Hän ajaa ihmisen asiaa, ei rahan valtaa eikä valedemokratiaa.
---------
Poliittiset näkemykset
Noam Chomsky on tunnetuimpia amerikkalaisia vasemmiston edustajia. Hän pitää itseään anarkismin, tarkemmin sanottuna anarkosyndikalismin kannattajana. Tämän hän käsittää erityisesti valtahierarkiat, kuten kapitalistiset yritykset, kaikissa muodoissaan haastavana filosofiana pyrkien eliminoimaan ne epäoikeutettuina.
Chomsky on kritisoinut voimakkaasti Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa. Ylipäänsä Chomsky ei halua tulla kategorisoiduksi perinteisten poliittisten suuntausten mukaan ja toivoo näkemystensä puhuvan puolestaan. Hänen tärkeimmät poliittiset toimintatpapansa ovat olleet kirjoittaminen lehtiin ja kirjoihin sekä esiintyminen puhujana.
Chomskyn keskeisiä näkemyksiä:
Terrorismi: Chomskyn mukaan kansainvälisen terrorismin taustalla ovat terroristeiksi kutsuttujen tahojen lisäksi merkittävällä tavalla suurvallat USA:n johdolla. Terroristien merkittävimmät teot on tehty vastareaktiona länsimaiden harjoittamaan politiikkaan Lähi-idässä ja muualla. Samoin länsimaat itse tukevat terroristeiksi luokiteltavia tahoja ja tekevät terrorismiksi luokiteltavia asioita. Sinällään terrorismi - kuten väkivalta yleensäkin - on Chomskyn mukaan tuomittavaa - ja oikeutettua vain suuremman väkivallan estämiseksi. Kirjassaan "Maailmanvalta vai maailmanloppu" Chomsky huomauttaa että "sotaa terrorismia vastaan" käyvät maat jotka itse harjoittavat terrorismia eri muodoissa; USA, Israel, Venäjä ja Kiina. Lisäksi Chomsky ihmettelee miksi kukaan ei ole huomauttanut moisesta paradoksista.
USA:n ulkopolitiikka: Suurvallat pyrkivät järjestämään maailman ympärillään käyttäen sotilaallisia ja taloudellisia keinoja. USA:n ulkopolitiikan taustalla on pyrkimys "hyvän esimerkin uhan" kumoamiseksi, pyrkimys estää itsenäinen, myönteinen kehitys alueilla, joissa Yhdysvalloilla ei ole varsinaisia taloudellisia intressejä. Näin hän selittää interventiot Guatemalaan, Laosiin, Nicaraguaan ja Grenadaan.
Globalisaatio: Kansainväliset instituutiot, kuten IMF, WTO, GATT ja NAFTA ovat uusliberaalilla politiikallaan palvelleet omistavaa eliittiä takaamalla halpaa työvoimaa, raaka-aineita ja sijoitusmahdollisuuksia teollisuusmaille. Tärkeää Chomskyn mukaan olisi sallia kehitysmaiden käyttää samoja talouspoliittisia välineitä talouskehitykseen, joita rikkaat maat itse ovat käyttäneet. Investoijien oikeuksien sijaan kansainvälisissä taloussopimuksissa pitäisi keskittyä ihmisten sosiaalisiin oikeuksiin.
Sosialismi: Chomsky kannattaa libertaarin sosialismin näkemyksiä, jotka edellyttävät paitsi taloudellista vapautta, myös sitä, että työläiset hallitsevat tuotantoa, eivät omistajat ja johtajat. Neuvostotyylistä valtiososialismia hän on pitänyt totalitaarisena järjestelmänä. Chomskyllä ei ole uuden talousmallin pohjapiirrustusta (joskin mm. hänen ystävänsä Michael Albert on pyrkinyt kehittämään tällaista mallia, ks. osallisuustalous), mutta hän pitää tärkeänä tällaisten vaihtoehtojen etsimistä.
Tiedotusvälineet: Varsinkin USA:ssa tiedotusvälineet rajoittavat keskustelua edistääkseen suuryritysten ja hallituksen etua. Chomskyn mukaan demokratia ei voi toteutua epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa, jossa tiedotusvälineetkin ovat taloudellisten valtahierarkioiden käsissä. Totalitaaristen maiden sensuuri on Chomskyn mukaan varsin tehotonta verrattuna "vapaiden maiden" tiedotusvälineiden harjoittamaan "itsesensuuriin". Chomsky mainitsee tutkimuksissaan usein laskelmia siitä, kuinka vähän jotain merkittävää tapahtumaa on käsitelty USA:n tiedotusvälineissä, koska kyseinen aihe on ollut poliittisesti epämiellyttävä USA:n valtaeliitin kannalta. Chomsky myös huomauttaa että suuret mediatalot omistavat suuria osia aseteollisuutta harjoittavista yrityksistä. Siksi median olisi hullua kertoa jotakin negatiivista aseteollisuudesta. Esimerkkinä Chomsky pitää vuoden 2000 intifadaa, jonka aikanan amerikkalaisvalmiseisilla koptereilla Israelin armeja tappoi useita siviilejä. Samaan aikaa Clinton vahvisti uusimman helikopterikaupan Israelin kanssa. Valtamedia vaikeni tapahtumasta totaalisesti.
Lähi-itä: Juutalaissyntyinen Chomsky kritisoi voimakkaasti Israelin politiikkaa. Kuuluisa Israelilainen toisinajattelija, Tanya Reinhardt, on Chomskyn oppilaana ollut kielitieteilijä. Chomsky kannattaa kahden valtion ratkaisua, eli omaa valtiota sekä palestiinalaisille, että israelilaisille.
Vaalit: Chomsky ei vastusta vaaleihin osallistumista, vaan hänen mukaansa on pikemmin äänestettävä demokraatteja kuin republikaaneja silloin kuin se auttaa voittamaan republikaanit. Muutoin Chomskyn mukaan on äänestettävä radikaalimpia vaihtoehtoja, kuten vihreitä (alueilla, joilla ei ole vaaraa siitä että republikaanit voittavat vaalit).
---------
Poliittiset näkemykset
Noam Chomsky on tunnetuimpia amerikkalaisia vasemmiston edustajia. Hän pitää itseään anarkismin, tarkemmin sanottuna anarkosyndikalismin kannattajana. Tämän hän käsittää erityisesti valtahierarkiat, kuten kapitalistiset yritykset, kaikissa muodoissaan haastavana filosofiana pyrkien eliminoimaan ne epäoikeutettuina.
Chomsky on kritisoinut voimakkaasti Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa. Ylipäänsä Chomsky ei halua tulla kategorisoiduksi perinteisten poliittisten suuntausten mukaan ja toivoo näkemystensä puhuvan puolestaan. Hänen tärkeimmät poliittiset toimintatpapansa ovat olleet kirjoittaminen lehtiin ja kirjoihin sekä esiintyminen puhujana.
Chomskyn keskeisiä näkemyksiä:
Terrorismi: Chomskyn mukaan kansainvälisen terrorismin taustalla ovat terroristeiksi kutsuttujen tahojen lisäksi merkittävällä tavalla suurvallat USA:n johdolla. Terroristien merkittävimmät teot on tehty vastareaktiona länsimaiden harjoittamaan politiikkaan Lähi-idässä ja muualla. Samoin länsimaat itse tukevat terroristeiksi luokiteltavia tahoja ja tekevät terrorismiksi luokiteltavia asioita. Sinällään terrorismi - kuten väkivalta yleensäkin - on Chomskyn mukaan tuomittavaa - ja oikeutettua vain suuremman väkivallan estämiseksi. Kirjassaan "Maailmanvalta vai maailmanloppu" Chomsky huomauttaa että "sotaa terrorismia vastaan" käyvät maat jotka itse harjoittavat terrorismia eri muodoissa; USA, Israel, Venäjä ja Kiina. Lisäksi Chomsky ihmettelee miksi kukaan ei ole huomauttanut moisesta paradoksista.
USA:n ulkopolitiikka: Suurvallat pyrkivät järjestämään maailman ympärillään käyttäen sotilaallisia ja taloudellisia keinoja. USA:n ulkopolitiikan taustalla on pyrkimys "hyvän esimerkin uhan" kumoamiseksi, pyrkimys estää itsenäinen, myönteinen kehitys alueilla, joissa Yhdysvalloilla ei ole varsinaisia taloudellisia intressejä. Näin hän selittää interventiot Guatemalaan, Laosiin, Nicaraguaan ja Grenadaan.
Globalisaatio: Kansainväliset instituutiot, kuten IMF, WTO, GATT ja NAFTA ovat uusliberaalilla politiikallaan palvelleet omistavaa eliittiä takaamalla halpaa työvoimaa, raaka-aineita ja sijoitusmahdollisuuksia teollisuusmaille. Tärkeää Chomskyn mukaan olisi sallia kehitysmaiden käyttää samoja talouspoliittisia välineitä talouskehitykseen, joita rikkaat maat itse ovat käyttäneet. Investoijien oikeuksien sijaan kansainvälisissä taloussopimuksissa pitäisi keskittyä ihmisten sosiaalisiin oikeuksiin.
Sosialismi: Chomsky kannattaa libertaarin sosialismin näkemyksiä, jotka edellyttävät paitsi taloudellista vapautta, myös sitä, että työläiset hallitsevat tuotantoa, eivät omistajat ja johtajat. Neuvostotyylistä valtiososialismia hän on pitänyt totalitaarisena järjestelmänä. Chomskyllä ei ole uuden talousmallin pohjapiirrustusta (joskin mm. hänen ystävänsä Michael Albert on pyrkinyt kehittämään tällaista mallia, ks. osallisuustalous), mutta hän pitää tärkeänä tällaisten vaihtoehtojen etsimistä.
Tiedotusvälineet: Varsinkin USA:ssa tiedotusvälineet rajoittavat keskustelua edistääkseen suuryritysten ja hallituksen etua. Chomskyn mukaan demokratia ei voi toteutua epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa, jossa tiedotusvälineetkin ovat taloudellisten valtahierarkioiden käsissä. Totalitaaristen maiden sensuuri on Chomskyn mukaan varsin tehotonta verrattuna "vapaiden maiden" tiedotusvälineiden harjoittamaan "itsesensuuriin". Chomsky mainitsee tutkimuksissaan usein laskelmia siitä, kuinka vähän jotain merkittävää tapahtumaa on käsitelty USA:n tiedotusvälineissä, koska kyseinen aihe on ollut poliittisesti epämiellyttävä USA:n valtaeliitin kannalta. Chomsky myös huomauttaa että suuret mediatalot omistavat suuria osia aseteollisuutta harjoittavista yrityksistä. Siksi median olisi hullua kertoa jotakin negatiivista aseteollisuudesta. Esimerkkinä Chomsky pitää vuoden 2000 intifadaa, jonka aikanan amerikkalaisvalmiseisilla koptereilla Israelin armeja tappoi useita siviilejä. Samaan aikaa Clinton vahvisti uusimman helikopterikaupan Israelin kanssa. Valtamedia vaikeni tapahtumasta totaalisesti.
Lähi-itä: Juutalaissyntyinen Chomsky kritisoi voimakkaasti Israelin politiikkaa. Kuuluisa Israelilainen toisinajattelija, Tanya Reinhardt, on Chomskyn oppilaana ollut kielitieteilijä. Chomsky kannattaa kahden valtion ratkaisua, eli omaa valtiota sekä palestiinalaisille, että israelilaisille.
Vaalit: Chomsky ei vastusta vaaleihin osallistumista, vaan hänen mukaansa on pikemmin äänestettävä demokraatteja kuin republikaaneja silloin kuin se auttaa voittamaan republikaanit. Muutoin Chomskyn mukaan on äänestettävä radikaalimpia vaihtoehtoja, kuten vihreitä (alueilla, joilla ei ole vaaraa siitä että republikaanit voittavat vaalit).
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aikaisempi Marxin-oppikaan ei ole toiminut ikinä,joten miksi hakea huonoja oppeja ulkomailta lisää.