Surullinen matkakertomukseni alkoi kesältä –98
Serkkuni Erkin kanssa olimme matkalla Italiaan sukelluslomalle.
Olin ajanut koko edellispäivän lautalta Saksan lävitse, pieneen maalaiskylään nimeltä Mittenwald, joka sijaitsee aivan Itävallan rajalla.
Saimme Lanciamme turvallisesti Gasthausin takapihalle, uuden tulenpunaisen Alfan viereen joka näytti olevan Unkarin rekistereissä.
Huoneen saatuamme, oli tietenkin leikkeen sekä oluiden vuoro.
Jotakuinkin täyteen saliin tultuamme osoittautui että ainoat vapaat paikat olivat,mustaviiksisen, turkkilaiselta näyttävän herrasmiehen pöydässä.
Esittäydyimme luonnollisesti, ja hän osoittautui Unkarilaiseksi huliviliksi nimeltä,Arno.
Hän omisti sen kaunottaren, jonka panin pihalla merkille.
Aloimme nauttia talon antimia, ja hyvältähän Lager maistuikin, punaviinistä puhumattakaan…
Tulimme Pustan pojan kanssa hyviksi ystäviksi, ja ennen pitkää hän ehdottikin - koska hänellä ei juuri muutakaan tekemistä ollut- että hän liittyisi huomenna matkaseurueeseemme.
Ennen pitkää, - kääntyi keskustelumme niihin, miesten ikuisiin kiistelyasioihin autoihin.
Kolmatta viinipulloa avatessani, muistan todenneeni, Romeon olevan kotoisin oikeasta maasta, mutta verrattain suorituskyvyttömän.
Lancian tiesin,olevan, jalosukuisen, Euroopasta vertaansa hakevan vaunun!
Koska olin nuorempana harrastanut nyrkkeilyä, pystyin helposti väistämään hänen ensimmäisen iskunsa,- se pelkästään hipaisi poskipäätäni.
Olin koko illan tuijottanut hänen paksua, karvaista rannettaan kiertävään kultaiseen panssariketjuun, ja onnistuin tempaisemaan siitä otteen, jolla väänsin
vihdoin hänen kätensä selän taakse.
Tämä ei kuitenkaan riittänyt, tasankojen mies halusi haastaa minut kaksintaisteluun! Ja hän halusi myös valita aseet !
Hermes! - siivekäs vauhdinjumala ratkaiskoon riidan!.
Se, kumpi meistä olisi ensin yhteisesti sovitussa päämäärässä, Italiassa.
maanantaina kello 11.30 mennessä, Ravennan torin suihkulähteellä olisi tämän (mielestäni) naurettavan riidan voittaja.
Startti oli 10.00 aamulla Gasthausin pihalla.
Sovimme Erkin kanssa, että otan haasteen näennäisesti vastaan. Mutta rajoitamme kisan pelkästään moottoritielle. Näin annamme kunnian takaisin pustan pojalle, koska hän sitä kovasti tuntui kaipaavan..
Vihdoin pääsimme Italian autostradalle, jolloin kiihdytin Lanciani unkarilaisen rinnalle. Hän heilautti avatusta ikkunasta kultaisen ketjun peittämää kättään…
- GO ON!
Huomasin sen heti, Alfa oli selvästi nopeampi kiihtymään. Sen sijaan laskelmoin että Lancian huiput nousisivat korkeammalle…
80 kilometrin ajon jälkeen huomasin tulenpunaisen Alfan noin 100 metriä edellämme pysähtyneessä jonossa.-Turhaa pelleilyä !!
No Eipä Arno kauas karannut! Silti jonossa mateleminen tuntui kestävän iäisyyden...
Soitin kännyllä sukulaiskansan pojalle, ja ehdotin tavernatuokiota.
Hän heitti pilkallisen huomautuksen neuvostoystävällisistä tsuhnoista ja kehotti
edes hiukan taistelemaan vuoristopätkällä!
Rupesi jo hiukan tympimään tämä etelän gigolo, mainitsinkin Erkille, että tämän
osuuden jälkeen annan periksi ja otan häpeät niskoilleni.
Alfa ja Lancia seisoivat, sinä kesäkuun 8. päivänä ritirinnan serpentiinitien alussa. Jälleen kultaketju heilahti, ja kumi alkoi sulaa!!!!!
Päätöntä touhua !, eka sokeaan mutkaan aivan rinnakkain. Toiseen samoin.
Erkki vieressäni kiljui enemmän kuin renkaamme yhdessä…
Magyaarin kiihtyvämpi Romeo tuppasi hitaasti jättämään meitä, kun survoin kolmoselta kakkoselle tiukassa vasemmassa. Silloin pellin alla pimahti, ja vauhti hyytyi puoleen. Turbo laukesi!
Jäimme heti selvästi, tulenpunainen Alfa jätti meidät kuin huutolaispojat rukkasia seulomaan…
Painoin kuitenkin parastani, matkanteko taittui ripeästi, tosin pelkästään;- perheauton malliin!
Alfa painui serpentiinin taakse , Lancia nilkuttaen perässä!
Seuraavassa mutkassa törmätessäni, pakettiauton ja Alfan, palavaan infernoon, kiljuin kuin sika –kertoi Erkki myöhemmin…
Tönäisin Lanciallani punaisen roihuavan auton, kaiteiden välistä, alla olevaan vuoristojärveen! oma automme jäi savuamaan tielle…
Kului muutama vuosi, kerättyämme terveyttä, rahaa ja rohkeutta teimme Erkin kanssa sukelluspullojemme myötä, Canossan matkan sille turman vuoristojärvelle.
Pitkällisten valmistelujen jälkeen, painuimme kristallinkirkkaan veden syliin.
Pohjan tultua vastaan noin kahdeksassa metrissä, löysin useita kirkkaanpunaisen auton ruttaantuneita peltiosia. Kunnes huomasin sen , jota hienoinen lietekään ei ole voinut peittää. palan valkoista ranneluuta ja…
Silloin purskahdin maskini sisällä itkuun - kultaisen panssariketjun!
Serkkuni Erkin kanssa olimme matkalla Italiaan sukelluslomalle.
Olin ajanut koko edellispäivän lautalta Saksan lävitse, pieneen maalaiskylään nimeltä Mittenwald, joka sijaitsee aivan Itävallan rajalla.
Saimme Lanciamme turvallisesti Gasthausin takapihalle, uuden tulenpunaisen Alfan viereen joka näytti olevan Unkarin rekistereissä.
Huoneen saatuamme, oli tietenkin leikkeen sekä oluiden vuoro.
Jotakuinkin täyteen saliin tultuamme osoittautui että ainoat vapaat paikat olivat,mustaviiksisen, turkkilaiselta näyttävän herrasmiehen pöydässä.
Esittäydyimme luonnollisesti, ja hän osoittautui Unkarilaiseksi huliviliksi nimeltä,Arno.
Hän omisti sen kaunottaren, jonka panin pihalla merkille.
Aloimme nauttia talon antimia, ja hyvältähän Lager maistuikin, punaviinistä puhumattakaan…
Tulimme Pustan pojan kanssa hyviksi ystäviksi, ja ennen pitkää hän ehdottikin - koska hänellä ei juuri muutakaan tekemistä ollut- että hän liittyisi huomenna matkaseurueeseemme.
Ennen pitkää, - kääntyi keskustelumme niihin, miesten ikuisiin kiistelyasioihin autoihin.
Kolmatta viinipulloa avatessani, muistan todenneeni, Romeon olevan kotoisin oikeasta maasta, mutta verrattain suorituskyvyttömän.
Lancian tiesin,olevan, jalosukuisen, Euroopasta vertaansa hakevan vaunun!
Koska olin nuorempana harrastanut nyrkkeilyä, pystyin helposti väistämään hänen ensimmäisen iskunsa,- se pelkästään hipaisi poskipäätäni.
Olin koko illan tuijottanut hänen paksua, karvaista rannettaan kiertävään kultaiseen panssariketjuun, ja onnistuin tempaisemaan siitä otteen, jolla väänsin
vihdoin hänen kätensä selän taakse.
Tämä ei kuitenkaan riittänyt, tasankojen mies halusi haastaa minut kaksintaisteluun! Ja hän halusi myös valita aseet !
Hermes! - siivekäs vauhdinjumala ratkaiskoon riidan!.
Se, kumpi meistä olisi ensin yhteisesti sovitussa päämäärässä, Italiassa.
maanantaina kello 11.30 mennessä, Ravennan torin suihkulähteellä olisi tämän (mielestäni) naurettavan riidan voittaja.
Startti oli 10.00 aamulla Gasthausin pihalla.
Sovimme Erkin kanssa, että otan haasteen näennäisesti vastaan. Mutta rajoitamme kisan pelkästään moottoritielle. Näin annamme kunnian takaisin pustan pojalle, koska hän sitä kovasti tuntui kaipaavan..
Vihdoin pääsimme Italian autostradalle, jolloin kiihdytin Lanciani unkarilaisen rinnalle. Hän heilautti avatusta ikkunasta kultaisen ketjun peittämää kättään…
- GO ON!
Huomasin sen heti, Alfa oli selvästi nopeampi kiihtymään. Sen sijaan laskelmoin että Lancian huiput nousisivat korkeammalle…
80 kilometrin ajon jälkeen huomasin tulenpunaisen Alfan noin 100 metriä edellämme pysähtyneessä jonossa.-Turhaa pelleilyä !!
No Eipä Arno kauas karannut! Silti jonossa mateleminen tuntui kestävän iäisyyden...
Soitin kännyllä sukulaiskansan pojalle, ja ehdotin tavernatuokiota.
Hän heitti pilkallisen huomautuksen neuvostoystävällisistä tsuhnoista ja kehotti
edes hiukan taistelemaan vuoristopätkällä!
Rupesi jo hiukan tympimään tämä etelän gigolo, mainitsinkin Erkille, että tämän
osuuden jälkeen annan periksi ja otan häpeät niskoilleni.
Alfa ja Lancia seisoivat, sinä kesäkuun 8. päivänä ritirinnan serpentiinitien alussa. Jälleen kultaketju heilahti, ja kumi alkoi sulaa!!!!!
Päätöntä touhua !, eka sokeaan mutkaan aivan rinnakkain. Toiseen samoin.
Erkki vieressäni kiljui enemmän kuin renkaamme yhdessä…
Magyaarin kiihtyvämpi Romeo tuppasi hitaasti jättämään meitä, kun survoin kolmoselta kakkoselle tiukassa vasemmassa. Silloin pellin alla pimahti, ja vauhti hyytyi puoleen. Turbo laukesi!
Jäimme heti selvästi, tulenpunainen Alfa jätti meidät kuin huutolaispojat rukkasia seulomaan…
Painoin kuitenkin parastani, matkanteko taittui ripeästi, tosin pelkästään;- perheauton malliin!
Alfa painui serpentiinin taakse , Lancia nilkuttaen perässä!
Seuraavassa mutkassa törmätessäni, pakettiauton ja Alfan, palavaan infernoon, kiljuin kuin sika –kertoi Erkki myöhemmin…
Tönäisin Lanciallani punaisen roihuavan auton, kaiteiden välistä, alla olevaan vuoristojärveen! oma automme jäi savuamaan tielle…
Kului muutama vuosi, kerättyämme terveyttä, rahaa ja rohkeutta teimme Erkin kanssa sukelluspullojemme myötä, Canossan matkan sille turman vuoristojärvelle.
Pitkällisten valmistelujen jälkeen, painuimme kristallinkirkkaan veden syliin.
Pohjan tultua vastaan noin kahdeksassa metrissä, löysin useita kirkkaanpunaisen auton ruttaantuneita peltiosia. Kunnes huomasin sen , jota hienoinen lietekään ei ole voinut peittää. palan valkoista ranneluuta ja…
Silloin purskahdin maskini sisällä itkuun - kultaisen panssariketjun!
Vastaukset 3
Vanhimmat
He
kuinka niin? alfistaseni.
mahda kaikkea uskoakkaan, mitä maailmalla sattuu ja tapahtuu...
Neljä päivää sitten sain nee..Mustaihoiselle miehelle sinelmän aikaiseksi tuolla rapakon takana. Mutta siitä myöhemmin!