Meillä oli narttukoira, jonka susi astui.
Tuloksena oli tietenkin pentuja. Niitä oli kolme, kaksi annettiin eteenpäin ja yhden sain pitää.
Muutin puolivuotta sitten Helsinkiin ja totta kai lemmikkini tuli mukanani.
Ongelmana ovatkin naapurit, eivät tykkää siitä, että seinän takana asuu "susi".
Koirani on aika iso ja harmaanruskeaturkkinen, niin näyttää kieltämättä ihan sudelta.
tuntuu, että lemmikkini ulkonäön vuoksi meitä pidetään silmätikkuina ja naapurit joskus keksimällä keksivät syitä, joiden siivin voivat tulla valittamaan minulle koirastani.
Kyllä tässä rapussa asuu muitakin koiranomistajia, mutta he saavat olla rauhassa, kun on spanielit, vinttikoirat ja sen sellaiset.
Uskallampa väittää, että koirani on yhtä vaaraton tai vaarallinen, kuin nuo spanielit.
Ettäkö ulkonäöllä ei olisi enää mitään merkitystä? Tämä on koira-rasismia pahimmillaan.
Sudet taitavat olla ihmisille punainen vaate.
Koirani jätökset siivoan aina muovipussiin ja muutenkin näen todella vaivaa, kun todistelen sitä, että ei siinä mitään valittamisen aihetta ole.
Jos olisin susi, tiedän, mitä ensiksi tekisin.
Kävisin naapureilla kylässä, niin näkisivät, millainen on oikeasti vaarallinen susi.
Tuloksena oli tietenkin pentuja. Niitä oli kolme, kaksi annettiin eteenpäin ja yhden sain pitää.
Muutin puolivuotta sitten Helsinkiin ja totta kai lemmikkini tuli mukanani.
Ongelmana ovatkin naapurit, eivät tykkää siitä, että seinän takana asuu "susi".
Koirani on aika iso ja harmaanruskeaturkkinen, niin näyttää kieltämättä ihan sudelta.
tuntuu, että lemmikkini ulkonäön vuoksi meitä pidetään silmätikkuina ja naapurit joskus keksimällä keksivät syitä, joiden siivin voivat tulla valittamaan minulle koirastani.
Kyllä tässä rapussa asuu muitakin koiranomistajia, mutta he saavat olla rauhassa, kun on spanielit, vinttikoirat ja sen sellaiset.
Uskallampa väittää, että koirani on yhtä vaaraton tai vaarallinen, kuin nuo spanielit.
Ettäkö ulkonäöllä ei olisi enää mitään merkitystä? Tämä on koira-rasismia pahimmillaan.
Sudet taitavat olla ihmisille punainen vaate.
Koirani jätökset siivoan aina muovipussiin ja muutenkin näen todella vaivaa, kun todistelen sitä, että ei siinä mitään valittamisen aihetta ole.
Jos olisin susi, tiedän, mitä ensiksi tekisin.
Kävisin naapureilla kylässä, niin näkisivät, millainen on oikeasti vaarallinen susi.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Näitkö itse astumistilanteen vai mistä tiedät? Onko "koirasutesi" DNA-testattu?
Missäpäin ennen asuiutte? Oltko varma että siellä on susia tai jos näit astumistilanteen niin oletko varma ettei koira ollut koirasusi tai koiralta näyttävä susi? Minkä rotuinen nykyisen koirasi äiti sitte oli? Jos äiti oli koirasusi tai suden näköinen sesaattaa selittää miksi koirasi on niin suden näköinen. Ja myös eikö joissain maissa ole kiellettyä pitää koirasusia sillä ne voivat muuttua verenhimoisiksi oikeiksi dudiksi(vaikka eivät sudet ole verenhimoisia mutta kuitenkin.
Ymmärrän kyllä naapureitasi sillä jotkut pelkäävät susia silla susi on aina susi mutta mitä pelättävää siinä on jos koirasi tottelee hyvin. Mutta sanoit että pentuja tuli 3, ja yksi meni eteen päin ja yksi jäi sinulle. Mitä yhdelle kävi? Ja jotkut saattavat pelätä koiraasi jos se on uros, sillä uros sudet ja kaikki sudet puoulustavat reviiriän, mutta urokset enemmän ja urokset ovat myös agressiivisempiä. No toivon että naapurisi lakkaisivat pelkäämästä ja saisit olla rauhassa mutta jos mikään muu ei auta, (en ole varma sekarotuisista) mutta voisit käyttää koirasi luonne testissä?=) näin voisit vakuuttaa napureillesi että koirasi on vaaraton. Voit myös kysyä eläinlääkäreitä tai mielummin susi experteiltä mitä mieltä he ovat "sudestasi". Voit myös dna testa sen. Ja jos et nähnyt astumis tilannetta et voi ollla varma että onko koirasi koirasusi.
Minnepäin anoitte kaksi muuta koiraa? Voisit kysyä nykyisiltä omistajilta miten heillä menee.
Lapsuuden Asuinalueellani on tehty paljon susihavaintoja ja olen itsekkin pari kertaa suden nähnyt ja kuullut.
Narttu, mikä meillä oli, ei ollut harmaa, vaan aika vaalea. Siillä ei ollut susimaisia piirteitä, joten kun koirani (nartun jälkeläinen) näyttää ihan sudelta, niin sopiihan sitä epäillä, että isä on susi.
Kaipa tuota koiraa voisi käyttää jossakin teisteissä, niin saisi varmuuden siitä, että onko siinä oikeasti sutta, vai eikö.
Ei se minulle kuitenkaan mitään muuta, olipa siinä sitten sutta tai ei. Ulkonäkö se on, mikä ratkaisee.
Ja mitäs väliä tällä on?
Eli kaksi annettiin eteenpäin, yksi jäi meille, "minun koirakseni".
Jos käydään koirani kanssa tuommoisessa luonnetestissä, niin käynkö sitten naapureille näyttämässä tuloksia? :)
Vähän hassulta tuntuu, kuin koira on luonteeltaan todella kiltti, mutta jos se auttaa, niin pitäähän se sitten käydä testaamassa, niin naapurit lakkaavat kiusaamasta meitä.
Ja olisi sitä kiva myös tietää, onko koirassani sutta, vai onko se vain sudennäköinen.
Toinen pentu annettiin äitini veljelle (mikkeliin) ja toinen meni tuttavaperheelle vihtiin.
Näitä koiria on pidetty omakotitaloissa, niin heillä ei varmaan ole ollut ongelmaa susikammoisista naapureista. :)
Kyllä näitä suden sisaria tulee nähtyä, ainakin kerran vuodessa ja ihan hyvin niillä näyttää menevän. :)
Helsingissä isoa koiraa on vaikea pitää, mutta yritetään nyt pärjätä. Olen ajatellut, että jos tilanne nyt tästä pahenee,
kysyn, voisivatko Vihtiläiset tuttavat ottaa suden "hoitoon".
Eihän vihti ole kuitenkaan kaukana, autolla kestää tunnin ajaa sinne ja bussillakin pääsee melko vaivatta.
Ongelmaista tulisi kuitenkin olemaan ja olisi kamala olla erossa koirastani.
No, toivon mukaan se luonnetesti auttaa vähän, niin ei tarvitse naapureiden vuoksi vääntää asiaa hirmuisan mutkikkaaksi.
Minusta naapurisi ovat aivan tyhmiä, koska eihän ole varmuutta onko koirasi susi vaiko koira. ulkonäöllä ei ole merkitystä. voihan labradorin näköinen koira olla seka rotuinen, tai ihan eri rotua. Voit tietysti käydä näyttämässä sitä naapureille. Jos haluat. mutta ennemmin älä sano mitään ja jos ne alkavat taas härnäämään näytä sitten vasta luonne testiä.
Täältä internetin lumotusta maailmasta löytyi tietoa koirien luonnetestistä, joka on kuulemma "aina virallinen".
Siihen kuulemma kuitenkin vaikuttaa suuresti myös omistajan käytös, siihen, että miten koira testissä käyttäytyy..
Voi ei! On siis aika varma, että hermoilullani pilaan koirani testin. :(
Tänään tulin kyselleeksi hoito paikkaa sieltä vihdistä, se kuulemma sopii heille, mutta yritän nyt vielä päästä jotenkuten sopuun näiden naapurien kanssa.
Koirani vihtiläinen sisko on kuulemma myös dna-testattu. Kuulemma on "susipositiivinen" :)
joten suurella todennäköisyydellä myös minun koirallani on "hukkaverta" suonissaan.
Koirat kun eivät tietääkseni ole, niinkuin kissat; kerää siemeniä useilta luovuttajilta. :)
kerää siemeniä useilta luovuttajilta... =)
Se on kyllä mahdollista, mutta yleensä narttukoira ei anna uroksen astua uudestaan, jos on jo kantavana... Tällaista olen kuullut...
Olen kuullut jostain että koirasudet olisivat kääntyneet ihmisiä vastaan. Niillä on kuulema taipumusta mielenvikaisuuteen kun geenit menee sekaisin. Kyllä minäkin pelkäisin jos naapurissa olisi koirasusi..
mikä tahansa koira voi käydä päälle, oli sitten koirasusi tai puudeli. kaikki koirat perityvät sudesta, joten se agressiivisuus saattaa uinua siellä jossain...enemmänkin luulen että koulutus, omistaja, ympäristö ja virikkeetön elämä laukaisee koiran "vihan" eikä se mikä rotu on kyseessä
Mitäpä tuolla on väliä, mitä toiset ajattelevat.
Itselläni on valkoinenpaimenkoira, jota monet katsovat myös tyyliin "napakettu" tai "valkoinen susi"! Aion kasvattaa pentuni kunnolla (nyt 8 kk) ja kouluttaa niin, että se käyttäytyy "yhteiskuntakelpoisesti", enkä aio välittää pätkääkään muitten ajatuksista, kun vain pidän huolen, ettei koirastani ole kenellekään mitään haittaa, muuta kuin sen ulkonäkö tuntuu joillekin olevan.. :) Sitä paitsi, tämä on oikea lumikaunotar, joten viis muista!
Koirasusi tai susikoira ? aina saa pelätä jos on suurikokoinen luonnevikainen koira ,, mutta jos sinun koirasi käyttäytyy hyvin niin älä välitä naapureista , kokemuksieni mukaan "hulluja ihmisiä saa pelätä enemmän kuin koiria ,,minussa on yksi puukon jälki , mutta koira ei ole purrut kertaakaan .
Puhut totta! Ihmiset ovat minusta jokseenkin vaarallisempia kuin koirat.
Uskallanpa väittää, että hulluja ihmisiä on maailmassa enemmän kuin hulluja koiria.
Olen kanssanne samaa mieltä. Hulluja ja arvaamattomia ihmisiä on enempi maailmassa kuin hulluja koiria. Yleensä koira on hullu jos on syyllinen narun toisessa päässä. Toki joitain luonnehäiriöitä koirilla on myös synnynnäisesti,mutta ihmisillä sittenkin enemmän.
samaa mieltä,että vika on yleensä narun toisessa päässä,ei koirassa....ja ihmisiäkin on maailmassa hullumpia kuin koiria!!! olen täysin samaa mieltä
...jos minulla olisi koirasusi,olisin todella ylpeä siitä,enkä välittäisi moisista naapureista.luulisin että jonkin ajan kuluttua ihmiset tottuvat sinun koiraasu ja toteaa sen olevankin ihan "hyvä ja kunnollinen" koira :) hyppisin varmaan itse riemusta ja ylpeydestä jos omistaisin moisen ihanan yksilön,voimia(=