Nicky Penttilaa
Danan lehdistön henkilökunta-kirjoittaja
Tiistai, lokakuu 24, 2006 – hänen viimeisimmässä kirjassansa, "mielisodat: Aivot-tutkimus ja maanpuolustus", bioethicist? Jonathan Moreno kuvaa brain-related?-tutkimuksen alaa, USAn sotilaalliset edustukset kuten puolustus edistivät tutkimusta, suunnittelee toimistoa (DARPA), maksaa. Lääkkeistä, jotka voisivat parantaa sotilaiden kykyjä ja kestävyyttä (ja muut, jotka voisivat hämmentää vihollisia,) laitteisiin, joita hallitsi, tai ihmisten mielien hallitseminen, innovatiivisen aivotutkimuksen nämä mahdolliset käytöt muuttuvat, miten taistellaan sotia vastaan. Kun biologit tekevät bio-weaponry?llä ja fyysikoilla, teki sen ydinaseistuksella, Moreno väittää, on aikaa neurobiologists?lle -- ja muut meistä -- saadakseen otteen eettisille ja sosiaalisille asioille "mielisotien" käymistä, ja päättää, miten kaukana me haluamme tämän battle-science?n mennäksemme.
Tämä kirja sisältää paljon tutkimusta, paljon tiedottaen. Onko tämä tällainen ensimmäinen kirja, jonka te olette tehneet?
Edellinen kirja, "Kohtuuton riski", on sukulaisia, vaikka siinä tapauksessa minä rakensin vähän kokemukselle, joka minulla oli henkilökunnan jäsenenä presidentin tiedotuskomitealle. Tätä varten minä luulen, että te voisitte sanoa minut tavallaan minun kokemuksestani kansallisen turvallisuuden ja inhimillisten kokeiden alalla, joista eräät tulivat esiin kokemuksesta neuvoa-antavalla komitealla, bootstrapped?, vähän, myöhemmästä työstä, Valkoinen Talo-tieteen, teknologian kanssa, ja politiikkatoimisto, ja muiden neuvoa-antavien ryhmien kanssa. Ja minä myös sekaannuin tehotessani aivotutkimuksen etiikkaan, muutama muiden ihmisten ohella, seitsemän viimeistässä tai kahdeksassa vuodessa, osittain, kutsun seurauksena Dana Foundationin kuuluisaan neuroethics?työpajaan San Franciscossa.
Tuon työpajan lopussa minulla tavallaan oli epiphany. Me olimme olleet puolitoista päivää ajan todella hyvistä keskusteluista aivotutkimuksella ja etiikalla, ja miten nämä kentät näyttävät kokoontuvan ja juolahti minun mieleeni, jossa me emme olleet kerran maininneet maanpuolustuksen aivotutkimuksen käyttöjä. Juolahti minun mieleeni, että on tietoisuuden puute monien aivotutkijoiden puolelta, erityisesti, siitä, että kaikkea tiedettä pidetään helppona uhrina mitä tulee kansallisiin turvallisuustarpeisiin, ja ei ole mitään syytä ajatella, että aivotutkimuksen pitäisi olla erilaista, mikään.
Minä aloin vetelehtiä tutkimuksessa etsien aivotutkimusprojekteja, joilla oli sponsorointi turvallisuusedustuksilta tai puolustusministeriöltä. Minä keksin monia iskuja ohjelmassa "DARPA ja aivotutkimus", ja minä tajusin, että minä silloin voisin kuvata ainakin aivot-tieteen mahdollisuuksien ääriviivoja, että maanpuolustusedustukset saattavat olla kiinnostuneet. Joten on, miten minä aloin koota kirjaa. Minulla oli myös tilaisuus, tehoten tähän kirjaan, tehdäkseen vähän lisää tieteen historiaa, liittohallituksen roolin kannalta Yhdysvalloissa, käyttäytymistieteiden kehityksen rohkaisemisessa.
Kuten laihat, heikot miehet aseistakieltäytyjät, jotka olivat kokeita, alistaa 2. maailmasodan aikana?
Kyllä, aseistakieltäytyjät ja muut. On todella mielenkiintoista, että pohjimmiltaan käyttäytymistieteet eivät olisi olleet olemassa nykyisessä muodossansa, ja ei olisi varmasti siirtynyt eteenpäin yhtä nopeasti, ilman liittovaltion sponsorointia. Jokainen, joka tietää mitä tahansa lääketieteestä ja tieteestä, tietää, että me olemme 2. maailmasodalle kiitollisia penisiliinistä, mutta ne eivät saata ymmärtää, että me myös olemme 2. maailmasodalle kiitollisia persoonallisuusteoriasta.
Hyvin suuri osuus merkittävissä tutkimusyliopistoissa toimivista tiedemiehistä tuettiin liittovaltion sopimuksilla tietyissä kansallisissa turvallisuusedustussopimuksissa. Se pidentyi toimiakseen psykologiassa ja tehoaa hallusinogeeneihin ja sen eri teihin, joka tuli 1960-luvulla, kutsutaan laajenevaksi tajuksi. Jossa joten osa perustelua kirjassa ei ole ainoastaan paljon mielenkiintoisia sosiaalisia, eettisiä ja laillisia asioita olla olemassa työn ympärillä, joka tapahtuu nyt ja tulee jatkumaan, mutta myös, että tämän ei pitäisi yllättää meitä. Se on osa historiallista lankaa.
Kirjassa jokin huolellinen kirjoitus on olemassa puhumisesta ihmisten ja teidän materiaalinne lähteen kanssa. Olivatko ihmiset haluttomia puhumaan teidän kanssanne?
Minä todella pidän itseä perustamisen jäsenenä, ja minä arvelen minua minkä tahansa oikeudenmukaisen mitan luona, olen, mutta minä todella löysin, joka -- toisin kuin fyysikot, joita minä olen puhunut sosiaalisista asioista ydinfysiikassa, tai nykyään, kasvavassa määrin, biologit, jotka ovat huolestuneita biosecurity?stä, -- ihmiset, jotka työskentelevät aivotutkimuksessa, jonka kanssa ainakin minä puhuin, ihmiset olivat hyvin haluttomia puhumaan julkisesti. Ja minä arvelen, että on muutamia syitä siihen.
Osa sitä on, koska tiedemiehet eivät yleensä halua sanoa mitään typerää ja vaarantaa rahoituksen lähdettä. Osa sitä myös on, että jotkut niistä toimivat "taatuissa olosuhteissa" -- ne eivät vain tee töitä DARPA:lle, joka ei ole vakoilijaedustus, vaan ne tekevät töitä vakoilijaedustuksille, ja ne eivät halunneet kompastua ja sanoa väärän asian. Osa sitä myös ovat, joka -- ja minä jokseenkin sain tämän reaktion muutamalta ihmiseltä -- "Hyvin, tämä edustus, minä en tiedä, mikä niiden tavoite on, mutta ne rahoittavat tärkeää tutkimusta, joka tulee auttamaan ihmisiä, ja minä en ole sitä mieltä, että minä teen mitään, se tulee olemaan ongelma myötävirtaan".
Joten minä aavistelen, että tämä tulee muuttumaan kun mieliWars tulee julki. Minä myös aavistelen, että monet ihmiset eivät tule olemaan hyvin onnellisia minun kanssani.
Miksi te sanotte sen?
Ihmisten bioethics?ssa pitäisi olla paarmoja. Meidän pitäisi osoittaa, mikä tapahtuu. Ja on vaikeaa tehdä se katsomatta, kuin te pelaatte sainpa sinut. Joten minä jotenkin taipunut yläpuolella takaperin kirjassa tehdä sitä. Tämä ei ole seikka, mikä minä olen kiinnostunut puuhasta.
Myös on suuri alakulttuuri, joka uskoo, että salakavalat voimat manipuloivat niiden aivoja. Tänään minä juuri sain sähköpostin joltakin, joka on yksi näistä väestä, joka uskoo, että mielen kontrolli tapahtuu juuri nyt ja on ollut kuusikymmentäluvun jälkeen. Ja minä olen varma, että monet aivotutkijat eivät halua koskettaa sitä, jolla on 10-foot-tanko; ne eivät halua tulla samastetuksi mihinkään tuosta jutusta. Se vain tekee vähän vaikeammaksi olla, otettu vakavasti, ja se tekee tärkeäksi olla, yhtä, huolellinen, kuin vain voitte, tavasta, jolla te kuvaatte, mikä tapahtuu.
Joten kirjassa minä annan tapauksien puhua itselleen. Minä luulin, että se oli vastuunalaisempi yli joka tapauksessa, ja minä luulen, että se ymmärtää parempi.
Suurin osa työstä, jota te kuvaatte kirjassa, rahoitetaan DARPA:n toimesta? Miten kovin innovatiiviset aivotutkimussovellukset te arvelette, että te puututte?
Te tiedätte, että me emme tiedä, mikä nimittäjä on. CIA:n talousarvio on musta [salaisuus]. Mutta minun suoleni kertoo minulle, että DARPA työskentelee erittäin kiinnostavan tieteen parissa ja että muut edustukset ovat kiinnostuneempia tieteen lyhyen ajan sovelluksista.
Ja se on todella hankalaa edustuksille, pitää CIA:sta tai NSA:sta tai asevoimien tiedusteluhaaroista tehdäkseen paljon työtä yliopistoissa, koska suurin osa merkittävistä tutkimusyliopistoista ei salli salaista tutkimusta, joka tehdään kampuksella, vaikka jokin muunnos on olemassa miten ne käsittelevät sitä.
Minkälainen muunnos?
A. Ilmi käy, jossa oppilaitoksessa ei todella ole mitään standardia salaisesta tutkimuksesta. Useat yliopistot, kärkisijat, kieltävät sen. Jotkut paikat sallivat salaisen tutkimuksen, mutta ne luovat off-campus?laitteet sitä varten, teorialla, että sillä tavalla se ei häiritse avointa akateemista keskustelua. Ja joillakin paikoilla ei näytä olevan mitkään politiikat lainkaan.
Se on sen tyyppinen kysymys, joka nousee esiin kirjassa paljon. Näyttää siltä kuin on monia asioita, joilla ei ole standardeja, tai jolle me emme ole puhuneet standardeista.
Oikeus. On ehdottomasti monia asioita, jotka eivät ole well-standardized. Mikä teidän täytyy tehdä alkua, on prosessien kanssa. Minä ehdotan kirjan lopussa liittovaltion tiedotusprosessia eräänlainen, tuodakseen kureja huoneeseen, joka on olennainen.
Ongelma on aivotutkimuksen kanssa, se on niin monitieteellinen. On todella helppoa ihmisille olla ymmärtämättä toisiansa. Jotkut biologeista, joita minä puhuin, tuntea niillä olevan panos tekemiseen, mutta ehkä ne ovat neurobiologiassa ne ovat todella ei aivotutkimusta, sinänsä, joten tekee äänensä, laskee?
Aivotutkimus on kuri muodostelmana. Rajat eivät ole vakiintuneita vielä.
Mikä te toivotte, että ihmiset vähentävät lukevaa kirjaa?
Minä arvelen, että päättäjien pitäisi alkaa keskittyä tähän, ei kun, jokin, joka tarvitsee tehdä huomenna mutta muutaman seuraavan vuoden aikana, että meidän tarvitsee alkaa ajatella systemaattisemmin. Pääomamäen henkilökunnilla, joilla on tutkintoja aivotutkimuksessa, jota minä olen puhunut tästä, ja niistä se on kiehtova, on todella ihmisiä.
Säännöllisille lukijoille take-home? on, että on tärkeää päästä tämän alueen edelle. On tärkeää meille, joiltakin kohdin, pärjätä paremmin, kuin me teimme muilla alueilla käsityksen kannalta tieteestä, panee
Onko alueita, jossa me olemme tehneet sen väärin?
Minua on hyvin käsitetty stem-cell?-asialla, ja, yleensä, me olemme tehneet selittämisen, mikä tapahtuu siellä, mikä on panoksena kehnon tehtävän, yleisölle panee. Kannatusryhmät ovat ottaneet asioita haltuunsa ja ovat ajaneet. Te voisitte sanoa, että me emme ole koskaan pärjänneet hyvin selittelyn kehityksessä ihmisille. Ja monia esimerkkejä, kuten perinnöllisyystiede, on olemassa, jossa me olemme antaneet ihmisten käyttää fraaseja, kuten "teillä todella on geeni" jotakin "varten".
Meillä on mahdollisuus täällä, erityisesti jonkin kanssa, joka voisi olla niin herkkä, päästäkseen asioiden edelle hieman. Esimerkiksi "fingerprinter", kun ihmiset alkavat kuulla lisää siitä, kun me alamme puhua laitteista kuten niin kutsutut "aivot", ne tulevat tulemaan yhä huolestuneemmaksi miten paljon näitä laitteita voi sanoa mikä tapahtuu niiden päiden sisällä. Milloin tahansa te puhutte aivoista, te saatte todella, vihkaa. Niin kuin kun te puhutte mikrobeista tai ionisoitte säteilyä.
Onko esimerkki olemassa, siitä miten me olemme tehneet sen oikealla?
Te tiedätte, että se on hauska. Minä luennoin Howard Hughesin kokouksessa [lääketieteellinen instituutti] eilen, ja kollegani ja minä näytimme filmin Bell Labsilta 1950-luvulta perinnöllisyystieteestä. Ja todella vaikka se oli ystävällistä tylsältä, se oli melko hyvä perusjohdanto mitä ymmärrettiin silloin perinnöllisyystieteestä. Pohjimmiltaan jokainen koululainen maassa näki tämän osana niiden tiedettä, opetussuunnitelma.
Minä luulen, että me teimme aika hyvin perinnöllisyystieteen kanssa, mutta me saimme jotenkin saadun off-track?n 1990-luvun alussa, jolloin ihmiset alkoivat puhua geenihoidosta, koska -- ja se on tavallaan ongelma, joka meillä on nyt nyt kantasolujen kanssa, -- on ollut tietty määrä ylimainostamista.
Minä kuulen paljon ylimainostaneeni, ja toimittajana minä en jokseenkin usko mitään, jonka kukaan sanoo.
Oikeus. Teidän täytyy alentaa noin 50 prosenttia. Ja minä luulen, että ongelma on, siellä on niin paljon, painostaa nykyään, koska tiede on niin kallis. On niin paljon painetta jokaista kohtaan antaa niiden olemassaololle oikeutuksen, että on tämä taipumus over-promise?.
Me selvästi kohtaamme aivotutkimuksen saman potentiaalisen ongelman. Ja sotilaallisessa kontekstissa on over-scaring?n ongelma, jota jälleen minä yritin välttää kirjassa, ihmiset.
Joten on siellä Bell Labs tänään, joka tekisi samanlaista filmiä neuroethics? varten?
Ei ole mitään paikkaa juuri nyt, se tehoaa siihen, ja minä arvelen, että se olisi helvetillinen hyvä projekti selittääkseen tavallaan, mikä tapahtuu juuri nyt aivotutkimuksessa, erityisesti jutussa, joka on niin luonteenomaista aivotutkimukselle, kuten tekoälyn käyttö, tutkien teknologioita ja niin edelleen. Olisi ihmisille todella hyvä olla jotakin, jonka selittynyt, että.
http://www.dana.org/news/mindwars102406.cfm
Danan lehdistön henkilökunta-kirjoittaja
Tiistai, lokakuu 24, 2006 – hänen viimeisimmässä kirjassansa, "mielisodat: Aivot-tutkimus ja maanpuolustus", bioethicist? Jonathan Moreno kuvaa brain-related?-tutkimuksen alaa, USAn sotilaalliset edustukset kuten puolustus edistivät tutkimusta, suunnittelee toimistoa (DARPA), maksaa. Lääkkeistä, jotka voisivat parantaa sotilaiden kykyjä ja kestävyyttä (ja muut, jotka voisivat hämmentää vihollisia,) laitteisiin, joita hallitsi, tai ihmisten mielien hallitseminen, innovatiivisen aivotutkimuksen nämä mahdolliset käytöt muuttuvat, miten taistellaan sotia vastaan. Kun biologit tekevät bio-weaponry?llä ja fyysikoilla, teki sen ydinaseistuksella, Moreno väittää, on aikaa neurobiologists?lle -- ja muut meistä -- saadakseen otteen eettisille ja sosiaalisille asioille "mielisotien" käymistä, ja päättää, miten kaukana me haluamme tämän battle-science?n mennäksemme.
Tämä kirja sisältää paljon tutkimusta, paljon tiedottaen. Onko tämä tällainen ensimmäinen kirja, jonka te olette tehneet?
Edellinen kirja, "Kohtuuton riski", on sukulaisia, vaikka siinä tapauksessa minä rakensin vähän kokemukselle, joka minulla oli henkilökunnan jäsenenä presidentin tiedotuskomitealle. Tätä varten minä luulen, että te voisitte sanoa minut tavallaan minun kokemuksestani kansallisen turvallisuuden ja inhimillisten kokeiden alalla, joista eräät tulivat esiin kokemuksesta neuvoa-antavalla komitealla, bootstrapped?, vähän, myöhemmästä työstä, Valkoinen Talo-tieteen, teknologian kanssa, ja politiikkatoimisto, ja muiden neuvoa-antavien ryhmien kanssa. Ja minä myös sekaannuin tehotessani aivotutkimuksen etiikkaan, muutama muiden ihmisten ohella, seitsemän viimeistässä tai kahdeksassa vuodessa, osittain, kutsun seurauksena Dana Foundationin kuuluisaan neuroethics?työpajaan San Franciscossa.
Tuon työpajan lopussa minulla tavallaan oli epiphany. Me olimme olleet puolitoista päivää ajan todella hyvistä keskusteluista aivotutkimuksella ja etiikalla, ja miten nämä kentät näyttävät kokoontuvan ja juolahti minun mieleeni, jossa me emme olleet kerran maininneet maanpuolustuksen aivotutkimuksen käyttöjä. Juolahti minun mieleeni, että on tietoisuuden puute monien aivotutkijoiden puolelta, erityisesti, siitä, että kaikkea tiedettä pidetään helppona uhrina mitä tulee kansallisiin turvallisuustarpeisiin, ja ei ole mitään syytä ajatella, että aivotutkimuksen pitäisi olla erilaista, mikään.
Minä aloin vetelehtiä tutkimuksessa etsien aivotutkimusprojekteja, joilla oli sponsorointi turvallisuusedustuksilta tai puolustusministeriöltä. Minä keksin monia iskuja ohjelmassa "DARPA ja aivotutkimus", ja minä tajusin, että minä silloin voisin kuvata ainakin aivot-tieteen mahdollisuuksien ääriviivoja, että maanpuolustusedustukset saattavat olla kiinnostuneet. Joten on, miten minä aloin koota kirjaa. Minulla oli myös tilaisuus, tehoten tähän kirjaan, tehdäkseen vähän lisää tieteen historiaa, liittohallituksen roolin kannalta Yhdysvalloissa, käyttäytymistieteiden kehityksen rohkaisemisessa.
Kuten laihat, heikot miehet aseistakieltäytyjät, jotka olivat kokeita, alistaa 2. maailmasodan aikana?
Kyllä, aseistakieltäytyjät ja muut. On todella mielenkiintoista, että pohjimmiltaan käyttäytymistieteet eivät olisi olleet olemassa nykyisessä muodossansa, ja ei olisi varmasti siirtynyt eteenpäin yhtä nopeasti, ilman liittovaltion sponsorointia. Jokainen, joka tietää mitä tahansa lääketieteestä ja tieteestä, tietää, että me olemme 2. maailmasodalle kiitollisia penisiliinistä, mutta ne eivät saata ymmärtää, että me myös olemme 2. maailmasodalle kiitollisia persoonallisuusteoriasta.
Hyvin suuri osuus merkittävissä tutkimusyliopistoissa toimivista tiedemiehistä tuettiin liittovaltion sopimuksilla tietyissä kansallisissa turvallisuusedustussopimuksissa. Se pidentyi toimiakseen psykologiassa ja tehoaa hallusinogeeneihin ja sen eri teihin, joka tuli 1960-luvulla, kutsutaan laajenevaksi tajuksi. Jossa joten osa perustelua kirjassa ei ole ainoastaan paljon mielenkiintoisia sosiaalisia, eettisiä ja laillisia asioita olla olemassa työn ympärillä, joka tapahtuu nyt ja tulee jatkumaan, mutta myös, että tämän ei pitäisi yllättää meitä. Se on osa historiallista lankaa.
Kirjassa jokin huolellinen kirjoitus on olemassa puhumisesta ihmisten ja teidän materiaalinne lähteen kanssa. Olivatko ihmiset haluttomia puhumaan teidän kanssanne?
Minä todella pidän itseä perustamisen jäsenenä, ja minä arvelen minua minkä tahansa oikeudenmukaisen mitan luona, olen, mutta minä todella löysin, joka -- toisin kuin fyysikot, joita minä olen puhunut sosiaalisista asioista ydinfysiikassa, tai nykyään, kasvavassa määrin, biologit, jotka ovat huolestuneita biosecurity?stä, -- ihmiset, jotka työskentelevät aivotutkimuksessa, jonka kanssa ainakin minä puhuin, ihmiset olivat hyvin haluttomia puhumaan julkisesti. Ja minä arvelen, että on muutamia syitä siihen.
Osa sitä on, koska tiedemiehet eivät yleensä halua sanoa mitään typerää ja vaarantaa rahoituksen lähdettä. Osa sitä myös on, että jotkut niistä toimivat "taatuissa olosuhteissa" -- ne eivät vain tee töitä DARPA:lle, joka ei ole vakoilijaedustus, vaan ne tekevät töitä vakoilijaedustuksille, ja ne eivät halunneet kompastua ja sanoa väärän asian. Osa sitä myös ovat, joka -- ja minä jokseenkin sain tämän reaktion muutamalta ihmiseltä -- "Hyvin, tämä edustus, minä en tiedä, mikä niiden tavoite on, mutta ne rahoittavat tärkeää tutkimusta, joka tulee auttamaan ihmisiä, ja minä en ole sitä mieltä, että minä teen mitään, se tulee olemaan ongelma myötävirtaan".
Joten minä aavistelen, että tämä tulee muuttumaan kun mieliWars tulee julki. Minä myös aavistelen, että monet ihmiset eivät tule olemaan hyvin onnellisia minun kanssani.
Miksi te sanotte sen?
Ihmisten bioethics?ssa pitäisi olla paarmoja. Meidän pitäisi osoittaa, mikä tapahtuu. Ja on vaikeaa tehdä se katsomatta, kuin te pelaatte sainpa sinut. Joten minä jotenkin taipunut yläpuolella takaperin kirjassa tehdä sitä. Tämä ei ole seikka, mikä minä olen kiinnostunut puuhasta.
Myös on suuri alakulttuuri, joka uskoo, että salakavalat voimat manipuloivat niiden aivoja. Tänään minä juuri sain sähköpostin joltakin, joka on yksi näistä väestä, joka uskoo, että mielen kontrolli tapahtuu juuri nyt ja on ollut kuusikymmentäluvun jälkeen. Ja minä olen varma, että monet aivotutkijat eivät halua koskettaa sitä, jolla on 10-foot-tanko; ne eivät halua tulla samastetuksi mihinkään tuosta jutusta. Se vain tekee vähän vaikeammaksi olla, otettu vakavasti, ja se tekee tärkeäksi olla, yhtä, huolellinen, kuin vain voitte, tavasta, jolla te kuvaatte, mikä tapahtuu.
Joten kirjassa minä annan tapauksien puhua itselleen. Minä luulin, että se oli vastuunalaisempi yli joka tapauksessa, ja minä luulen, että se ymmärtää parempi.
Suurin osa työstä, jota te kuvaatte kirjassa, rahoitetaan DARPA:n toimesta? Miten kovin innovatiiviset aivotutkimussovellukset te arvelette, että te puututte?
Te tiedätte, että me emme tiedä, mikä nimittäjä on. CIA:n talousarvio on musta [salaisuus]. Mutta minun suoleni kertoo minulle, että DARPA työskentelee erittäin kiinnostavan tieteen parissa ja että muut edustukset ovat kiinnostuneempia tieteen lyhyen ajan sovelluksista.
Ja se on todella hankalaa edustuksille, pitää CIA:sta tai NSA:sta tai asevoimien tiedusteluhaaroista tehdäkseen paljon työtä yliopistoissa, koska suurin osa merkittävistä tutkimusyliopistoista ei salli salaista tutkimusta, joka tehdään kampuksella, vaikka jokin muunnos on olemassa miten ne käsittelevät sitä.
Minkälainen muunnos?
A. Ilmi käy, jossa oppilaitoksessa ei todella ole mitään standardia salaisesta tutkimuksesta. Useat yliopistot, kärkisijat, kieltävät sen. Jotkut paikat sallivat salaisen tutkimuksen, mutta ne luovat off-campus?laitteet sitä varten, teorialla, että sillä tavalla se ei häiritse avointa akateemista keskustelua. Ja joillakin paikoilla ei näytä olevan mitkään politiikat lainkaan.
Se on sen tyyppinen kysymys, joka nousee esiin kirjassa paljon. Näyttää siltä kuin on monia asioita, joilla ei ole standardeja, tai jolle me emme ole puhuneet standardeista.
Oikeus. On ehdottomasti monia asioita, jotka eivät ole well-standardized. Mikä teidän täytyy tehdä alkua, on prosessien kanssa. Minä ehdotan kirjan lopussa liittovaltion tiedotusprosessia eräänlainen, tuodakseen kureja huoneeseen, joka on olennainen.
Ongelma on aivotutkimuksen kanssa, se on niin monitieteellinen. On todella helppoa ihmisille olla ymmärtämättä toisiansa. Jotkut biologeista, joita minä puhuin, tuntea niillä olevan panos tekemiseen, mutta ehkä ne ovat neurobiologiassa ne ovat todella ei aivotutkimusta, sinänsä, joten tekee äänensä, laskee?
Aivotutkimus on kuri muodostelmana. Rajat eivät ole vakiintuneita vielä.
Mikä te toivotte, että ihmiset vähentävät lukevaa kirjaa?
Minä arvelen, että päättäjien pitäisi alkaa keskittyä tähän, ei kun, jokin, joka tarvitsee tehdä huomenna mutta muutaman seuraavan vuoden aikana, että meidän tarvitsee alkaa ajatella systemaattisemmin. Pääomamäen henkilökunnilla, joilla on tutkintoja aivotutkimuksessa, jota minä olen puhunut tästä, ja niistä se on kiehtova, on todella ihmisiä.
Säännöllisille lukijoille take-home? on, että on tärkeää päästä tämän alueen edelle. On tärkeää meille, joiltakin kohdin, pärjätä paremmin, kuin me teimme muilla alueilla käsityksen kannalta tieteestä, panee
Onko alueita, jossa me olemme tehneet sen väärin?
Minua on hyvin käsitetty stem-cell?-asialla, ja, yleensä, me olemme tehneet selittämisen, mikä tapahtuu siellä, mikä on panoksena kehnon tehtävän, yleisölle panee. Kannatusryhmät ovat ottaneet asioita haltuunsa ja ovat ajaneet. Te voisitte sanoa, että me emme ole koskaan pärjänneet hyvin selittelyn kehityksessä ihmisille. Ja monia esimerkkejä, kuten perinnöllisyystiede, on olemassa, jossa me olemme antaneet ihmisten käyttää fraaseja, kuten "teillä todella on geeni" jotakin "varten".
Meillä on mahdollisuus täällä, erityisesti jonkin kanssa, joka voisi olla niin herkkä, päästäkseen asioiden edelle hieman. Esimerkiksi "fingerprinter", kun ihmiset alkavat kuulla lisää siitä, kun me alamme puhua laitteista kuten niin kutsutut "aivot", ne tulevat tulemaan yhä huolestuneemmaksi miten paljon näitä laitteita voi sanoa mikä tapahtuu niiden päiden sisällä. Milloin tahansa te puhutte aivoista, te saatte todella, vihkaa. Niin kuin kun te puhutte mikrobeista tai ionisoitte säteilyä.
Onko esimerkki olemassa, siitä miten me olemme tehneet sen oikealla?
Te tiedätte, että se on hauska. Minä luennoin Howard Hughesin kokouksessa [lääketieteellinen instituutti] eilen, ja kollegani ja minä näytimme filmin Bell Labsilta 1950-luvulta perinnöllisyystieteestä. Ja todella vaikka se oli ystävällistä tylsältä, se oli melko hyvä perusjohdanto mitä ymmärrettiin silloin perinnöllisyystieteestä. Pohjimmiltaan jokainen koululainen maassa näki tämän osana niiden tiedettä, opetussuunnitelma.
Minä luulen, että me teimme aika hyvin perinnöllisyystieteen kanssa, mutta me saimme jotenkin saadun off-track?n 1990-luvun alussa, jolloin ihmiset alkoivat puhua geenihoidosta, koska -- ja se on tavallaan ongelma, joka meillä on nyt nyt kantasolujen kanssa, -- on ollut tietty määrä ylimainostamista.
Minä kuulen paljon ylimainostaneeni, ja toimittajana minä en jokseenkin usko mitään, jonka kukaan sanoo.
Oikeus. Teidän täytyy alentaa noin 50 prosenttia. Ja minä luulen, että ongelma on, siellä on niin paljon, painostaa nykyään, koska tiede on niin kallis. On niin paljon painetta jokaista kohtaan antaa niiden olemassaololle oikeutuksen, että on tämä taipumus over-promise?.
Me selvästi kohtaamme aivotutkimuksen saman potentiaalisen ongelman. Ja sotilaallisessa kontekstissa on over-scaring?n ongelma, jota jälleen minä yritin välttää kirjassa, ihmiset.
Joten on siellä Bell Labs tänään, joka tekisi samanlaista filmiä neuroethics? varten?
Ei ole mitään paikkaa juuri nyt, se tehoaa siihen, ja minä arvelen, että se olisi helvetillinen hyvä projekti selittääkseen tavallaan, mikä tapahtuu juuri nyt aivotutkimuksessa, erityisesti jutussa, joka on niin luonteenomaista aivotutkimukselle, kuten tekoälyn käyttö, tutkien teknologioita ja niin edelleen. Olisi ihmisille todella hyvä olla jotakin, jonka selittynyt, että.
http://www.dana.org/news/mindwars102406.cfm
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.