miksi mä vaivaudun?

Vasta 26-v mä tajuan kuinka nautinnollista on viillella itseään...vasta vähän, sairasta, mä tajuan. Kokemus se on tämäkin. Kaikki luulee, että mä oon okei, mutta mä en ole. Lähinnä masentaa, musta ei ole mihinkään. Mä oon vika-kappale, enkä paremmaksi muutu. Vain pahemmaksi. Mitä muuttuu, opiskelen korkeakoulussa ja musta pitäis tulla jotain. Ei tule. Mies odottaa, että mulla on motivaatiota, ei ole. Haluun vain olla, ja odottaa kuolemaa. Mä en tie mitä odotan, ihmettä vai jotain. Ei musta ole mihinkään. Paitsi hyppään auton alle ja pilaan jonkun elämän.
8617
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Miten tuska voi olla näin todellista? Viillot tuntuu niin hyvälle, ja samalla tuntuu niin pahalle.

Mä joku aika sitten pelkäsin oikeasti kuolevani kipuihin, mulla on vaikea perussairaus joka ahdistaa. Nyt toivon, että vaan iskis uudelleen kohtaus ja mietin lääkkeiden väärinkäyttöä. En halua sääliä, haluan helpotusta. En kestä yhteyttä kavereihin, en oo viikkoihin tehnyt mitään, oon vain ollut. Ei kiinnosta mikään. Ei koulua, ei töitä, oon vaan. Kilpirauhasen ajaatoiminta, toivon, että se on osa syy. Haluisin vaan olla ok.

Äänestä
  • jos sä menisit nyt kiltisti lekuriin ja hakisit
    apua.Nykyaikana pystytään aika paljon hoitamaan
    ja helpottamaan tuskaista oloa.Joskus joudu-
    taan pienistä asioista kokoamaan voimaa päivän
    jaksamiseen ja oloon.Tsemppiä sulle,sulla on nyt
    vain tie ylöspäin,usko pois:)

    Äänestä

Millään viiltelyyllä ei olosi tule parantumaan. Tilaa aika YTHS:n neuvontapsykologille, se ohjaa sut psykiatrille/psykologille.

Äänestä
  • En mä voi selittää, mutta ei tapahdu...se hetki milloin tajuaa kääntyneensä väärään tapahtui tovi sitten, ei parempaa tuu. Pitäis tulla! Osa masennusta on se, että tietää ettei tuu saamaan lapsia (fyysinen mahdottomuus) ja ettei tule selviämään työelämästä, mä haluaisin olla normaali, mutta se ei onnistu, kivut on liikaa. Mä vihaan kaikkia normaaleja! Kokisittepa te tämän, miten katkeruudesta pääse eroon?

    Äänestä

  • pelottavaa kirjoitti:

    En mä voi selittää, mutta ei tapahdu...se hetki milloin tajuaa kääntyneensä väärään tapahtui tovi sitten, ei parempaa tuu. Pitäis tulla! Osa masennusta on se, että tietää ettei tuu saamaan lapsia (fyysinen mahdottomuus) ja ettei tule selviämään työelämästä, mä haluaisin olla normaali, mutta se ei onnistu, kivut on liikaa. Mä vihaan kaikkia normaaleja! Kokisittepa te tämän, miten katkeruudesta pääse eroon?

    Mä vihaan mun sisaruksia, miksi mä miksei ne. Mun pitää kuolla, koska mä oon niin paska ihminen!!! Mikään ei jakaudu tasan, vaan osa joutuu kärsimään, kaikki ei!

    Äänestä

  • pelottavaa kirjoitti:

    Mä vihaan mun sisaruksia, miksi mä miksei ne. Mun pitää kuolla, koska mä oon niin paska ihminen!!! Mikään ei jakaudu tasan, vaan osa joutuu kärsimään, kaikki ei!

    Sinullakin on jotain mistä minä olen sinulle kateellinen. Parikin asiaa itseasiassa. Vaihtaisin koska vaan osia kanssasi.

    Äänestä

  • katkerampi kirjoitti:

    Sinullakin on jotain mistä minä olen sinulle kateellinen. Parikin asiaa itseasiassa. Vaihtaisin koska vaan osia kanssasi.

    kerro, mä kaipaan tota, että joku on kateellinen

    oikeasti, elämä sattuu...

    Äänestä

  • sitä mä kaipaan kirjoitti:

    kerro, mä kaipaan tota, että joku on kateellinen

    oikeasti, elämä sattuu...

    Sinä seurustelet, minä en tule toimeen edes itseni kanssa saati sitten että saisin koskaan ketään muuta rinnalleni. Sinulla on jokin sairaus ja kun siitä huolimatta jaksat eteenpäin, tekee se sinusta sankarin muiden silmissä. Minulla taas ei ole mitään tekosyytä olla tällainen. Olen vain luuseri, vaikka minulla on samat mahdollisuudet annettu kuin muillekkin. Että tämmöstä...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


pelottavaa kirjoitti:

Vasta 26-v mä tajuan kuinka nautinnollista on viillella itseään...vasta vähän, sairasta, mä tajuan. Kokemus se on tämäkin. Kaikki luulee, että mä oon okei, mutta mä en ole. Lähinnä masentaa, musta ei ole mihinkään. Mä oon vika-kappale, enkä paremmaksi muutu. Vain pahemmaksi. Mitä muuttuu, opiskelen korkeakoulussa ja musta pitäis tulla jotain. Ei tule. Mies odottaa, että mulla on motivaatiota, ei ole. Haluun vain olla, ja odottaa kuolemaa. Mä en tie mitä odotan, ihmettä vai jotain. Ei musta ole mihinkään. Paitsi hyppään auton alle ja pilaan jonkun elämän.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu