Siinähän tuo kysymys jo otsikossa onkin. Onko kukaan niin "hullu", että uranvaihdon vuoksi olisi pyrkinyt yliopistoon 30-vuotiaana 3 lapsen äitinä? Mites sitten maksetaan usean vuoden opintolainat ja onko yliopisto-opiskelijakaan vielä "mitään" neljässä-viidessä vuodessa, kun opiskelijoita on niin paljon?
Kannattaako pyrkiä yliopistoon
30-vuotiaana???
131152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Työvuosia on edessäsi vielä senkin jälkeen aikamoisesti. Jos resurssisi riittävät ja olet motivoitunut, niin aina kannattaa yrittää!
Vanhainkotiin vaan.
nuori, kuin mikä. Aikaa tehdä kaikenlaisia asioita, jos luoja suo. Koskaanhan emme voi tietää mitä huominen kellekin tuo tullessaan.
Minäkin pyrin Helsingin yliopistoon toukokuussa ja silloin olen 31v. Lapsia ei tosin ole.
Jos valmistut n.35v, ehdit olla töissä vielä 30 vuotta tai enemmän.
Sama tilane minulla ja mieli tekisi yliopistoon opiskelemaan lisää. Yksi etu meillä vanhemmilla on vastavalmistuneisin 18-vuotiaisiin nähden: elämänkokemus ja laajempi yleissivistys, kokonaisuuksien hahmottaminen helpompaa kuin hormonien vaivaamilla teineillä. Uskoisin, että ainoa ongelma tulee olemaan opintojen aikataulun ja perhe-elämän yhteensovittaminen.
Tuo elämänkokemus ja yleissivistys -juttu pitää paikkansa ja
lisäisin listaan vielä sen, että osaa tulkita asioita kriittisesti,
eikä vain usko kaikkea mitä luennoitsija kertoo.
Toisaalta on myös tosiasia, että nuorena on helpompi omaksua
uusia asioita kuin vanhempana. Siinä suhteessa ne 18-kesäiset
ovat etulyöntiasemassa.
Kannattaa kuitenkin muistaa se, että myös suurin osa niistä
nuorista opiskelijoista on fiksua väkeä ja heilläkin
on ihan hyviä ideoita ja mielipiteitä. On todella ärsyttävää
jos tyrmää toisen ideat vain vetoamalla siihen että on
vanhempi. Vanhempi kun ei automaattisesti ole viisaampi,
vaan voi olla omien pinttyneiden tapojensa ja mielipiteidensä vanki.
Itse aloitin yliopistolla 27-vuotiaana, enkä ole päivääkään
katunut. Rahan käytössä oli vähän totuttelua, kun olin
kuitenkin ennen opiskelun aloittamista kohtuullisen hyväpalkkaisessa
työssä. Ei silti harmita.
Tämä vielä kovasti mietityttää, että opintolainaa olisi pakko ottaa. En todellakaan haluaisi olla vielä töissäkin, kun on lapsia ja kotityöt ja opiskelut. Lainaa syntyisi järjetön määrä. Eli olisiko lasten koko lapsuus yhtä köyhistelyä yhä vaan valmistumiseni jälkeen... Jos käy niin että joudunkin pilipali-hommiin, kun akateemisia on pilvin pimein, enkä opiskelisi kymmentä vuotta...
Tai riippuu tietysti miehen palkasta ... saisithan sinäkin joitain tukia ja opintorahaa, joka ilmaista, ei tarvitse maksaa valtiolle takaisin. Entä aikuisopintotuki tms.? Ja riippuu millaista elintasoa ylläpidätte ... tosiasia on, että ihminen tulee vähän aikaa hieman vähemmälläkin toimeen. Ja eihän kukaan nyt kymmentä vuotta opiskele, paitsi lääkärit ja ikiopiskelijat ja lääkäritkin ovat jo muutaman vuoden päästä opiskelujensa alkamisesta tienaavia ihmisiä ...
Juu, siis ollaan köyhistelty aina. Tällä hetkellä miehellä kouraan jää 1100-1300e/kk, itsellä kuntalisineen kotihoidontuesta n 500e. Vuokra on 900e, josta itsellemme jää maksettavaa 700e... Asumistuki varmaan nousisi. En siltikään ymmärrä voisiko pelkästään noilla miehen tuloilla tosiaan 5-henkinen perhe elää? Pitää tutustua noihin opintotukiasioihin. Jos tukea saisi vaikka 300 ja asumistuki nousisi 200 (voikohan sekään niin paljoa nousta...???) emme luopuisi mistään =) Taidan lähteä laskeskelemaan tuonne KELA:n sivuille!
Onko muuten jollakin kokemusta kauanko lukisin suomen kieltä ollakseni kelvollinen johonkin siihen liittyvään työhön?
Tietääkö joku, mistä löytäisin tietoa moniko pääsee sisään? En tuolta Helsingin yliopiston sivuilta löytänyt sellaista kohtaa. Sokeakin voin tietysti olla =)
Niin ja kiitos kaikille mukavista ja kannustavista vastauksista tähän saakka!
ota selville kaikki tuet mitä voisit mahdollisesti saada ja tee päätöksesi sitten niidenkin pohjalta. Kuitenkin on sääli jättää tilaisuudet käyttämättä saadakseen itselleen unelman, ammatin, josta haaveillut. Sitä en silti tiedä, millainen työllisyystilanne tuolla alalla on. Iäkkäämpänä joutuu miettimään myös sitä, jotta leipä olisi opiskelujen jälkeen suht turvattu, kun jälkikasvuakin on :)!
Olen 28, ensi syksynä 29... yritän päästä yliopistoon keväällä, vaihdan alaa kokonaan. Mulla on kaksi lasta, alle neljä vuotiaita, ja mies on töissä (ei paikkakuntaan sidottua työtä onneksi). Painin samojen ongelmien kanssa kuin sinä: olenko jo liian vanha opiskelemaan, olenko jo liian vanha kun valmistun, mitä jos en pääsekään eka yrittämällä, kuinka kauan voin hakea uudellen ja uudelleen, opintotukikuukausia on jäljellä 40; ei riitä viiden vuoden opiskeluun; mitä sitten kun rahat loppuu, opintolainaa on nostettava niin paljon ku irtoaa; mitä jos ei pääsekään töihin heti valmistumisen jälkeen, miten ehdin enää koskaan nähdä lapsia jos yritän opiskella mahdollisimman nopeasti......
Sitten on vielä paikkakunnan vaihdos, miehen työpaikan vaihdos, entisen asunnon myyminen... tämä kaikki pitäisi tapahtua muutamassa kuukaudessa siitä, jos opiskelupaikka irtoaa. KÄÄK!!!!!
Mutta on ihana kuulla, etten ole yksin! Mihin päätökseen tulit, aioitko pyrkiä yliopistoon??
n. kolmekymppisiä, meidän alalla monikin jo aloitellessa lähenteli 30 vuotta. Ihmisiä tulee työelämästä, jopa ammattikoulupohjalta sisään ja perheellisiäkin kyllä löytyy. Jopa joku eläkeikäinenkin luennoilla näkyy käyvän ;)
Varsikin jos alalle on vaikea päästä niin jotkut voivat vuosikausia hakea ennen kuin pääsevät joten ikää karttuu!