varasin ajan lääkäriin ja se oli tosi ymmärtäväinen ihminen. Muistan elävästi sen hetken kun astelin pois vastaanotolta ja terveyskeskuksesta, resepti kourassa. Tajusin että siinä aukeaa oikeastikin uusi mahdollisuus, onneksi olin hakenut apua vaikka olin ihan varma ettei minua kuunneltaisi tai haluttaisi auttaa. Terveen ihmisen on vain niin vaikea tajuta että toinen on masentunut jos masentunut ei sitä itse rautalangasta väännä. Itsemurha on sen kertomiseksi jo liioittelua. Lääkärit on nykyään koulutettu tosi hyvin kohtaamaan masentunut ihminen, he tietävät millainen tämä sairaus on ja osaavat auttaa. En tiedä, näetkö sitä juuri nyt mutta monet ongelmasi johtuvat juuri siitä masentuneesta mielialasta joka voidaan hoitaa. Kunhan ensin pääsisit masennuksesta eroon, voisit ajatella elämääsi uudestaan, ymmärtäisit miten paljon helpompaa tämä elämä on kun masennus olisi hoidettu alta pois. Löytäisit oikeasti sen ihmisen joka sinua rakastaa. Itse olen jo 20 mutta en ole kumppania löytänyt, ei sillä vielä kiirettä ole. Koko ajan kuitenkin jaksan etsiä ja pitää toivoa yllä :)
Toivon sinulle hyvää alkavaa talvea ja voimia hakea apua ja parantua.
Miten jaksat tänään? Ensimmäinen ajatus tänä aamuna oli mitenhän se tyttö jaksaa siellä jossain.... toivottavasti hyvin. - Yritä ottaa huomenna, maanantaina, yhteyttä vaikka oman TK:n päivystykseen että saisit apua. On olemassa, niinkuin tässä toisetkin kirjoittajat ovat julkituoneet, lääkkeitä, jotka helpottavat oloasi, mutta se vaatii lääkärissä käyntiä. - Onnea matkaan. - Olet 16 vuotias ja näinollen käyntisi omassa TK:ssa ovat maksuttomia.
Paljon voimia sinulle, olet ajatuksissani.
hei.. oon 15 vuotias tyytö ja olen masentunut. mulla on ollu just noita samoja ajatuksia ku sulla.. mä jouduin osastolle ku yritin itsemurhaa. múlla menee koulu päin helvettiä ja kaikki asiat.. tutuu että millään ei oo enää mitään järkeä ja ihan sama vaikka kuolisi. mä stressaan siitä ku nyt kun mä oon osastolla ni mä en tee mitään muuta kuin syön koko ajan ja mä oon lihonu.. mua ahistaa ja oon mielestäni ruma ja kaikkee vaikka kaikki sanoo et en oo.. mut on hylätty 11 vuotiaana kotoo pois.. vanhemmat ei jaksanu enää kattoo.. niinpä jouduin lasten kotiin.. ois hyvä ku kertoisitte lisää omia tarinoita teidän elämästä ja masentuneisuudestanne..
joku syömishäiriö jos saan kysyy? ja ottiko sua päähän se ettet kuollut?....vai olikse edes tarkotus?
Sinulle kuuluu elämä. TOIVO, uusi luottamus siihen että selviydyt.
Jumala kehoittaa tuomaan kaiken "konkurssielämän" Hänen luokseen.
Tie on sinulle auki ylöspäin. Jos vain haluat. Itsekkin olen kääntymällä Herran puoleen ja huutamalla avuksi Hänen nimeään selviytynyt melkein haudan partaalta takaisin elämään.
Voimia sinulle ja muista Jumalalla on voimallinen kääntämään sinun kohtalosi täydellisesti, kun vain sitä Häneltä pyydät.
Tässä muutama raamatun lupaus sinulle:
Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."
Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
Kannattaa mieluummin hypätä junan eteen kuin viiltää ranteet auki. Ainakin mun mielestä on tosi vaikeeta päästä valtimoon käsiks. Mua on neuottu viiltämään ranteet sillai pystysuoraan, siis päinvastoin kuin se klassinen vaakasuoraan viiltäminen, tosin ei silloinkaan välttämättä oo helppoa osua valtimoon.
Jos ei oo niin masentunut että uskaltaa hypätä junan eteen, kannattaa valita se mukavin itsaritapa: ottaa kunnon yliannos lääkkeitä. Mä itse koitin itsaria 3 vuotta sitten viiltelemällä, nyt mul on nainen ja kohta vuoden ikäinen poika, eli hyvä etten kuollu.
Masentuneena sitä luulee tietävänsä miltä loppuelämä tulee näyttämään, mutta eihän sitä voi tietää. Tietenkin voi olla niinkin masentunut ettei välitä hyvistä asioista. Silloin ei oo paljon tehtävissä.
kuolla jos syön purkillisen masennuslääkkeitä?
Määrästä en tosiaan tiedä mutta kannattanee tehdä niin että vedät ensin itsesi tokkuraan maksimi- annoksella ja sit jonkun ajan päästä täys purkillinen naamaan.
vetää ittes niin tokkuraan ettet pystys kirjottaan tuollaista. Neuvot 16-vuotiasta itsemurhan teossa...
Ei nyt 16 vuotiaana kannata itseään tappaa! Sinun elämäsi voi muuttua vielä moneen kertaan seuraavien vuosien aikana. Tiedän monta tuttua kenen elämä on muuttunut totaalisesti ihan muutamassa vuodessa. Enkä tosiaan suosittele että vielä nyt teet mitään niin peruuttamatonta. Ehdit tekemään sen myöhemminkin, mutta nyt sinun kannattaisi keskittyä vielä elämiseen. Et voi menettää toivoasi vielä. Vaikka sinulla nyt onkin ongelmia jotka tuntuvat ylitsepääsemättömiltä niin ei ne sitä oikeasti ole. Masentuneena sitä keksii itselleen umpikujia, joista ei mukamas pysty selviytymään. Sitten kun vähän välillä piristyy, niin huomaakin ettei ne oikeasti ollut ollenkaan niin pahoja ongelmia kuin kuvitteli.
Kannattaa pitää toivoa yllä, koska et tiedä vielä miten elämäsi tulee muuttumaan kun hieman vanhenet ja itsenäistyt ja muuta. Odottelet muutaman vuoden niin olet jo paljon viisaampi.
Ja niitä masennuslääkkeitä ei kannata ottaa purkillista kerralla. Kuoli sitten tai ei.
Tahtoisin nyt valaista hiukan, että ei se ainoa oikea suoni ole se valtimo. Jos viillät laskimoon, voit siinäkin kuolla verenhukkaan.
Minultakin on monta kertaa kysytty tikkauksen yhteydessä, että yritinkö kuolla. Vaikka en siis vatimoa viillellytkään (en sen koommin kyllä laskimoonkaan osunut).
MOI.OLEN MYÖS ALKOHOLISTIÄIDIN LAPSI. NYT JO 49- VUOTTA.OLEN KÄYNYT ELÄMÄSSÄNI LÄPI MONENMOISTA HELVETTIÄ MUTTEN OLE VIELÄ LUOVUTTANUT.3-VUOTINEN PSYKOTERAPIA AUTTOI MINUA SYYLLISYYDESTÄ ÄITINI JUOMISEEN.TOSIN MINULLE ELÄMÄ ON TUONUT PALJON FYYSISIÄ SAIRAUKSIA JOIDEN KANSSA OLEN HELVETIN KOVILLA. KEHOTAN SINUA HAKEUTUMAAN PSYKIATRIAN ERIKOISLÄÄKÄRIN VASTAANOTOLLE JOTTA SAISIT TILANTEESI OIKEAN DIAGNOOSIN SELVILLE.JA JOS KOET ETTÄ HOITOSUHDE PSYKOLOGISI KANSSA EI TOIMI, SANO SE HÄNELLE SUORAAN TAI SITTEN SIELLÄ LEKURIN VAST.OTOLLA.MUISTA AINA!!!!!! MEILLÄ ON OIKEUS SANOA JOS MEISTÄ EI TUNNU HYVÄLLE.SE EI OLE AINOASTAAN HEIDÄN YKSINOIKEUS KEILLÄ MENEE NS. HYVIN.SELVITÄ AINAKIN ONKO SILLÄ PSYKOLOGILLA EDES PSYKOTERAPEUTIN KOULUTUSTA, VAIKKA PSYGOLOKI ONKIN.PSYKOLOGIA JA PSYKOTERAPIOINTI KUN OVAT KAKSI ERI ASIAA.TSEMPPIÄ SINULLE. TIEDÄN MILTÄ TUNTUU KUN KUOLEMA PYÖRII MIELESSÄ AINOANA V AIHTOEHTONA.SE ON SAMALLA KERTAA SEKÄ VAPAUTTAVALTA ETTÄ HELVETILTÄ TUNTUVA TUNNE.TERV.ÄITI49
täältä näköjään löytyy noita kusipäitä jotka ei tunnu tietävä masennuksesta yhtään mitään ja tulee tänne vittuilemaan ihmisille jolla on ihan oikeesti paha mieli!älä välitä!noi viestit ei sua ainakaan kanna eteenpäin ja apua,ymmärrystä sä täältä oot tullu hakemaan et mitään kusipään juttuja!sillä taitaa se elämä olla niin hyvällä malilla että on varaa tulla kirjottelemaan tollasta paskaa!mä tiedän miltä susta tuntuu!mä tiedän että sitä lippua on niin vaikee nostaa pystyyn kun voimia ei yksinkertasesti ole!mulla oli 3 vuotta masennus lääkitys päällä ja niistä oli apua!yrittänyttä ei laiteta ja sun kannattaa ihan tosi hakee apua muualta kun sossun muijilta joista mulle ei ainakaan ole jääny mitenkään hyvä kuva!ne on vääriä ihmisiä auttamaan sua!mulla on itelläni huomenna taas aika psykologille kun tunnen masennuksen oireet ja niitä mulla on jo ollu vähän aikaa enkä halua taas mennä niin alas mitä mä joskus olen ollu ja sunkin kannattaa ihan oikeesti!siin sä et tuu mitään häviämään,ainoastaa voittamaan!eikö???
hei
Minulla on sellainen kokemus tuosta tilanteesta, että kannattaa olla ikään kuin sivullinen ja katsoa miten tilanne kehittyy. Ei kannata ottaa kaikkea itseensä mitä toiset sanovat vaan antaa puheiden mennä kuin vesi hanhen selästä. Elämän ilot ovat monesti hyvin pieniä ja arkipäiväisiä. Voin vakuuttaa, että elämän suurimmat ilot tulevat mukavista ihmissuhteista, joita syntyy erilaisissa järjestöissä ja seuroissa. Kannattaa liittyä erilaisiin yhdityksiin ja siten saada elämään ja kalenteriin sisöltöä.
mä tiedän miltä susta tuntuu.. ja vaikka kuinka moni sanoo sulle et tietää miltä susta tuntuu se ei auta sua. ei tääkään viesti auta sua, on vaa pakko kertoo sulle et ku luin sun viestis mun oli pakko ruveta itkemään ku ymmärrän sua..
mä olen 15w tyttö ja masiskin on painanut jo 5vuotta.. itsaria oon ajatellu paljon kun kavereita ei ole ollut ku lapsuudes.. mua on käytetty seksuaaliseks hyväks.. viiltelen.. oon sairaan köyhäst perheest. en saa iloo mistään ja mun hermot on jo menny ajat sitte.(milloinhan päässä pimahtaa viimeisen kerran?) itsaria mä koitan piankoin.. koitan riuduttaa itteeni ja oon jo huomenna 4päivää ku en juo mitään. mä en tajuu miks pitäs kestää tätä paskaa ja mulla on kait joku mielisauraus ,ei ihme et tääl tulee hulluks.. kukaan ei ymmärrä mua niin miksi kertoisin kenellekkään miltä musta tuntuu? oon kirjottanut tänne pari kertaa nimellä Tiina..
oon jo tehnyt itsemurha kirjeenki ku kellään ei oo tästä aavistustakaan.. onha se kauheeta ajatella mikä järkytys se on mun äiskälle ja siskoille..ja mun toinen sisko on niin viisas ja koittanu saada mua syömään.. mutt mä en vois ajatella et syön.(poltin tupakkaakin mutt ei ollu siinäkään järkee)
mä toivon joka ilta etten heräis yöllä.. haluisin kuolla nukuessani..voisin jatkaa tätä "kertomusta" jo vaikka kuin kauan mutta en jaksa ajatella nyt.. oon kirjottanu tänne vaikak kuinka monta kertaa mutta mistään vastauksesta ei oo ollu apua.. Koska EN Halua apua!! en missään nimessä halua sitä..
tää kappale saa mut itkemään joak ilta =,(
--> http://www.youtube.com/watch?v=RP1mZSk1XI8
en voi sanoo sulle mutua ku usko kuolemaan.. onneksi me kuollaa kyll.. ja toivotan voimia että voit tehä "sen".. kuten minäkin toivon itselleni voimia siihen..
ei kannata, ite yritin itsarii pari kuukautta sitten, vedin ranteen auki, osu valtimoon, jouduin sairaalaan, siellä ne sitten tarkkaili mun tilaa, ja olin vähällä joutuu lasten ja nuorten psykiatriselle osastolle. mutta en sitten joutunutkaan. onneks. sillon olin humalassa, ja en ikinä tekisi selvinpäin mitään nin tyhmää. käyn psykologilla nykyään, mutta ei se auta paljoakaan. ainakaan minua.