Kyselin tuolla vähän alempana itsekurista ja sain monia mielenkiintoisia vastauksia. Itsekurille on varmaan monta merkitystä riippuen ihmisestä. Niin kuin kirjoitin, minusta itsekuri on negatiivinen sana ja, jos sen pitäisi olla ainoa asia, joka saa laihtumaan, vaikeata olisi. Ainakin minulle.
Nyt kiinnostaisi motiivi laihdutuksen apuna. Miten motivoida itsensä, miten läheiset ja ystävät voivat auttaa motivoimaan laihtumisessa?
Itse olen sitä mieltä, että porkkana on parempi vaihtoehto kuin keppi. Eli itsekuri on piiskaamista, motivointi on porkkana. Itsekuri on sanana vaativa, ei saa epäonnistua. Jos epäonnistuu, sortuu vaikka suklaan syöntiin, kaikki on pilalla. Mutta kun ihminen on tarpeeksi motivoitunut, yksi suklaa ei kaada mitään. Siitä vain eteenpäin. Ihminen on vajavainen, mieliteoille altis, ja jos sitä ei hyväksy, minkäänlaiset elämäntaparemontit ei onnistu. Ne kaatuvat siihen yhteen suklaan syöntiin.
Motivoitunut laihduttaja on pitkäjänteisempi urakkansa kanssa, vaikka kiloja olisi paljonkin pudotettavana. Hän ei aloita "kuuria", vaan elämäntaparemontin, on sallivampi itselleen, eikä tee kärpäsestä härkästä, vaikka joskus olisikin kunnon viinijuhlat tiedossa.
Itsekurilla laihduttava, laihduttaa hampaat irvessä, ei salli mitään epäonnistumisia. Siihen loppuu monet "kuurit" ja itsetunto on jälleen nollissa. Jos kiloja on kymmeniä pudotettavana, ei voi odottaa, että ne lähtisivät kuukaudessa, vaikka pitäisi itselleen minkälaista kuria tahansa. Ei ne kilotkaan ole kuukaudessa tulleet.
Mitä mieltä olette, keppi vai porkkana?
Nyt kiinnostaisi motiivi laihdutuksen apuna. Miten motivoida itsensä, miten läheiset ja ystävät voivat auttaa motivoimaan laihtumisessa?
Itse olen sitä mieltä, että porkkana on parempi vaihtoehto kuin keppi. Eli itsekuri on piiskaamista, motivointi on porkkana. Itsekuri on sanana vaativa, ei saa epäonnistua. Jos epäonnistuu, sortuu vaikka suklaan syöntiin, kaikki on pilalla. Mutta kun ihminen on tarpeeksi motivoitunut, yksi suklaa ei kaada mitään. Siitä vain eteenpäin. Ihminen on vajavainen, mieliteoille altis, ja jos sitä ei hyväksy, minkäänlaiset elämäntaparemontit ei onnistu. Ne kaatuvat siihen yhteen suklaan syöntiin.
Motivoitunut laihduttaja on pitkäjänteisempi urakkansa kanssa, vaikka kiloja olisi paljonkin pudotettavana. Hän ei aloita "kuuria", vaan elämäntaparemontin, on sallivampi itselleen, eikä tee kärpäsestä härkästä, vaikka joskus olisikin kunnon viinijuhlat tiedossa.
Itsekurilla laihduttava, laihduttaa hampaat irvessä, ei salli mitään epäonnistumisia. Siihen loppuu monet "kuurit" ja itsetunto on jälleen nollissa. Jos kiloja on kymmeniä pudotettavana, ei voi odottaa, että ne lähtisivät kuukaudessa, vaikka pitäisi itselleen minkälaista kuria tahansa. Ei ne kilotkaan ole kuukaudessa tulleet.
Mitä mieltä olette, keppi vai porkkana?
Vastaukset 3
Vanhimmat
mulla pitää olla jokin selkeä mitä tavoitella... esim. nyt olen lähdössä muutaman kuukauden kuluttua lomalle aurinkoon ja haluan olla rannalla bikineissä ilman että hävettää! Eli tarvitsen jonkun tavoitteen jotta motivoidun.
elämäntapamuutos. Olkoon se se porkkana.
Tahdo riittävän paljon hyvää vartaloa, kevyempää oloa ja parempaa terveyttä ja ulkonäköä.
Itse olen käyttänyt molempia ja laihaksi olen päässyt.
Herkuttelun jälkeen normaalia pidempi lenkki jotta morkkis lähtee. Tämä on auttanut myös oksentamishaluun.
Tavoitteesiin päästyäni olen palkinnut itseäni uusilla vaatteilla ja uudella hiustyylillä.
Ensimmäiseen tavoitteeseen päästyäni poikakaveri tarjosi ravintolaillallisen. Se oli paras palkinto =)