Itämeri - Mare Nostrum
EU:n laajeneminen itämeren alueella on herättänyt meissä suomalaisissa pahennusta jopa monenlaisia pelkoja. Monet pelkäävät taloudellisia uhkia, halvan työvoiman ryntäystä EU:n alueelle, toiset rikollisuutta, koska EU:n venäjää puhuvan väestön odotetaan nousevat noin 10 miljoonaan. Itämeri koetaan uhkana, koska sen ylitse itäiset kansat pääsevät nopeasti ja halvalla Suomeen. Mitä tapahtuu rajojen avautuessa? Juovatko suomalaiset itsensä hengiltä Viron halvalla tai menettävätkö maanviljelijät elinkeinonsa? Lisäksi Baltian liittyessä integraatioon kaikki nykyiset EU-maat joutuvat osallistumaan siivoustalkoisiin. Monet kyselevät mitä tämä meitä hyödyttää? Joudumme vain maksamaan neuvostovallan aikaisten törkyjen siivoamisen ja Baltian nostamisen nykyaikaan. Eikö olisi parempi jättää
Itämeren itäiset kansat yksin kieriskelemään kurjuuteensa. Kuka on meidän lähimmäisemme?
Integraatioon liittyvät Itämeren kansat voivat olla meille joko uhka tai mahdollisuus. Itämeri, kansojen likaviemäri ja ikuinen idän ja lännen taistelukenttä voisi muuttua sen rannalla asuvien kansojen keskinäisen yhteenkuuluvuuden tunnukseksi. Vasta nyt voimme puhdistaa Itämeren pahoin saastuneen ympäristön kun siitä tulee EU:n sisämeri. Toisaalta voimme vihdoin saavuttaa pysyvän rauhan Itämeren alueella ilman kauhuntasapainoa ja jatkuvaa sodanuhkaa. Suomen Lahtea tähyilivät rannikkotykit muutama vuosikymmen sitten. Helsinki eli kymmenen vuotta Porkkalan sotilastukikohdan valtavien tykkien alla. Muutamassa tunnissa olisi voitu tuo Itämeren kaupunki jauhaa maan tasalle. Onko elämä tykkien alla elämisen arvoista? Rauhan hinnan parhaiten tietävät sotiemme veteraanit. Itämeren ylittävästä rauhasta on myös maksettava hinta. Se voi tulla tulevaisuudessa moninkertaisena takaisin.
Itämerestä voisi tulla sen kansoja yhdistävä tekijä. Se riippuu paljon meidän asenteistamme. Miten on mahdollista, että yhteenkuuluvuutta voisi kokea suomalainen yrittäjä, puolalainen maanviljelijä, liettualainen kalastaja ja virolainen satamatyöntekijä? Miellä on enemmän yhteistä kuin kuvitella saattaa. Meri, luonto, neljä vuodenaikaa, lumi ja taivas ovat meille kaikille yhteiset. Samat aallot, sama vesi huuhtoo tasapuolisesti rantojamme, sama mereen laskeva aurinko, sama kulttuuriperinne, sama tiiviisti yhdistävä historia, sama uskonto -kristinusko. Itämeri voisi olla rantamiensa kansoille Mare Nostrum, meidän meremme, kuten roomalaiset omaa välimertansa nimittivät. Mare Nostrum, aate itämeren ylittävästä veljeydestä, rauhasta ja rakkaudesta voi tuntua naivilta haaveelta. Voi käydä niin kuten avioliitossakin että rakkauden idealismi vaihtuu realismiksi viimeistään "siivoustalkoiden" alkaessa. Suomalaiset ovatkin jo osoittaneet veljeyttä käytännössä rakentamalla kirkkoja ateismin runtelemalla vironmaalle.
Hyvällä säällä voi kuulla Kirkon kellon kuminan Itämeren ylitse. Kun toiset menevät kirkkoon niin toiset sieltä tulevat. Tuo kello kertoo, ettei Baltia olekaan kuin vain tunnin jäljessä Ruotsista ja Saksasta. Näkökulma avaa uudestaan ymmärtämään ettei elintasokuilu saa olla Itämeren kansoja erottava tekijä. Miellä on enemmän yhteistä kuin kuvitella saattaa. Tuo pieni hetki, elintasotunti ei saa meitä erottaa.
Itämeren kansat ovat nyt muutoksen kynnyksellä. EU on tehnyt päätöksen itäisten alueiden liittämisestä integraatioon. Tuolle päätökselle emme enää mitään mahda. Nyt on aika katsoa tulevaisuuteen. Se miten suhtaudumme Baltian sukulaisiimme, varmasti määrittelee myös heidän suhtautumistaan meihin. Jos heitä halveksien hyljeksimme, niin Baltiasta voi tulla Euroopan rikollinen ei-toivottu äpärälapsi. Jos hyväksymme itäiset kansat tasavertaisina mukaan, niin he voivat oppia nopeasti modernin yhteiskunnan
tavoille.
Mare Nostrum, ei väkivallalla yhteen sidottu vaan rauhan ja rakkauden siteillä. Se on aate velvollisuudesta kantaa vastuuta jokaisesta saman merenrannan hiekkaa tallaavasta lähimmäisestä.
Keski-Suomen KD:n kansanedustajaehdokas
Asmo Maanselkä
EU:n laajeneminen itämeren alueella on herättänyt meissä suomalaisissa pahennusta jopa monenlaisia pelkoja. Monet pelkäävät taloudellisia uhkia, halvan työvoiman ryntäystä EU:n alueelle, toiset rikollisuutta, koska EU:n venäjää puhuvan väestön odotetaan nousevat noin 10 miljoonaan. Itämeri koetaan uhkana, koska sen ylitse itäiset kansat pääsevät nopeasti ja halvalla Suomeen. Mitä tapahtuu rajojen avautuessa? Juovatko suomalaiset itsensä hengiltä Viron halvalla tai menettävätkö maanviljelijät elinkeinonsa? Lisäksi Baltian liittyessä integraatioon kaikki nykyiset EU-maat joutuvat osallistumaan siivoustalkoisiin. Monet kyselevät mitä tämä meitä hyödyttää? Joudumme vain maksamaan neuvostovallan aikaisten törkyjen siivoamisen ja Baltian nostamisen nykyaikaan. Eikö olisi parempi jättää
Itämeren itäiset kansat yksin kieriskelemään kurjuuteensa. Kuka on meidän lähimmäisemme?
Integraatioon liittyvät Itämeren kansat voivat olla meille joko uhka tai mahdollisuus. Itämeri, kansojen likaviemäri ja ikuinen idän ja lännen taistelukenttä voisi muuttua sen rannalla asuvien kansojen keskinäisen yhteenkuuluvuuden tunnukseksi. Vasta nyt voimme puhdistaa Itämeren pahoin saastuneen ympäristön kun siitä tulee EU:n sisämeri. Toisaalta voimme vihdoin saavuttaa pysyvän rauhan Itämeren alueella ilman kauhuntasapainoa ja jatkuvaa sodanuhkaa. Suomen Lahtea tähyilivät rannikkotykit muutama vuosikymmen sitten. Helsinki eli kymmenen vuotta Porkkalan sotilastukikohdan valtavien tykkien alla. Muutamassa tunnissa olisi voitu tuo Itämeren kaupunki jauhaa maan tasalle. Onko elämä tykkien alla elämisen arvoista? Rauhan hinnan parhaiten tietävät sotiemme veteraanit. Itämeren ylittävästä rauhasta on myös maksettava hinta. Se voi tulla tulevaisuudessa moninkertaisena takaisin.
Itämerestä voisi tulla sen kansoja yhdistävä tekijä. Se riippuu paljon meidän asenteistamme. Miten on mahdollista, että yhteenkuuluvuutta voisi kokea suomalainen yrittäjä, puolalainen maanviljelijä, liettualainen kalastaja ja virolainen satamatyöntekijä? Miellä on enemmän yhteistä kuin kuvitella saattaa. Meri, luonto, neljä vuodenaikaa, lumi ja taivas ovat meille kaikille yhteiset. Samat aallot, sama vesi huuhtoo tasapuolisesti rantojamme, sama mereen laskeva aurinko, sama kulttuuriperinne, sama tiiviisti yhdistävä historia, sama uskonto -kristinusko. Itämeri voisi olla rantamiensa kansoille Mare Nostrum, meidän meremme, kuten roomalaiset omaa välimertansa nimittivät. Mare Nostrum, aate itämeren ylittävästä veljeydestä, rauhasta ja rakkaudesta voi tuntua naivilta haaveelta. Voi käydä niin kuten avioliitossakin että rakkauden idealismi vaihtuu realismiksi viimeistään "siivoustalkoiden" alkaessa. Suomalaiset ovatkin jo osoittaneet veljeyttä käytännössä rakentamalla kirkkoja ateismin runtelemalla vironmaalle.
Hyvällä säällä voi kuulla Kirkon kellon kuminan Itämeren ylitse. Kun toiset menevät kirkkoon niin toiset sieltä tulevat. Tuo kello kertoo, ettei Baltia olekaan kuin vain tunnin jäljessä Ruotsista ja Saksasta. Näkökulma avaa uudestaan ymmärtämään ettei elintasokuilu saa olla Itämeren kansoja erottava tekijä. Miellä on enemmän yhteistä kuin kuvitella saattaa. Tuo pieni hetki, elintasotunti ei saa meitä erottaa.
Itämeren kansat ovat nyt muutoksen kynnyksellä. EU on tehnyt päätöksen itäisten alueiden liittämisestä integraatioon. Tuolle päätökselle emme enää mitään mahda. Nyt on aika katsoa tulevaisuuteen. Se miten suhtaudumme Baltian sukulaisiimme, varmasti määrittelee myös heidän suhtautumistaan meihin. Jos heitä halveksien hyljeksimme, niin Baltiasta voi tulla Euroopan rikollinen ei-toivottu äpärälapsi. Jos hyväksymme itäiset kansat tasavertaisina mukaan, niin he voivat oppia nopeasti modernin yhteiskunnan
tavoille.
Mare Nostrum, ei väkivallalla yhteen sidottu vaan rauhan ja rakkauden siteillä. Se on aate velvollisuudesta kantaa vastuuta jokaisesta saman merenrannan hiekkaa tallaavasta lähimmäisestä.
Keski-Suomen KD:n kansanedustajaehdokas
Asmo Maanselkä
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suomihan liityi Natoon hyväyksyessään aikoinaan Maastrichtin sopimuksen. Asiasta ei tietenkään puhuta julkisesti, mutta asiahan on selvä. EU:n yhteinen turvallisuuspolitiikka nojaa Natoon, kuuluuhan useat EU-maat tähän sotilasliittoon. Maamme on automaattisesti mukana konflikteissa halusimmepa sitä tai ei. Jos katsoo karttaa voi hyvin olettaa ettei Natosta ole maallemme mitään turvaa. Vai tuoko se turvaa, että kahden suurvallan aseet ovat itärajallamme vastakkain. Altistumme myös terroristi-iskuille USA:n liittolaisina. Mielestäni maamme tulisi olla rauhan edistäjä ja rauhanturvaamisen suurvalta.