Olisiko kellään tietoa nimityksestä, jota käytetään oireesta jossa sosiaalisissa tilanteissa henkilö tarkkailee sekä toista osapuolta, että itseään, niin paljon että tämä itsensä tarkkailu jollain tavoin 'ylikuormittaa' egon prosessointikyvyn?
Tässä tarkoitetaan etenkin non-verbaalisia viestejä joita käytämme ilmeiden ja asennon myötä.
Joskus näet luin ko. oireen kuvauksen ehkäpä wikipediasta, mutta en ole löytänyt sitä uudestaan. Oireet näet olivat kuvaavia ajatusprosessista, jonka koen useissa kanssakäymistilanteissa.
Tässä tarkoitetaan etenkin non-verbaalisia viestejä joita käytämme ilmeiden ja asennon myötä.
Joskus näet luin ko. oireen kuvauksen ehkäpä wikipediasta, mutta en ole löytänyt sitä uudestaan. Oireet näet olivat kuvaavia ajatusprosessista, jonka koen useissa kanssakäymistilanteissa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Vaikeus ymmärtää kanssaihmisten käytöstä ja ajatuksia on Aspergerin oireyhtymän perimmäinen oire. Asperger-ihminen näkee tavallaan vain sen, mikä todella on esitetty sananmukaisesti eikä välttämättä näe kokonaisuutta.
AS-henkilöllä on siis tavallaan ulkopuolisen näkökulma sosiaalisiin tilanteisiin. Hän tuntee usein kokevansa asiat hyvin objektiivisesti, eikä ymmärrä miksi toinen saattoi loukkaantua hänen huomautuksestaan."
Kiitos vain yrityksestä.. ymmärryksestä ei ollut kyse, vaan tavallaan ajatteluprosessin ongelmasta, joka johtaa ajatukset tarttumaan epäoleelliseen informaatioon.
Tossahan oli kysymys just ihan päinvastaisesta asiasta. Itse en tahallani edes yritä ymmärtää minkäänlaisia vihjailuita tai eleitä. Pidän siitä että asiat ilmaistaan sanomalla suoraan.