kivunlievitys

Ensisynnyttäjänä koin saavani ison avun ihan kotikonsteistakin avautumisvaiheen alussa: rentoutumisesta, suihkusta (kymmeniä minuutteja pitkä, lämmin suihku), jooga-asennoista, liikkumisesta, alaselän hieronnasta ja lämpimästä kaurapussista. Rentoutumista kannattaa harjoitella etukäteen, sillä ensisynnyttäjällä voi mennä aika kauan, ennen kuin ollaan edes siinä vaiheessa, että mennään sairaalaan, saatika että mitään puudutusta voisi antaa. Itse käytin "Synnytä rentoutuneena"-CD:tä rentoutuksen harjoitteluun, se auttoi alkuraskauden pahoinvoinnin aikana nukahtamaankin.

Ilokaasua otin, kun kivulias avautuminen oli jo kestänyt tunteja ja olin ollut hereillä pitkään. Supistukset tulivat jo tiheään, ja olin liian väsynyt keskittymään ilokaasun ottamiseen. Sitä kun tulisi hengittää jo ennen supistuksen alkua. Ilokaasusta oli silti vähän apua, oli kuin pienessä humalassa :-). Vaikka sattui ihan yhtälailla kuin ilman ilokaasua, niin olipahan edes kivempaa ;-).

Lopulta sain epiduraalipuudutuksen, mikä toimi hyvin ja sain vähän nukuttua. Parin supistusten takia valvotun yön jälkeen se tuli ihan tarpeeseen, vaikka unet jäivätkin pariin tunnin pätkään. Epiduraalin kanssa joutui olemaan makuullaan puolisen tuntia puudutteen annon jälkeen. Koska epin kanssa laitettiin tippa mulle käteen ja KTG-pinni vauvan päähän, eli letkuja ja piuhoja oli jo sitten sen verran, että liikkuminen oli hankalampaa. Epin laittaminen kesti myös aika kauan, ja anestesiologia joutui odottamaan.

Mä sain kivunlievitykseen paracervicaali-puudutuksen,laitettiin kaksi kertaa.
Ilokaasusta ei mitään helppiä,tuli vaan huono olo!
Tuo puudutus laitetaan siis sellasella isolla,pitkällä"piikillä"kohdunkaulalle.Mun oloa se ainakin helpotti.Kun näin piikkikammoisena sen ison"piikin"ekaa kertaa,sanoin,etten haluakaan sitä puudutusta!Kyllä se silti vaan saatiin laitettua ja vielä toisenkin kerran.
Se nopeutti vähän synnytystä, kun viimisillä voimillani kätilö pyysi minua hetkeksi kävelemään käytävälle!

Amme oli todella hyvä. Olin sairaalaan mennessä 4cm auki ja ammeeseen kun polskahdin, kroppa rentoutui täysin, kipua ei tuntunut vähään aikaan. Sitten supparit taas alkoivat voimistua ja oli pakko nousta ylös, mutta ehkä tuo amme edesauttoi sitä että olin sitten jo 7cm auki :)

Ilokaasun avullakin pystyi istumaan vähän aikaa. Sitten lopulta senkin vaikutus tavallaan lakkasi.

ammetta! Lilluin ammeessa kaksi tuntia eli "yhdeltä sormelta auki ponnistusvaiheeseen". Lämmin vesi rentouttaa ja pehmentää kudoksia, supituskivuista ei tunne kuin ne terävimmät huiput. Itselläni supparit tulivat/tuntuivat 4-5 minuutin välein, väliajoilla jopa torkahtelin ammeen lämpimän veden syleilyssä :-) Kokeile ihmeessä!

Ensin lämpöpakkaus vatsalla, ja sen jälkeen olin pitkään suihkussa. Suihku auttoi kipuihin tosi hyvin, kannattaa kokeilla jos ei ole ammetta käytössä, tai ei enää ammeeseen pysty menemään. Sitten sain kipulääkepiikin, ei mitään vaikutusta! Korkeintaan tuli vähän huono olo. En suosittele! Supistusten pahentuessa ja synnytyksen pitkittyessä sain lopulta ilokaasua, joka auttoi sen aikaa kun odotin epduraalia (pari tuntia). Ilokaasusta jäi muuten ihan positiivinen mielikuva, mutta vähän meinasi olla pahoinvointia. Lopulta sain epiduraalin, ja se oli kyllä todella tarpeen! Kivut helpottivat huomattavasti, sain vähän levätä ja synnytyskin lähti taas etenemään.

vaikutti niin että kaikki tunto pois vyötäröstä alaspäin mutta ei kuitenkaa rajoita liikkumista, itse voi vessaan kävellä jne mutta supistuksia ei tunne. Mulla sitä vielä lisättiin muutaman tunnin kuluttua laittamisesta kun tunto alko palautua ja tää lisäannos vei ponnistuksestakin kivun pois mutta sitä lisättiin vain vähän että tunsin kuitenkin ponnistamisen tarpeen.
Oli aika ihana synnytys kun käyrästä näkyy että kauheet supparit meneillää mut itte siinä vaan torkuin ja kattelin välillä kauniita ja rohkeita synnytyssalin telkusta.
Toivon tästä toisesta synnytyksestä samanlaista.

Kotona kivunlievityksenä lämmin suihku selänalueelle.

Sairaalassa 3 cm - 7 cm avautumisvaiheessa lämpötyyny. 7-9 cm avautumisvaiheessa taas suihku ja lopulta parakervikaali ennen ponnistusvaihetta.

Jatkossa aion myös synnyttää parakervikaalin voimin!

Takana kaksi synnytystä (04 ja 06) ja molemmilla kerroilla sain epiduraalipuudutuksen, joka auttoi supistuskipuihin todella tehokkaasti. Eka kerralla tarjottiin myös ilokaasua, jota myös otin, mutta ainoa vaikutus oli, että oksensin. Toisella kertaa en sitä enää huolinutkaan.

Epiduraalista huolimatta tunsin molemmilla kerroilla supistukset lievästi ja jaloissa oli aivan normaali tunto (kävin myös pissalla epiduraalin laiton jälkeen). Ponnistusvaihe ei sattunut ensimmäisellä kerralla, mutta tunsin selvästi kun vauva tuli ulos. Toisella kertaa ponnistusvaihe oli niin nopea (5min), että vauvan ulostulo teki kipeää. Näiden kokemusten perusteella kuitenkin voin suositella kaikille epiduraalipuudutusta.