Onko kenelläkään empiiristä kokemusta, saako tanssitaitoinen paremmin lavalta naista? Onko suosio lavalla pelkkä harha, miehestä tehdään pelkkä tanssikone?
Saako tanssitaitoinen lavalta naista?
menisinkö tanssikursseille..
295205
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
On totta että tanssipaikoilta saa paremmin naisen tanssimaan yhdessä. Se kai lienee tanssipaikan tarkoituskin, tuottaa olosuhde yhdessä tansiville eli naisille ja miehille.
Kun tarkoitusperäsi on kai jokin muu on järkevää etsiä niitä paikkoja mistä sitä tarjotaan mitä tahdotkin. Myös järjestäjien puolesta.
Suosio on onneksi pysynyt tanssisuosiona, ja se muu harhaluuloa elättelevä porukka taitaakin katsella lasinpohajan läpi lavojen reunoilta.
Kai nainekin tanssii muuten "koneenlailla" silloin kun mieskin ?! ja jos he nauttivat siitä niin ei kai ole kuin kateutta ja itsesääliä valitella että tulisiko yltää tuohon "tanssikoneen"rooliin.
Harhaluuloja on mukava elätellä - vaikka sieltä lavan reunalta lasinpohjan läpikin. Joskus kun vaan tärppää aivan kybällä...
saa todellakin aina silläpäällä ollessa, pesä on varmaa
Naisiin sen samanmoisen "yksinäisten" hetkenlohdun etsijä joukon tanssipaikoille niinkuin mihetkin. Kummatkin kokee kai jääneensä tai jätetyksi mutta kuitenkin niin että joku toinen on syyllinen siihen että, menis kuin laulussa sanotaan.
Joku piti saada fiilis oli sellainen.
En tiedä mitä tuolla on sitten tanssin kanssa tekemistä? Vai onko tosiaan tansipaikat parhaita paikkoja metsästää "itrosuhteita". Niikuin kioskilta kaljapulloa hakis. hmm
Vähän samoilla linjoilla pitkään tanssessa käyneenä. Lavoille ei ehkä kannata tuoda lihatiskikulttuuria,sen voi hyvin jättää tanssiruokaloiden kannettavaksi.
Lavoilla on yleensä melko hienokäytöksisiä ihmisiä ja jos kehityssuunta menee kovin iskemiseksi niin moni kiltimpi ihminen vaihtaa harrastusta.
Tanssiminen on mukavaa senkin vuoksi kun pelkkä tanssiminenkin riittää mukavaksi illaksi ja ei ole pakko vonkua ketään mukaansa.
Alkuperäiselle kysyjälle sanoisin siis,ettei kannata lähteä lavalle metsästämään. Raflat ja baarit on parempia siihen. Tanssimisesta pitää nauttia ihan tanssinkin vuoksi se ei toimi muuten.
Korrelaatio tanssitaidon ja "saamisen" suhteen saattaa olla jopa negatiivinen...
Korrelaatio ei vain saata olla negatiivinen, vaan ihan oikeasti on sitä.
Mitä enemmän tanssia opiskelee ja vaativampia tanssinaisia haeskelee, sitä vähäisemmät mahdollisuudet seuran saantiin ovat.
Tanssiin paljon panostaneet naiset eivät juurikaan ole seuraa tanssilavoilta hakemassa (heillä sitä useimmilla ihan vaikuisena on jo kotonaan), vaan ovat nimenomaan vain tanssimassa.
Sensijaa aloittelijoissa ja kevyemmin tanssiin suhtautuvilla usen on erilainen motiivi tanssipaikoille hakeutumiseensa.
Noin minäkin asian ajattelen. Kenkkumaista sikäli, että mulla ei kiinostusta ole aloittaa minkäänlaista suhdetta sellaisen kanssa, jolla ei ole tanssimisen suhteen mitään suurempia intohimoja. Pelkkänä riippana matkassa olisivat.
Pistää monesti myös miettimään sitä, kannattaako tanssitaidon kehittämiseen ylipäätään satsata, kun ei ole paria, jonka kanssa sitä taitoa pääsisi täysipainoisemmin hyödyntämään.
Harvoin napsahtaa,että kaksi tanssinharrastajaa kohtaa toisensa myös rakastumalla,mut tämmöisiäkin oikkuja tapahtuu ihan oikeasti.
Äläs nyt Humppis ole noin negatiivinen ja tuhoa palstaa lukevien nuorten ja toivorikkaiden miesten tanssinopiskelumotivaatiota. Naisen saaminenhan on kuitenkin erityisesti strategiakysymys, toisin sanoen se riipuu itselleen asettamista kriteereistä.
Aivan tai melkein samaa mieltä olen siitä, että näiden kahden asian - hyvän tanssimisen ja naisen saamisen - yhdistäminen on vaikeaa (mutta ei sentään mahdotonta). Jos tarve on suuri ja päämäärä kirkas, partnerin tanssitaidosta nipistäminen (ja toki itse tanssinautinnosta liisiminen) parantaa saamismahdollisuuksia eksponentiaalisesti. Hyvä miestanssija voi hurmata keskinkertaisen tanssinaisen taidoillaan, ja maaperä on tällöin huomattavan otollinen syvempäänkin tutustumiseen.
Toki onnistuminen vaatii uutterasti työtä, mutta kohtuullisesti/hyvin tanssivalla ne ovat silti paremmat kuin tavantallaajakävelijällä. Normaali tilannehan on miehellä kuin miehellä se, ettei naista irtoa; hyvin tanssivalla miehellä oikein valitulla strategialla epäonnistumisprosentti pienenee sentään kohtuullisessa määrin.
Ei pidä tavoitella kuuta taivaalta. Vanha skimbaajamiesten sananlasku "If I sleep with you tonight it doesn´t mean I ski with you tomorrow" sopii hyvin tanssimiseenkin.
Enhän mitään absoluuttista väittänytkään. Vastasin vain siihen korrelaatiojuttuun. Pitää täysin paikkansa, että korrelaatio "saamisen" ja tanssitaidon suhteen on käänteinen.
Mitä pidemmälle tanssitaidossa pyrkii ja pääsee, sitä pienemmäksi tulee mahdollisuus tutustua tanssilavalla sellaiseen naiseen, joka on etsimässä seurustelukumppania (tai yhden yön seuraa) sieltä.
Sensijaan useat alkeiskurssien opettajat ja ohjaajat jakavat virheellistä informaatiota mainostaessaan tanssitaitoa oivana keinona naisten saantiin. ("Pahaat tanssijat saavat parhaat naiset")
Totta on tietysti, että parhaiden kanssa tanssimaan kyllä pääsee, mutta siihen se sitten yleensä jääkin.
Sanoisin, että mahikset kohtuullisesti/hyvin tanssivalla ovat paremmat kuin tavantallaajalla juuri ja nimenomaan sillä edellytyksellä, että hyvin tanssiva on valmis tinkimään omista tanssi-intohimoistaan. Mutta tässäpä tuleekin juuri se jutun juju: onko todellinen intohimotanssijamies valmis tinkimään?
Tästä seuraa se, että intohimotanssijalla ne tsäänssit eivät ole yhtään sen paremmat kuin tavantallaajallakaan. Tai oikeastaan ne ovat huonommat syystä, että vapaiden intohimotanssijanaisten määrä on pienempi, kun taas tavantallaajille on tarjolla sekä toisia tavantallaajia sekä niitä jotka ovat tavantaallaajia parempia tanssijoita (niitä tavantallaajien hurmaajia), mutta joille tanssi ei ole intohimo eikä siten niin tärkeä kriteeri.
Mitä korkeammalle siis taitotasossa ja samalla tanssi-intohimossa kiivetään, sitä pienemmäksi käy todennäköisyys sopivan partnerin löytymiseen. Huipulla on yksinäistä.
Luulisin, että hyvät tanssijanaiset ovat enemmänkin valmiita vaihtamaan tanssittomaan elämään, jos ei-tanssiva mies kumppaniksi löytyy tai ainakin sovittamaan tanssielämänsä sen mukaan. Luulisin, että intohimotanssijamiehet saattavat olla tässä vaikeammin taipuvia kompromisseihin. Yhtä vaikeaa se voi olla kyllä intohimotanssijanaisillekin.
kokemusta on."Parhaat tanssijat,parhaat naiset", jos elämässä on muutakin kuin tanssi!
Mahdollisuudet erittäin hyvät, koska miehiä tässä kategoriassa vähemmän kuin naisia!!
Åke Blomqvist on sanonut, että parhaat tanssijat saavat parhaat naiset. Uskoako tuohon sitten...
Itse näkisin samoin kuin Truehum, että hyvä tanssija saa kyllä tanssia hyvien kanssa, mutta siihen se sitten monesti jää.
Oma teoriani on, että naiset varoavat näitä lavojen Don Juaneita, jotka tanssitaidollaan "hurmaavat" tanssijanaisia. Pidemmälle kuin tanssilattialle ei näiden miesten kanssa haluta, kun pelätään, että joku toinen vie mennessään tai mies tekee syrjähyppyjä tanssitaitonsa aikaansaamalla viehätysvoimalla.
Mieluummin otetaan seurustelukumppaniksi vähemmän osaava miekkonen, jonka voi olettaa olevan riittävän tavallinen pysyäkseen aisoissa.
Onpi ihan persoonasta kiinni kellä jopa vara valita.
Humppis: "Enhän mitään absoluuttista väittänytkään. Vastasin vain siihen korrelaatiojuttuun. Pitää täysin paikkansa, että korrelaatio "saamisen" ja tanssitaidon suhteen on käänteinen."
Minä taas väitän toisin. Kun tanssii paremmin, saa helpommin (keskimääräisesti). Mutta kuten sanoin(t) sekä saamisen että erittäin hyvän tanssinaisen yhdistäminen on vaikeaa. Viime aikoina tosin sekin on onnistunut (tähän voisi laittaa vaikka helkkarin ison hymyhymiön).
En tosin silti väitä, että tanssitaito olisi paras keino naisen iskemiseen. Eivätköhän aivan muut ominaisuudet ole merkittävimpiä. Toisaalta jos naisen on saanut saalistettua, on hyvä tanssitaito parhaita keinoja pitää hänet otteessa.
TrueUkko tosin puhui myös asiaa. Täytyy häveten myöntää, että itsellekin on käynyt niin, että olen lähtenyt sänkyseuraa metsästämään, mutta hyvä tanssinainen (ja siis ei seksiä) on vienyt voiton. Eikä ole jälkeenpäin edes harmittanut.
PS. Jätetään korrelaatiomatematiikan koukerot halkomatta ja pitäydytään ammattikoulun laskuopissa. Tässä asiassa keskeistä on vain se kuinka monta kertaa saa. Jos saa viikos..., siis vuodessa, kerran enemmän kuin huonommin tanssiva naapurin mies, tarkoittaa se, että hyvä tanssija saa huonoa usemmin.
riippuu itsestä minkälaista kaveria on hakemassa/ mitä vasta peluri on hakemassa... Kun kysyntä ja tarjonta kohtaa ni se on siinä! Tanssipaikoilla iskeminen kestää vaan kauemmin, mutta TANSSITAITO vaikuttaa oleellisesti aika tauluun ja vasta peluireiden kiinostukseen!!
Joku esitti, että suurin osa tanssia hyvin taitavista naisista olisi varattuja eivätkä he niin ollen etsi kuin pelkkää tanssiseuraa. Unohdetaanko nyt kokonaan 20-30 -vuotiaat vapaat naiset, jotka mieluusti (ei epätoivoisesti) lähtisivät kahvion puolelle jutustelemaan ja toivoisivat löytävänsä mukavan miehen juuri tansseista? Harvoin kukaan osoittaa kiinnostustaan muutoin kuin kaukaa hymyilemällä, vaikka kävisi joka viikko samassa paikassa. Olettavatkohan miehet kaikkien miellyttävien naisten olevan varattuja eivätkä uskalla siksi tehdä aloitteita? Itse olen sen verran vanhanaikainen, että odotan jonkinlaista signaalia ensin mieheltä.
houkutella niitä herroja sinne kaljateltan puolelle: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että luvattuasi alkupaloina sille herralle kaljateltalla parikolme pitkää, voit olla varma, että sen herran himot alkavat hyrräämään ja hän suorastansa syöksähtää sinne teltalle varaamaa teille kahdelle parhaita paikkoja läheltä hanoja.
lavoilla ei yllättäen olekaan edellä kuvailemaani kaljatelttaa tahi muuta siihen verrattavissa olevaa seurustelutilaa, ei hätäsi suinkansa ole sen näköinen: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että etenkin tähän aikaan vuodesta asiansa osaava vanhaintanssijaneitsykäinen voi jopa raittiusseuran (vrt järkkärit eivät ole turhan tarkkoja, vaan tuppaavat katselemaan siinä verandalla omienkin pullojensa pohjien lävitse) ylläpitelemällä vanhaintanssilavalla täysin raitiisti esiintymällä saada osikseen herraseuraa sen, minkä kerkiää hoitelemaan etenkin tähän aikaan vuodenkiertoa siten, ettei suoranaisestkaan pullojaan mainosta, vaan epäsuorin vihjauksin ja kiertoilmaisuin niille herroille siinä päivittelee, kuinka taaskin jysähti pissapoika tulomatkalla unpijäähän ja että kuin ihmeen kauplla takakontista löytyi sinne tämänkertaisen esimerkkimme mukaisesti Viron tuomisista mitäilmeisimminkin tipahtanut kaheskytvolttinen alligaattori, josta pari desiä pissapoikaan lorauttamalla eli lantrinkina jäät saivat kyytiä. Tuollaista kuullessaan herrat varmasti yrittävät millä tahansa tekosyyllä hankkiutua kanssasi sinne pissapojallekin sitä sulatusihmettä katsomaan ja eikä ne maistamatta edes usko, että niin kovaa ainetta mistään edes saa. Että runsaasti singnaaleja on tällä menetelmällä varmasti niiltä herroilta suuntaasi odotettavissa. Suviyön vanhaintanssilavalla po tenppu toimii siten, että siinä jäät korvataan hytösillä ja tuuliklasiin tulomatkalla liiskaantuneella huuhkaimella, joitten pyyhkiminen siittä poies oli em lantrinkilla suorastansa ilo.
odotellessa mieleeni, että lapsuudessanihan siinä kävi rusettiluisteluissani niin, että sain niissä mitäilmeisimminkin täysin alitajuisen trauman vanhaintanssintaa kohtaan, sillä siinähän rusettiluistelussakinhan periaatteessa liikahdeltiin ainakin lapsuudessani enemmän tahi vähemmän rytmillisesti musiikin tahdeissa vanhaintanssiomaisesti vanhaintanssikengästä toki poiketen yleensä kiekkohokkari jalassa ja tytöillä tietenkin kaunovastaava. Ei se trauma niistä hokkareista eikä oikeastaan kaunokeistakaan tullut, vaan se tuli siitä, kun ne kaunokit syistä, joita tuolloin en voinut käsittää, vaikka toki salaa mielessäni ajattelin, että se saattoi johtua jotenkin siitä, kun ne tytöt olivat siinä vaiheessa mukamas jollaintapaa kypsenpiä kuin me pojat, kirkuen juoksivat kärjillään niissä rusettiluisteluissakin perässäni.
Niitten rusettiluisteluitteni jäljestä en tulevina vuosina harrastellut kuin enintään parikolme kertaa viikossa erittäinkin satunnaisia diskloiluillallisia, mutta mentyäni vuosia myöhemmin ensikertaa vanhaintanssikapakan akkaintansseihin, mä näin jälkeenpäin tarkemmin ajateltuna tunsin siinä narikassa takkia portieerille ojennellessani samanlaisia vilunväristyksiä selkäpiissäni kuin piennä poikana rusettiluistelupukukopissa hokkarinnyörejä sitoessani, koska mä silloinkin jotenkin aavistin, että kohta siinä olisi tosi kyseessä ja kyyti kylmää, vaikka kova hiki tuleekin.
Toi oli aivan hervotonta tekstiä
mulla oli niitä diskoiluillallisiani edeltävä todella vihreä kauteni ja tavallaan ajauduin näin jälkeenkin päin ajateltuna täysin toivottomiin maailmanpelasteluyrityksiin jopa niin vakavasti asiaamme suhtautuen, että yritin eräässäkin vaiheessa kasvattaa itselleni asiaankuuluvan pujoparrankin, mutta siitä ei harmikseni tullut mitään, sillä mullahan kasvoi parta jo tuolloin laikuttain. Pujopartaani kohdannut takaisku ei kaikesta huolimatta tippaakaan hillinnyt muutoin niin vihreätä intoani ja vaikutettuani vain vähän aikaan silloisen koulumme alan kerhon perinteitä huokuvassa ilmastopiirissä, huomasin yht'äkkiä, että ne tytöt änkesivät sinnekin, vaikka opettajamuisteihin siellä ei tyttöjä liiemmin ollut näkynyt ja taaskin mäkin salaa mielessäni ihmettelin, mitä ihmettä niitten kanssa oikein olisi pitänyt tehdä.
Tosin mä en tuossa vihreässä vaiheessani enään ihmetellyt niin suuresti kuin joitain vuosia aiemmin kokemassani rusettiluisteluvaiheessani, sillä mullahan alkoi olla jokseenkin hataria epäilyitä tuon asian sinänsä toki täysin mahdollisesta laidasta, vaikka en oikein keksinytkään, kuinka olisin päässyt niitten kanssa juttuihin. Tämä havaintoni ei suinkansa tarkoittanut sitä, etteikö niillä olisi tytöillä juttua piisannut senkin edestä -mä vaan en silloinkaan yhtään ymmärtänyt, mitä mitä ne tarkkaanottaen tahtoivat tytöt, vaikka niillä tuntui olevan kauheasti asiaa. Ymmärtäminen ei tässäkään tapauksessa ollut käsittääkseni jopa onnekseni niin oleellista tahi tarpeellistakaan kuin joku muu voisi luulla: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että tuossakaan tapauksessa vanhaintanssitaito tahi -taidottomuus ei näytellyt edes pientä sivuroolia: edelleenkinhän siinä oli erittäinkin pitkälti niin, että ne tytöthän tulivat sinnekin, kun kerran tullakseen olivat, vaikka heistä jotkut toki hyvinkin saattoivat pitkälle edistyneissä junioriluokissa vanhaintanssiakin ja mä vastaavasti en henkilökohtaisesti yhtään digannut vahaintanssimusiikeistakaan ja etenkään vanaintanssikurttumusiikkia en voinut ollenkaan sietää ja sitä rataa ja tota rataa.
Jos terve työssäkäyvä nuori (alle 35 v) henkilö hakee tosissaan pysyvämpää seurustelukumppania, niin tansitaito lisää mahdollisuuksia tutustua tanssien useampiin puolisoehdokkaisiin jo yhdenkin illan aikana. Jos oppii valitsemaan oikeat paikat eri iltoina ja käy usamman kerran viikossa tanssesssa ja silloin tällöin erilaisissa alkeistason kursseilla ja harjoituksissa (jo osaavanakin), niin mahdollisuudet sen kuin lisääntyvät.
Tärkeintä on oppia sopivassa määrin välttämään kohderyhmän ulkopuolelle kuulumattomia, niin ehdokkaita seurustelukumppaniksi löytyy varmasti alle vuodessa. Kyllä suurin osa kohderyhmän kuulumattomista ymmärtää mistä on kysymys, joten ikipakkeja ei tarvitse kovin monelle antaa. Suurimmalla osalla sinkuista on haku koko ajan päällä, joten pitää välttää väärän mielikuvan antoa (eli ei saa osoittaa olevansa vain tanssimassa tai kuntoilemassa). Ensimmäisen pienen huomaamattoman aloitteen tekijä on usein nainen.
Suurin osa seurustelukumppanin löytäneistä poistuu tanssipaikoilta, joten jäljelle jääneet "luuserit" antavat helposti väärän kuvan tansseista.
No ainakin kaikki ne miehet, jotka olen lavoilta "poiminut" (tai jotka ovat minut "poimineet"), ovat kaikki olleet miellyttäviä viejiä.
Takanani sekä useampia seurustelusuhteita että ei niin sitoutuneita suhteita.
"Yhden illan tuttavuuden kanssa sänkyyn" -juttuja ei tule mieleeni yhtään; kaikissa taustalla pidempi tuttavuus.
Mutta naisen saaminen aivan miehestä itsestään kiinni. Jos haluat vain päästä pukille, osoita käytökselläsi naisille, että et jää "punttiin roikkumaan", vaan olet turvallinen valinta lyhyempäänkin tarpeeseen.
Jos taas etsit elämänkumppania, julkisivun siistinä pitäminen on ehkä viisaampi valinta. Tilaisuuksia tulee harvemmin, mutta silloin kun tulee, niistä saattaa suuremmalla todennäköisyydellä syntyä jotain pysyvämpää.
Molempien tarpeiden yhdistäminen vaatiikin sitten jo vähän enemmän ihmissudetaitoja...
No, näkemys ja aika tyhjentäväkin tuossa formaatissa.
Miehestä itsestä kiinni, no niin mutta se on täysin selvä niinkuin sanotkin "rivien välistä" että nainen tanseissakin on milloin minkin laisen ja minkäkin kestoisen suhteen tai tarpeen "etsinnässä". Se on tärkeä pointti myös. Siis se on myös naisesta kiinni mitä hän saa tai jää saamatta.
Asia ei oikein mahdu siinä mielessä ajatuksiini että, tanssi tai sen ulottuvuudet saa jonkin verran "nilkoilleen" kun tätä suhde syvyyttä tai pinnallisuutta kovinkin käsitellään tanssin yhteydessä, ei sitten ihme että se on vähän jokaisen huulilla ja aivoituksissa ikäänkuin sen saamiskuvion ympärillä koko touhu.
Tanssi saa väärän repun niskaansa ja myös pinta suhdekuvionti ja eriliasten tyydytysten kirjo myös saa taakakseen "tanssin".
Mielestäni kannattaisi tanssi yhdistää ja vaalia omana asianaan. En tarkoita etteikö lavoille mahdu "kauriin metsästäjätkin" ja lahkeissa roikkumattomatkin niin sinkut kuin suhteissa olevatkin koska se on olemus ja ongelma tai ohitus ja ohjaus kuitenkin. Mutta tanssi on oikeesti niin kova juttu että se voisi nauttia aivan oman luottamuksensa ja kunnioituksensa sillä se on enemmän kuin "himokohteiden etsintä".
Tanssikone joutuu erittäin helposti panokoneeksi.
Näin käy, mut sit nai nai ja tanssii ja nai