Järkytti kun kuulin opettajaksi opiskelevan ystävän kertomuksia nykypäivän koulunkäynnistä. Haistatellaan opettajalle päin naamaa, räplätään kännykkää tunnilla, hälistään, ja jos opettaja vaikka koskettaa oppilasta olkapäähän tämän huomion saadakseen, oppilas huutaa, että "Ei sulla ole mitään oikeutta käydä käsiksi!" Puhutteluista ei välitetä. Monissa kouluissa lisäksi fyysisen väkivallan uhka on todellinen.
Onko opettajan persoonan loukkaamattomuus nykyään tuntematon käsite? Pitääkö opettajan kuunnella haistattelua ja työskennellä tuommoisissa olosuhteissa, joissa ei käytännössä pysty tekemään sitä työtä johon on koulutuksensa saanut? Pitääkö kouluihinkin kohta palkata vartijat turvaamaan järjestys?
Kyllä lapset pitäisi kasvattaa kotona, asettaa kunnon rajat ja opettaa kunnioittamaan sääntöjä, että heitä pystyisi opettamaan koulussa. Ei kasvatus enää ole opettajan tehtävä. Ja kyllä sen tuommoisesta käytöksestäkin näkee, että lapset jäävät nykyään ilman rajoja. Häiriköinnillähän sitä juuri haetaan, että joku asettaisi rajat. Ystäväni lisäksi kertoi, että lapsista näkee, että he kaipaavat hellyyttä ja läheisyyttä. Eikä yksi opettaja millään voi rakastaa niitä kaikkia lapsia.
Mitä jos opettajat menisivät lakkoon, kunnes kouluissa työolot saadaan semmoisiksi, että siellä pystyy taas työskentelemään? Vanhemmat pitäisi saada tajuamaan, että he juuri ovat vastuussa siitä, miten heidän lapsensa käyttäytyy koulussa. Ja jos joku lapsi jatkuvasti häiriköi, hän estää opettajaa ja toisia oppilaita tekemästä työtään.
Onko opettajan persoonan loukkaamattomuus nykyään tuntematon käsite? Pitääkö opettajan kuunnella haistattelua ja työskennellä tuommoisissa olosuhteissa, joissa ei käytännössä pysty tekemään sitä työtä johon on koulutuksensa saanut? Pitääkö kouluihinkin kohta palkata vartijat turvaamaan järjestys?
Kyllä lapset pitäisi kasvattaa kotona, asettaa kunnon rajat ja opettaa kunnioittamaan sääntöjä, että heitä pystyisi opettamaan koulussa. Ei kasvatus enää ole opettajan tehtävä. Ja kyllä sen tuommoisesta käytöksestäkin näkee, että lapset jäävät nykyään ilman rajoja. Häiriköinnillähän sitä juuri haetaan, että joku asettaisi rajat. Ystäväni lisäksi kertoi, että lapsista näkee, että he kaipaavat hellyyttä ja läheisyyttä. Eikä yksi opettaja millään voi rakastaa niitä kaikkia lapsia.
Mitä jos opettajat menisivät lakkoon, kunnes kouluissa työolot saadaan semmoisiksi, että siellä pystyy taas työskentelemään? Vanhemmat pitäisi saada tajuamaan, että he juuri ovat vastuussa siitä, miten heidän lapsensa käyttäytyy koulussa. Ja jos joku lapsi jatkuvasti häiriköi, hän estää opettajaa ja toisia oppilaita tekemästä työtään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ole niin yksiselitteisiä. Aina ei ole syy vanhemmissa, eikä siinä, etteivätkö olisi opettaneet jälkipolvelleen tapoja ja vanhempien ihmisten, auktoriteettien kunnioittamista. Toki kunnioitus pitää aina myös ansaita, se on selvää. Aina opettajakaan ei sitä kuitenkaan automaattisesti ansaitse. Lapsella saattaa olla muuten vaikeaa ja se ilmenee häiriköintinä. Murrosikä on monelle vaikeaa aikaa. Kuitenkin se on selviö, että kielenkäytön pitäisi pysyä kurissa, ja toisaalta taas opettajalla pitää olla senverran hyvä omanarvontunto, ettei kovinkaan pienistä hätkähdä. Ehdottaisinkin, että valtiolta tulisi lisätukea kuntien/kaupunkien ylläpitämiin erityisopetuksiin ja ns. klinikkaluokkiin ... aina vanhempien resurssit ja tieto eivät riitä siihen, mitä joku pätevä erityisopettaja kykenee/kykenisi lapselle/nuorelle omalla panoksellaan antamaan!
On nykyisinkin opettajia, joita arvostetaan ja kuunnellaan, ja joille ei uskalleta haistatella. Muistan lukiosta opettajan, jota todella arvostin ja pidin häntä erinomaisena opettajana. Opettaja, joka näyttää arvostavansa myös oppilaitaan saa oppilailtakin arvostusta osakseen.
Psykiatrien mukaan noin 30 % nuorista tarvitsisi psyykkistä hoitoa. Jos on kasvanut kieroon 15 vuotta, ei oikaiseminen tapahdu parissa viikossa. Alan vaihto auttaa kummasti.
Kansa haluaa, että lasta ei saa kurittaa eikä nuhdella. Kansan mielestä lapsen oikeuksia pitää kunnioittaa ja lapsen pitää antaa kasvaa omassa isossa tilassaan vapaasti.
Kansan mielestä on surullista jos lapsi itkee nuhtelun jälkeen tai muuten on surullinen, joten kansan mielestä lasta ei saa nuhdella tai muutoin rangaista. Kansan mielestä riittää kun lapselle sanoo "noin ei saa tehdä" ja kansan mielestä lapsi tällöin tajuaa tilanteen heti eikä toista virhettään.
On ollu yli 20 vuotta laissa kiellettyä rangaista lasta tukistamalla tai muutoin fyysisesti. Lasta ei saa myöskään määrätä arestiin, koska tällöin syyllistyttäisiin vapaudenriistoon.
Lyhyesti yleinen mielipide on:
-Kuka voi olla niin raakalaismainen, että väkivallalla ja vapauden menetyksellä haluaa kiduttaa omaa lastaan?
--
Tämä on nykyajan arvomaailma ja sillä mennään. Sitten kun on paskat housussa, niin ihmetellään mitä tapahtui.
Tästä nyt poristaan aina.Sitä mieltä olen tosin ollut opiskelut aloittaessani, että opettajien pitää mennä lakkoon, jotta saadaan palkat nousemaan.Ihan kunnolla eikä mitään muutamia kymppejä.Muutoin en kyllä kouluun töihin mene, ellei satu joku mukava kyläkoulu.Yleisestikin, miksi liitto on niin kiltti.sama lastentarhanopettjilla.niellään kaikki paska, ja ollaan kaikille joojoota.lammasmaista.
ja sosiaalipuolen työtä pidetään edelleen kutsumusammattina! Ja näistä eniten palkkakuopassa koulutukseen nähden ovat sairaanhoitajat. Ammattiliittojen pomoilla ei vain ole yhtä paljon munaa, ja röyhkeyttä, kuin esim. lääkäreiden ammattiliiton pomoilla!
JOS sinulla ei ole AUKTORITEETTIA voit joutua kuuntelemaan kaikenlaista, toimin itse opettajana eikä minulla ole ollut juurikaan ongelmia tällä saralla.
Sama kuin armeijassa(aikoinaan)... joko tehdään tai sitten itketään ja tehdään(tarkoittaa vaikeamman tien kautta kulkemista).
Riippuu tietysti koulusta, aineesta, ryhmän koosta ja opettajasta itsestään, miten paljon luokasta tulee p***kaa vastaan. Kyllä se on totta, että nykynuoret eivät automaattisesti kunnioita ketään, opettajankin on auktoriteettinsa ansaittava. Ne hyppii nenille jos antaa hyppiä.
Rakkautta - joo, no, rajat on rakkautta.
Itse teen opettajien sijaisuuksia, jossa olen varmasti vielä enemmän "tulilinjalla" kuin normaaliopettaja koska en esimerkiksi anna oppilaille numeroita. Itse olen pitänyt itseäni aina suhteellisen jämäkkänä ihmisenä, mutta täytyy myöntää että silti meinaa oikein hiki tulla joidenkin ryhmien kanssa, joille eivät meinaa mitkään keinot tepsiä. Joitain oppilaita ei yksinkertaisesti kiinnosta, tuleeko seurauksia vai ei. Ja vaikka olen itsekin nuori, niin täytyy sanoa että on meininki muuttunut aika reilusti kymmenessä vuodessa: en muista että omana kouluaikana kukaan olisi uskaltanut sijaisenkaan aikana väittää julkeasti vastaan/komennella opettajaa, pitää kenkiä pöydällä, lähteä kesken tunnin pois luokasta, tms.
Tai ehkä olen sitten vain ollut hyvätasoisessa koulussa. Senkin on nimittäin sijaisen hommassa huomannut, että koulujen välillä on suuria eroja oppilaiden käyttäytymisessä. Jos koulun yleinen linja on yhtenäinen siitä, mitä suvaitaan ja mitä ei, niin se kyllä näkyy. Mutta jos jokainen opettaja soveltaa vähän omia sääntöjään, niin seuraukset ovat aika huonot.
Mutta yleisesti ottaen voin sanoa, että suurin osa oppilaista käyttäytyy hyvin sen jälkeen kun heille asettaa selkeät rajat. Ja pohjimmiltaan he osaavat myös arvostaa sitä, että opettaja luo turvallisen ja mukavan oppimisympäristön kaikille. Myös oppilaat turhautuvat, jos kaikki tunnit ovat yhtä sähläämistä. Pyytävät usein myös omasta aloitteestaan huonoa käytöstään anteeksi jälkikäteen (kun se opettajan kunnioitus siis on ansaittu). Eli eivät nykyajan nuoret muuten ole sen huonompia kuin aikaisemmatkaan, selkeitä rajoja ja auktoriteettia ne vain tarvitsevat. Tänä päivänä ei kyllä kannata ryhtyä opettajaksi, jos ei jämäkkyyttä löydy.