Mä en jaksa enää. Ihan oikeasti en vaan jaksa. Neljä vuotta olen purrut hammasta ja jaksanut. Mä haluisin nauraa, itkeä, vitsailla ja hassutella, mutta sellainen ei ole mahdollista. Mä joudun kontrolloimaan jopa hengitystäni, jotta masentunut perheenjäsen ei yrittäisi taas itsaria. Mä olen niin vitun väsynyt tähän äänettömään varpailla kulkemiseen. Mitä järkeä elää, jos hädin tuskin uskaltaa hengittää?
Mä tulen hulluksi
Menetetty elämä
7663
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
hae hyvä ihminen apua itsellesi! Loppujen lopuksi et ole vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestäsi. Tuolla menolla poltat itsesi loppuun. Eikö perheenjäsenesi ole saanut mistään apua? En ole itse ollut ihan vastaavassa tilanteessa mutta melkein kuitenkin. Perheenjäseneni sairastui henkisesti ja kuvioissa pyöri myös kuningas alkoholi. Piinaa kesti vuosikaudet,itsemurhalla uhkailut olivat arkipäivää mutta onneksemme hän ei koskaan toteuttanut uhkauksiaan. Näin jälkikäteen olen ihmetellyt miten minä ja muut jaksoimme mutta palkaksi sainkin paniikkihäiriön.
Tilanne on varmasti hankala. Tiedän kokemuksesta että pakkohoitoon ei pääse niin vain ja varmasti olette kysyneet lääkäriltä asiaa..? Eikö perheenjäsenesi lähtisi vapaaehtoisesti hoitoon? Mutta muista että pelasta ainakin itsesi sillä loputtomiin ihminen ei jaksa tukea sairastavaa. Kyllä sinä selviät!
auttajilta apua. Ei tuo toimi, jos teidän kotona on tollasta, se käy varmasti kaikkien voimille. Ja mene rohkeasti hakemaan itsellesikin apua, jos tunnet olevasi niin lopussa. Jaksamista.
Otsikkosi kertoo jo kaiken. Hyvä ihminen sentään, oletko läheisriippuvainen? Ajattele jo itseäsikin! Elämä on ainutlaatuinen kokemus ja se on sinun ainoasi! Ota nyt ihmeessä etäisyyttä masentuneeseen ennen kuin sairastut itse pahemmin!
Sinun elämäsi on tärkeä. Itsari on jokaisen oma ja hyvin itsekäs valinta. Et voi ottaa vastuullesi läheisen tekemää itsemurhaa. Elä omaa elämääsi ja on sitä iloa elämässä, on-on! Itsekin aika maassa aika ajoin ja kärsin keskiv.masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta kyllä se toivo siellä siintää taivaanrannassa, oikeasti! Ja ilo löytyy sisältäsi!
Myötätuulta elämääsi! =)
"Itsari on hyvin itsekäs valinta."
Tämä on viimeinen lause, jonka itsemurhan tehneen ihmisen lähiomaiset haluavat kuulla. Oli ystävän loppu mikä tahansa, on selvää, että ystävästä halutaan säilyttää se lämmin muisto, millainen tämä ihminen oikeasti oli.
Kukaan ei tee huvikseen itsemurhaa, aivan kuten kukaan tuskin masentuu, koska haluaa masentua. Kaikissa elävissä olennoissa on luonnostaan voimakkaimpana viettinä oma hengissäsäilyminen.
Jos välittää läheisestä ihmisestä, jolla on niin vaikea masennus, että hän on jo itsemurhaakin yrittänyt, niin normaaliahan se on. Mitä tarkoitat läheisriippuvuudella? Väitän, että maailmassa ei ole ainuttakaan, ketä ei olisi riippuvainen läheisistään!
Vastuulleen ei voi ottaa toisen itsemurhaa/masennustakaan, mutta entäpä jos myöhemmin ajattelee "entä jos olisin tehnyt niin tai näin"? On typerryttävää, että joku asiaa tuntematon vain tokaisee "ota etäisyyttä masentuneeseen". Vaikeasti masentunut perheenjäseneni ei ole minulle "se masentunut" vaan rakas sisareni, jonka kanssa haluan olla tekemisissä koko ainutlaatuisen elämäni! Eli ajattelen kyllä asiaa omalta kannaltanikin.
Kaukaa on helppo olla viisas, kun voi jättää huomioimatta ne muutamat tosiseikat!
kyllähän tuo on totta että läheisistään ei voi olla välittämättä mutta tosiasia on se että myös auttaja väsyy jos tilanne vaan jatkuu eikä parannusta kuulu. Tiedän itse kokemuksesta! Auttaakaan ei voi loputtomiin,auttaja voi itse sairastua vakavaan masennukseen ja jopa auttaja voi tehdä itsemurhan.
Läheisriippuvuus on sitten eri juttu,se ei ole tavallista välittämistä läheisistään vaan se on jo sairautta.
Nämä ovat hyvin vaikeita asioita niin masentuneelle kuin hänen läheisilleen. Mutta jossain vaiheessa läheisten on alettava miettimään jo omaa jaksamistaan niin julmalta kuin se kuulostaa. Käytännössä sen toteuttaminen on hirvittävän vaikeaa enkä itsekään siihen kunnolla pystynyt mutta jonkinlaista etäisyyttä oli pakko ottaa.
Jaksamista teille kaikille!
Kyllä minä tiedän mikä itsemurha on, kun se on ollut yhtenä vaihtoehtona elämässäni mukana tässä keskivaikean masennuksen ja ahdistuneisuuden kourissa. Minua pitää hengissä mm. se, että en halua, että minun läheiseni ajattelisivat, että "hän ei olisi tappanut itseään, jos olisin tehnyt niin... / jos olisin jättänyt tekemättä sen... / jos olisin tehnyt sen ja sen toisin..."
Yritin herätellä sinua huomaamaan, että ei sinusta ole apua läheisellesi, jos itse romahdat ja masennut! Tarkoitus ei ollut loukata.
Miksi kirjoitat täällä ja mitä haet täältä - minkälaisia vastauksia haet (myötätuntoa? sääliä?), jos et kestä ihmisten erilaisia näkemyksiä?
Lue Tommy Helstenin kirja "Virtahepo olohuoneessa" niin saat tietoa läheisriippuvuudesta.
... että hylkäisit siskoasi! Vaan että ota hieman etäisyyttä, niin jaksat itse paremmin.
En osaa toivottaa muuta kuin jaksamista teille molemmille!