MUSTASUKKAISUUS....Riisto on ehkä parempi ilmaisu.
Entisissä suhteissäni olen kokenut mustasukkaisuuden plussana, koska se miten SE-mustasukkaisuus ilmenee on tärkeintä.
Tunteina, unina, toisen käytöksestä, liiallisesta ja turhasta ryypiskelystä, silmistä, asioista mihin ei saa vastausta, vastaamattomat puhelut...yms.. voisin jatkaa listaa loputtomiin!
Mutta enköhän minäkin avudu vähän:Entisiä mustasukkaisuuksia, joista olen todella kiitollinen/vihainen/turhautunut itselleni: Näin unessa, että minun poikaystäväni petti minua, kysyin häneltä asiasta ja pitihän se paikkansa. Astraalissessa persoonassani keräsin vihaa sisääni, ettei ero olisi minulle niin tuskaisaa sekä näyttelin vielä hetken rakastunutta, mutta lopulta suhde kariutui (onneksi).
Sitten tapasin aivan ihanan hullun miehen joka oli oikea mestari, mutta en heti tajunnut miten hän minua käyti hyväkseen, esim: Jätti minut hoitamaan lastaan ja lähti toisten naisten kanssa oluelle/johonkin ja sanoi käyvänsä kaupassa, kauppa oli 20m päässä ja reissu kesti 3h.
Olen aina ollut sairaaloisen mustasukkainen.
Nykyään seurustelen, mutta mustasukkaisuus sen kuin kuohuaa ja jyllää.
Se on voima, mutta silti se voi olla pelkkää harhaa. Mutta ei tulta ilman savua.
Käyn terapeutilla asian takia. muutama kerta vasta takana..On, se on kamalan pelottavaa puhua, jostakin ja ei mistään, ei uskalla, tuntuu että ei apua löydy, kammo aloitta lääkkeiden syönti, silti halu parantua mutta....
Miksi joku edes haluaisi pettää minua, olenko liian ihana tai sitten vain helv... tyhmä!! toivotonta
toivon oikeasti terapian auttavan, itseni sekä suhteiden takia. Pelkkä kaupassa käynti on hirveätä, jos joku vaikka katsoo minun "omaisuuttani" Jos terapia ei auta on kai tuudittautuva elämään yksin tai jonkun muun kanssa.
Mutta jos toinen kestää mustsukkaisuuden, niin eikö se silloin ole arvokkaan suhteen veroista tai ainakin jonkin kauniin alkua? Myöntäminen on jo alku.
Yleensähän kaikki miehet ovat tuppisuita ja tunteita on muka niin älyttömän hankala paljastaa, mutta kyllä suhteissa täytyy ottaa toinen huomioon ja puhua päivän asioita tai joskus lähteä ihan lapsuudesta asti, pikku-hiljaa hyvä tulee (kai).
Pieninkin asia on mustasukkaisille maailman tärkeintä.
Ja mikä minä olen neuvomaan, olen itse niin perhanan mustasukkainen, että jeesakkaany ees vähän tätä hullua mieltä!
Niin ja tietysti muistetaan vaalia sitä rakkautta!
Lopuksi vielä:
Koitetaan "me" vain parantua tästä, kun saamme itsemme ilmoille niin ehkä voimamme yhdistyvät jossain sfääreissä ja apu löytyy, kun lopettaa etsimästä. Järki ja luottamus käteen:)
Vai olenko sittenkin aina ollut niin masentunut?
Entisissä suhteissäni olen kokenut mustasukkaisuuden plussana, koska se miten SE-mustasukkaisuus ilmenee on tärkeintä.
Tunteina, unina, toisen käytöksestä, liiallisesta ja turhasta ryypiskelystä, silmistä, asioista mihin ei saa vastausta, vastaamattomat puhelut...yms.. voisin jatkaa listaa loputtomiin!
Mutta enköhän minäkin avudu vähän:Entisiä mustasukkaisuuksia, joista olen todella kiitollinen/vihainen/turhautunut itselleni: Näin unessa, että minun poikaystäväni petti minua, kysyin häneltä asiasta ja pitihän se paikkansa. Astraalissessa persoonassani keräsin vihaa sisääni, ettei ero olisi minulle niin tuskaisaa sekä näyttelin vielä hetken rakastunutta, mutta lopulta suhde kariutui (onneksi).
Sitten tapasin aivan ihanan hullun miehen joka oli oikea mestari, mutta en heti tajunnut miten hän minua käyti hyväkseen, esim: Jätti minut hoitamaan lastaan ja lähti toisten naisten kanssa oluelle/johonkin ja sanoi käyvänsä kaupassa, kauppa oli 20m päässä ja reissu kesti 3h.
Olen aina ollut sairaaloisen mustasukkainen.
Nykyään seurustelen, mutta mustasukkaisuus sen kuin kuohuaa ja jyllää.
Se on voima, mutta silti se voi olla pelkkää harhaa. Mutta ei tulta ilman savua.
Käyn terapeutilla asian takia. muutama kerta vasta takana..On, se on kamalan pelottavaa puhua, jostakin ja ei mistään, ei uskalla, tuntuu että ei apua löydy, kammo aloitta lääkkeiden syönti, silti halu parantua mutta....
Miksi joku edes haluaisi pettää minua, olenko liian ihana tai sitten vain helv... tyhmä!! toivotonta
toivon oikeasti terapian auttavan, itseni sekä suhteiden takia. Pelkkä kaupassa käynti on hirveätä, jos joku vaikka katsoo minun "omaisuuttani" Jos terapia ei auta on kai tuudittautuva elämään yksin tai jonkun muun kanssa.
Mutta jos toinen kestää mustsukkaisuuden, niin eikö se silloin ole arvokkaan suhteen veroista tai ainakin jonkin kauniin alkua? Myöntäminen on jo alku.
Yleensähän kaikki miehet ovat tuppisuita ja tunteita on muka niin älyttömän hankala paljastaa, mutta kyllä suhteissa täytyy ottaa toinen huomioon ja puhua päivän asioita tai joskus lähteä ihan lapsuudesta asti, pikku-hiljaa hyvä tulee (kai).
Pieninkin asia on mustasukkaisille maailman tärkeintä.
Ja mikä minä olen neuvomaan, olen itse niin perhanan mustasukkainen, että jeesakkaany ees vähän tätä hullua mieltä!
Niin ja tietysti muistetaan vaalia sitä rakkautta!
Lopuksi vielä:
Koitetaan "me" vain parantua tästä, kun saamme itsemme ilmoille niin ehkä voimamme yhdistyvät jossain sfääreissä ja apu löytyy, kun lopettaa etsimästä. Järki ja luottamus käteen:)
Vai olenko sittenkin aina ollut niin masentunut?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miten pääsit/ hakeuduit terapiaan? Oletko terapiassa vainmustasukkaisuutesi takia? Itse olen mustasukkainen, toki ongelmani ei ole ehkä ihan samaa tasoa kuin sinulla mutta haluaisin tietää miten/ mistä apua saa kun sitä tarvitsee!?
jos lompakko sallii, niin voi kääntyä yksityisen lääkärin/ spykiatrin hoitoon, joka osaa sitten neuvoa eteen päin. 1 käynti kerta yksityisellä spykiatrilla maksaa n.70-140€. halvempi vaihtoehto on kunnallinen mielenterveystoimisto!
Sinne pääsee omalääkärinkautta (yleensä)paikkakunnasta riippuen,(jos pääsee). pahemmassa tapauksessa voi joutua syömään vääriä lääkkeitä, kuten "arvauskeskuksessa" on tapana toimia, kun liukihihna potilaita heille olemme. Joten kannattaa varoa ettei ota/ala syömään vääriä lääkkeitä jotka vain pahentavat asiaa! kuten minulla itselläni kävi. Masennukseen masennuslääkeitä, vierotusoireisiin unilääkkeitä. Jännitykseen omat ja niiden vieroitushoitoon omansa. Alkoholilla on pahin vaikutus, joka purkaa ja antaa sekavan-yli-voiman mustasukkaisuudelle.
toivon terapian auttavan!!!
olen aivan hukassa, nykyään pelkään kokoajan että sanon jotain väärää, ja pahoitan toisen/toisten mielen ja jään yksin, en uskalla tehdä isompia investointeja, koska pelkään joutuvani maksamaan ne itse. eikä yhdessä kun suhteissa tapana on.
Joo siis, minähän en ole siinä jamassa että tarttisin mitään lääkkeitä, Minulla ei ole mitään masennusta jne vaan ongelmanani on pelkkä mustasukkaisuus, siksi pelkäänkin ettei minua edes huolita mihinkään terapeutille, koska en ole ns veitsi kurkulla. Nykyään kun joka paikassa säästetään. Mutta mustasukkaisuus tuntuu tällä hetkellä kuitenkinolevan ongelma ja suuri sellainen, en haua että minulle tulisi ero sen takia. Ja mulla ei ainakaan ole varaa lähteä makselemaan tuollaisia maksuja yksityisellä.
mun mielestä mustasukkaisuudella on jokin lähtökohta, en tarkoita sitä että on mustis siitä mitä toinen tekee, vaan siitä et joku on joskus kohdellut huonosti ja se on pistänyt masentamaan, vaikka ei sitä it huomaisikaan, mutta lähtökohtana on ollut jokun ns."traumaattinen kokemus" jota ei ole pystynyt antamaan anteeksi itselleen tai kenllekkään muulle. Siitä se sitten alkaa suurentua isommaksi. Mutta järki käteen jos on aihetta olla mustasukkainen niin silloin on aihetta ottaa asia kumppanin kanssa puheeksi. Mutta jos se on sairaanloista mustasukkaisuutta silloin kannattaa kääntyä lääkärin tai jos ei ole varaa/halua tuhlata kansalaisten verorahoja/tulla terveeksi voi aina kääntyä jonkun hyvän ystävän puoleen. Suurempi kulutus on se jos potee sairaanloista mustasukkaisuutta, tai EDES tarpeetonta. kannattaa käydä juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa. vuosien kuluessa saattaa ahdistua ties mihin masennus tiloihin, ja se vasta onkin sitten halpaa touhua yhteiskunnalle.
kela maksaa yksityislääkereiden käyntimaksuista n.30-80% takaisin maksetusta laskusta,tapauksesta riippuen.
"jos on monta avainta, menee sekaisin eikä osaa avata oikeita lukkoja :)"