Vähempiosaisten ihmisoikeudet Suomessa
Joitakin aikoja sitten Lapin Kansassa julkaistiin tutkimus, jonka mukaan asennoituminen invalideja kohtaan on yleisesti ottaen negatiivista. Samaan asiaan otti kantaa myös Katja Hirvasaho Lapin Kansassa 25.10.
On erittäin myönteistä, että invalidien asemaan ja invaliditeetin mukanaan tuomiin ongelmiin kiinnitetään julkista huomiota. Itse 23 vuoden kokemuksella voin kuitenkin sanoa, että kaikki julkinen keskustelu invalidien, vanhusten ja vammaisten ihmisarvosta, ihmisoikeuksista ja oikeusturvan toteutumisesta on pelkkää pintakosmetiikkaa elleivät nämä kova- ja vähempiosaiset saa itse ääntään kuuluviin ja pääse kertomaan omista kokemuksistaan. Siis siitä todellisuudesta, jossa lukemattomat invalidit, vanhukset ja vammaiset joutuvat oloissaan, ympäristönsä keskellä ja viranomaisten toimenpiteiden tai laiminlyöntien kohteina elämään.
Julkisuudessa on jo pitemmän aikaa kiinnitetty huomiota niin koulu- kuin työpaikkakiusaamisiinkin ja etsitty ratkaisuja näiden poiskitkemiseksi. Joskin erittäin huonolla tuloksella. Aikanaan uutisoitiin tapauksesta, jossa kunta oli tuomittu maksamaan korvauksia koulukiusauksen uhriksi joutuneelle. Ilmeisesti tätä tapausta koski netin foorumilla pari päivää sitten esiin tullut tieto, jonka mukaan hovioikeus oli muuttanut alioikeuden tuomion ja lopputulos oli, että oikeuksiaan perännyt koulukiusauksen uhri joutuu oikeutensa toteutumisen sijasta maksamaan oikeudenkäyntikuluja 9000 euroa. Eli tätä on koulukiusausten uhreiksi joutuneiden oikeusturva nykyisessä yhteiskunnassa ja näitä uhreiksi joutuneita on maassamme tuhansia. Monille seurauksena on ollut vakavat ongelmat jo monet joutuvat turvautumaan terapeuttien apuun ilmeisesti lopun ikäänsä.
Jos siis koulu- tai työpaikkakiusaamisten uhreiksi joutuneiden osa on kova, niin vielä kovempaa se on monille terveytensä menettäneille ja kaiken itse kokeneena voin vakuuttaa, että pahinkin koulu- tai työpaikkakiusaaminen on lasten leikkiä sen kurimuksen rinnalla, jota olen joutunut jo runsaat kymmenen vuotta läpi käymään; ja joka jatkuu edelleen.
Yksi suurimpia syitä niin asennesyrjintään kuin muihinkin ihmis- ym. oikeuksien loukkauksiin on se, että terveet eivät osaa asennoitua invalidien, vanhusten tai muiden vähempiosaisten elämäntilanteisiin. Eli eivät ymmärrä, millaista heidän elämänsä todellisuudessa on. Samoin monien itsekkäiden ja omaa parastaan ja omia etujaan tavoittelevien kyynärpäätaktikoinnin uhreina invalidit, vanhukset ja vammaiset ovat helppoja kohteita. Varsinkin, mikäli vaikean liikuntavammansa lisäksi kärsivät puhevaikeuksista eivätkä pysty itseään ja oikeuksiaan mitenkään puolustamaan. Sivistyneessä oikeusvaltiossa yhteiskunnan suoranaisen kunnia-asian pitäisi olla huolehtia vähempiosaisten oikeusturvan toteutumisesta, mutta helpompi näyttää olevan ottaa kuu alas taivaalta kuin oikeutta osakseen tässä yhteiskunnassa vähempiosaisten saada.
Stakesin toimeksiannosta kirjoittamassaan kirjassa ”Vanhusten ja vammaisten ihmisoikeudet” varatuomari Juhani Parkkari korostaa, että sananvapaus on viranomaiskritiikin perusta. Näkisin tämän tarkoittavan sitä, että epäkohtiin korjausta saadakseen invalidien, vanhusten ja vammaisten, samoin kuin koulu- ja työpaikkakiusaamisten uhreiksi joutuneiden on päästävä itse kertomaan omista kokemuksistaan; kuin myös minkä viranomaisen tai keiden taholta on joutunut mitäkin kokemaan. Käytännössä tämä asettaa julkisen sanan kokonaan uusien haasteiden eteen. Meitä kovia kokeneita ihmis- ym. oikeuksia vaille jääneitä on maassamme valtaisa armeija ja on aika lähteä korjaamaan yhteiskunnassamme ilmeneviä epäkohtia, jotta tästä yhteiskunnastamme muodostuisi oikeudenmukaisempi yhteiskunta – helpompi elää myös meidän invalidien ja muiden vähempiosaisten.
Leo Salmela
Sodankylän Invalidiyhdistys ry
Tiedotusvastaava
http://www.aretalogia.com/INVALIDIT/ihmisoikeudet.suomessa.html
Joitakin aikoja sitten Lapin Kansassa julkaistiin tutkimus, jonka mukaan asennoituminen invalideja kohtaan on yleisesti ottaen negatiivista. Samaan asiaan otti kantaa myös Katja Hirvasaho Lapin Kansassa 25.10.
On erittäin myönteistä, että invalidien asemaan ja invaliditeetin mukanaan tuomiin ongelmiin kiinnitetään julkista huomiota. Itse 23 vuoden kokemuksella voin kuitenkin sanoa, että kaikki julkinen keskustelu invalidien, vanhusten ja vammaisten ihmisarvosta, ihmisoikeuksista ja oikeusturvan toteutumisesta on pelkkää pintakosmetiikkaa elleivät nämä kova- ja vähempiosaiset saa itse ääntään kuuluviin ja pääse kertomaan omista kokemuksistaan. Siis siitä todellisuudesta, jossa lukemattomat invalidit, vanhukset ja vammaiset joutuvat oloissaan, ympäristönsä keskellä ja viranomaisten toimenpiteiden tai laiminlyöntien kohteina elämään.
Julkisuudessa on jo pitemmän aikaa kiinnitetty huomiota niin koulu- kuin työpaikkakiusaamisiinkin ja etsitty ratkaisuja näiden poiskitkemiseksi. Joskin erittäin huonolla tuloksella. Aikanaan uutisoitiin tapauksesta, jossa kunta oli tuomittu maksamaan korvauksia koulukiusauksen uhriksi joutuneelle. Ilmeisesti tätä tapausta koski netin foorumilla pari päivää sitten esiin tullut tieto, jonka mukaan hovioikeus oli muuttanut alioikeuden tuomion ja lopputulos oli, että oikeuksiaan perännyt koulukiusauksen uhri joutuu oikeutensa toteutumisen sijasta maksamaan oikeudenkäyntikuluja 9000 euroa. Eli tätä on koulukiusausten uhreiksi joutuneiden oikeusturva nykyisessä yhteiskunnassa ja näitä uhreiksi joutuneita on maassamme tuhansia. Monille seurauksena on ollut vakavat ongelmat jo monet joutuvat turvautumaan terapeuttien apuun ilmeisesti lopun ikäänsä.
Jos siis koulu- tai työpaikkakiusaamisten uhreiksi joutuneiden osa on kova, niin vielä kovempaa se on monille terveytensä menettäneille ja kaiken itse kokeneena voin vakuuttaa, että pahinkin koulu- tai työpaikkakiusaaminen on lasten leikkiä sen kurimuksen rinnalla, jota olen joutunut jo runsaat kymmenen vuotta läpi käymään; ja joka jatkuu edelleen.
Yksi suurimpia syitä niin asennesyrjintään kuin muihinkin ihmis- ym. oikeuksien loukkauksiin on se, että terveet eivät osaa asennoitua invalidien, vanhusten tai muiden vähempiosaisten elämäntilanteisiin. Eli eivät ymmärrä, millaista heidän elämänsä todellisuudessa on. Samoin monien itsekkäiden ja omaa parastaan ja omia etujaan tavoittelevien kyynärpäätaktikoinnin uhreina invalidit, vanhukset ja vammaiset ovat helppoja kohteita. Varsinkin, mikäli vaikean liikuntavammansa lisäksi kärsivät puhevaikeuksista eivätkä pysty itseään ja oikeuksiaan mitenkään puolustamaan. Sivistyneessä oikeusvaltiossa yhteiskunnan suoranaisen kunnia-asian pitäisi olla huolehtia vähempiosaisten oikeusturvan toteutumisesta, mutta helpompi näyttää olevan ottaa kuu alas taivaalta kuin oikeutta osakseen tässä yhteiskunnassa vähempiosaisten saada.
Stakesin toimeksiannosta kirjoittamassaan kirjassa ”Vanhusten ja vammaisten ihmisoikeudet” varatuomari Juhani Parkkari korostaa, että sananvapaus on viranomaiskritiikin perusta. Näkisin tämän tarkoittavan sitä, että epäkohtiin korjausta saadakseen invalidien, vanhusten ja vammaisten, samoin kuin koulu- ja työpaikkakiusaamisten uhreiksi joutuneiden on päästävä itse kertomaan omista kokemuksistaan; kuin myös minkä viranomaisen tai keiden taholta on joutunut mitäkin kokemaan. Käytännössä tämä asettaa julkisen sanan kokonaan uusien haasteiden eteen. Meitä kovia kokeneita ihmis- ym. oikeuksia vaille jääneitä on maassamme valtaisa armeija ja on aika lähteä korjaamaan yhteiskunnassamme ilmeneviä epäkohtia, jotta tästä yhteiskunnastamme muodostuisi oikeudenmukaisempi yhteiskunta – helpompi elää myös meidän invalidien ja muiden vähempiosaisten.
Leo Salmela
Sodankylän Invalidiyhdistys ry
Tiedotusvastaava
http://www.aretalogia.com/INVALIDIT/ihmisoikeudet.suomessa.html
Vastaukset 7
Vanhimmat
Periaatteessa Itsenäisyyspuolueella on oikeat mahdollisuudet kasvaa vaikuttavaksi tekijäksi suomalaisessa politiikassa siitä syystä, että Suomi todella tarvitsee itsenäisen talouspolitiikan voidakseen vastata vähempiosaisten aseman parantamiseksi tehtäviin haasteisiin. EU:ssa Suomi ei voi muuttaa EU:ssa harjoitettavaa uusliberalistista talouspolitiikkaa, mikä merkitsee jatkuvasti syvenevää kuilua rikkaiden ja köyhien välillä.
Koska näin on, tulee Suomen hätyyttää EU:n komento pois omasta maastaan, mikä puolestaan merkitsee itsenäisyyden palauttamista. Mainittu tavoitehan on yksi tärkeimmistä Itsenäisyyspuolueen eduskuntavaaliohjelman kohdista.
että lainsäädännön keinoin ja valtiovallan toimin tapahtuvat muutokset ovat vain osa kokonaisuutta. Aivan yhtä tärkeää on luoda maahamme toivon henkinen ilmapiiri - sellainen kansallinen yhtenäisyys, jossa yhdessä ahkeroimme toinen toistemme ja koko yhteiskunnan parasta. Näin nykyään tunnusomainen itsekkyys ja oman edun häikäilemätön tavoittelu joutuu väistymään uusien arvojen tieltä.
Yksi tämän päivän yhteiskunnallisista ongelmista on paheneva alkoholiongelma kaikkine lieveilmiöineen. Lainsäädännöllä tähän on vaikeaa löytää todellisia ratkaisuja. Niinpä tarvitaan elämän arvojen muutoksia. Eli jokaisen meidän elämästämme tulee tehdä niin arvokas, ettei sitä kannata alkoholilla, huumeilla tai huonolla elämällä pilata. Todellinen itsenäinen ja vapaa kansallinen kotimme tarvitsee jokaista meitä uuden paremman tulevaisuuden rakentamiseksi itse kullekin meistä kuin myös tuleville sukupolville.
Se on jannusta kiinni joka pulloon tai möyhyyn tarttuu.
Mitähän mahtaa tämän Jutun kirjoittaja ajatella,että IPU olisi köyhien puolue?
Kyllä se tiedetään, että tässä puolueessa on rikkaita, yhtään niin köyhää ei ole, jotka sopisivat tämän puolueen ehdokkaaksi!
K.o JUTUN TEKIJÄ Salmela, ei varmaan tiedä köyhyydestä ja kurjuudesta mitään, puhuu ja kirjoittaa enemän, kun on tuloja!
Lue itsenäisyyspuolueen eduskuntavaaliohjelma ja vertaa sitä nykyisten eduskuntapuolueiden aikaansaannoksiin, niin huomaat, että itsenäisyyspuolue on meidän vähempiosaisten ainoa toivo.
On tunnettu mies täällä ja aina asialla.
Juhannusaattona täyttyi 23 vuotta kun rysähti ja elämä meni pirtaleiksi. Eli raju kolari, jonka seurauksena kaulan alapuolinen lähes täydellinen halvaus. Nyt viimeiset 13 vuotta ole ollut Sodankylässä ihminen vailla ihmisarvoa, vailla niin ihmis- kuin muitakin oikeuksia. Eli lainsuojaton avuttomuuden tilassa oleva uhri.
Omia oikeuksiani perätäkseni olen käynyt läpi kaikki mahdolliset viranomaistahot sekä vedonnut niin tasavallan presidenttiin, ministereihin kuin moniin kansanedustajiinkin. Mutta TURHAAN.
Aikanaan liityin Ihmisoikeusliittoon sekä Kynnys ry:hyn, mutta turha toivo ja niinpä parin vuoden kuluttua erosin kummastakin. Perustettiin Eurooppalaisen Oikeusturvan keskusliitto, EOK, johon suurin toivein liityin ja vajaata vuotta myöhemmin erosin pettyneenä siitäkin.
Eli tässä maassa ei ole ollut yhtäkään puoluetta tai järjestöä, joka välittäisi pätkän vertaa jäsenistään ja kuuntelisi heidän asiaansa. Siinä olet yksin, jaksat tai olet jaksamatta ja meitä löytyy Suomesta jopa satoja tuhansia. Tässä mielessä Itsenäisyyden puolueella on valtaisat mahdollisuudet tulla huomattavaksi yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi mikäli oivaltaa etsikkoaikansa, eli kansalaisten todelliset tarpeet ja niihin vastaamisen.
Stoorini
http://www.aretalogia.com/kansakunta/muistelus.html