Jälleen kerran se on tapahtunut: palavan ihastuksen liekin nopea sammuminen. Parin kuukauden ajan uhrasin paljon ihania ajatuksia tälle ihmiselle ja haaveilin huuliemme tanssista, mutta nyt matto on vedetty jalkojen alta. Viimeisimmän tapaamisen lopuksi hän teki selväksi, että tahtoo olla kanssani vain ystävä. Tämä ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun näin käy - luonnollisestikaan. Kaikki tapailemani tytöt ovat lausuneet täsmälleen samat sanat, sydämeni on murskattu moneen, moneen otteeseen. Olen hyvä ystävä, mutta kukaan ei tunnu haluavan kanssani mitään syvempää. En tiedä missä teen virheet, vai teenkö ollenkaan? Naamakerroin ei ehkä riitä, tai sitten jutut eivät ole tarpeeksi miehekkäitä ja särmikkäitä. Mene ja tiedä.
Se on ehdottomasti yksi maailman hirveimmistä hetkistä. Siis kun saa tietää, ettei ihastuksen kohteella olekaan samanlaisia tunteita itseä kohtaan. Tuntuu kuin kylmät tikarit poraisivat sisintä ja kaikki toivo valuisi maailman mustimpaan ja syvimpään mereen. Mustat pilvet peittävät ajatukset ja pariksi minuutiksi kaikesta tulee merkityksetöntä. Tunnemeri laantuu kuitenkin nopeasti ja pian asioita pystyy hyväksymään omassa mielessään.
Ihastukseni on aivan ihana ihminen ja tulen olemaan hänelle hyvä ystävä. Silti, katsoessani häntä en ikinä pysty tekemään sitä normaalilla "ystävän katseella", vaan jollakin muulla.
Onko elokuva "Päiväni Murmelina" tuttu? Siinä Bill Murrayn esittämä meteorologi juuttuu elämään yhtä tiettyä päivää uudestaan ja uudestaan. Millaista olisi jos jumuttuisi samalla tavalla elämään sitä päivää, kun ihastus on suurimmillaan ja itsellä vielä toiveet katossa? Juttu ei ikinä pääsisi etenemään ratkaisuunsa, mutta saisi päivä toisensa jälkeen uida ruusunpunaisissa ajatuksissa.
Se on ehdottomasti yksi maailman hirveimmistä hetkistä. Siis kun saa tietää, ettei ihastuksen kohteella olekaan samanlaisia tunteita itseä kohtaan. Tuntuu kuin kylmät tikarit poraisivat sisintä ja kaikki toivo valuisi maailman mustimpaan ja syvimpään mereen. Mustat pilvet peittävät ajatukset ja pariksi minuutiksi kaikesta tulee merkityksetöntä. Tunnemeri laantuu kuitenkin nopeasti ja pian asioita pystyy hyväksymään omassa mielessään.
Ihastukseni on aivan ihana ihminen ja tulen olemaan hänelle hyvä ystävä. Silti, katsoessani häntä en ikinä pysty tekemään sitä normaalilla "ystävän katseella", vaan jollakin muulla.
Onko elokuva "Päiväni Murmelina" tuttu? Siinä Bill Murrayn esittämä meteorologi juuttuu elämään yhtä tiettyä päivää uudestaan ja uudestaan. Millaista olisi jos jumuttuisi samalla tavalla elämään sitä päivää, kun ihastus on suurimmillaan ja itsellä vielä toiveet katossa? Juttu ei ikinä pääsisi etenemään ratkaisuunsa, mutta saisi päivä toisensa jälkeen uida ruusunpunaisissa ajatuksissa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Et ole tehnyt siinä mielessä mitään väärin, ainoastaan elämä meitä kiduttaa.
Älä koskaan luota sokeasti ihmisiin, äläkä tähän maailmaan!!! Kaikki täällä on kylmää ja kuollutta.
Ainoa maailmassa, johon ihmisen pitää luottaman, on Jumala, joka pimeyden keskeltä katuvan pelastaa.
suuntaa tunteet itäisille maille ...
on se toisaalta hyvä että meitä on muitakin etten tunne olevani ainut!!!
olen itsekin jätetty monasti vaik tunnen olevani hyvä ihminen enkä ole edes ruma!
satsaan suhteeseen täysillä mutta tunne et mikään ei riitä vai teenkö liikaa?
mut ei auta kuin oottaa kai se joskus vastaan tulee?
mutta häntä pystyyn ja oottaa parempaa tulevaa!
Miksi antaa ymmärtää jos ei tarkota ja lopukis joutuu pettymään.
ei ne ressukat ymmärrä vissiin itsekään omia ajatuksia?
On se merkillistä miten nukuttu yö voi selventää ajatuksia. Eilen illalla nukkumaan mennessä olo oli suoraan sanoen hirveä, mutta nyt keskipäivää lähestyttäessä olen kyennyt jo hyväksymään tosiasiat. Täytyy vain yrittää löytää hyviäkin puolia; ystävyyssuhde säilyy eikä kukaan ole kuollut.
En ole mikään itsesäälissä uiva tapaus, vaikka kyllä suuren ihastumisen luhistuminen syö varmasti ketä tahansa roimasti. Asian voi nähdä niinkin, että tällä(kin) kertaa kala pääsi koukusta pakoon, kovan väsytystaiston jälkeen. Jos kyseessä olisi ollut jokin pieni ja huomaamaton sintti, ei se olisi harmittanut pätkääkään, mutta kun se oli hienoin ja kaunein koskaan näkemäni kala, olisin sen mieluusti noukkinut suurista vesistä mukaani. Mutta eipä se takuulla ainoaan lajiaan ole, ja vaikkei toista täsmälleen yhtä hienoa kalaa vesistä enää löydykään, uiskentelee siellä takuulla muitakin todella makoisan oloisia fisuja. Ne pitää vain löytää ja se teettää paljon töitä. Ja kun ne on löytänyt, teettää vielä enemmän töitä, että ne saa järvestä ylös.
Eipä lannistuta, rakkaat ihastujat. Vaikka kyseessä onkin pettävä huume; se antaa parhaassa tapauksessa sadan karhun voimat ja huonossa vie itsetuhon partaalle, niin se on silti niin hieno asia, että sitä kannattaa tavoitella. Ja kun kaikki loksahtaa kohdalleen, ihastuksen tie vie rakkauden äärelle. Ja niin tulee tapahtumaan jossain vaiheessa. Se on väistämätöntä.
Koskaan ei ole väärin, että on välittänyt tai rakastanut.