Onko oikeustieteiden opiskelu Hesassa enemmän tenttipohjaista, vai onko esimerkiksi paljon seminaareja? Pystyykö yhdistämään hyvin työhön, siksi kysyn... Kokeneemmilta kysyisin myös, että opitteko hyvin käytännön esimerkkien kautta, vai onko se enemmän teoreettista pänttäämistä? Olen valtsikassa, mutta oikeus kovasti inspiroi! :)
Millaista opiskella?
oikeustiedettä
153910
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllä se on valitettavasti niin, että täällä luetaan kirjoja melkein vuorokauden ympäri, hyvä jos ehtii nukkua ja syödä välissä, työnteosta nyt puhumattakaan! Opinnoissa on seminaariharjoituksia minimaalisesti toisin kuin esim. Lapissa ja Turussa.
Tämä on tietenkin minun metodini, mutta haluankin saada ne parhaimmat arvosanat. Yhtään alle nelosta ei ole vielä tullut, joten tyylini on hyväksi todettu ainakin tulevaisuuden duunipaikkojen suhteen.
tyylini on hyväksi todettu ainakin tulevaisuuden duunipaikkojen suhteen...
LOL.. Työnantajaa ei kiinnosta pätkääkään teikäläisen kurssinumerot, vaan työkokemus ja sen on taivahan tosi.
Ja miten se on todettu hyväksi?
Minä en hakenut oikikseen, koska ajattelin sen olevan kuivaa.
On tenttejä ja seminaareja. Jotkut opiskelevat työn ohessa, kyllä se kai niinkin onnistuu.
Juridiikassa on tärkeä osata teoria eli kunkin oikeudenalan yleiset opit. Sitä kautta osaa lähestyä ko. aihealuetta. Esim. kuluttajaoikeudessa yleisiin oppeihin kuuluu kuluttajan aseman ymmärtäminen ns. heikompana osapuolena. Rikosoikeudessa on omat yleiset oppinsa. Tenttikirjoista yleiset opit yleensä selviävätkin. Tentit koostuivat monasti oikeustapauksista, jotka proffat ja assarit haalivat ajankohtaisista korkeimman oikeuden tapauksista. Näin ainakin viitisen vuotta sitten. Oikeustapauksia analysoimalla ja niiden tosiseikastoja tutkimalla oppii hyvin. Vähän niinkuin joutuisi tekemään tieteellisiä kokeita määrätyillä aineksilla....
Useimmat oikiksen tentit ovat ns. lakikirjatenttejä eli lakikirjat saavat olla mukana. Kuitenkaan pelkällä lakikirjalla ei pärjää, vaan omaksuttua tietoa pitää osata soveltaa kulloiseenkin oikeustapaukseen. Lakipykälien ulkoaopettelua en itse harrastanut kuin pääsykokeeseen... oikeassa elämässä tärkeintä on tietää noin suurinpiirtein, mistä on kysymys ja mitä pykäliä sovelletaan, miten ja miksi. Tenteissä suurpiirteisyys ei vain valitettavasti auta, vaan asiat pitää hallita tarkasti.
Kirjojen pänttäämisellä tähdätään laajojen asiakokonaisuuksien hallintaan. Oikeusjärjestelmä on laaja, ja lakeja tulee lisää ja niitä uudistetaan koko ajan. Lukemiselta ei voi oikein oikiksessa välttyä, mutta sillä tähdätään oikeudellisen perustietämyksen omaksumiseen. Mielestäni Helsingissä oli hyvä opetus (mm. edesmenneet professorit Tikka ja Klami), joskin luento-opetusta oli liian vähän. Kannattaa hakeutua opintojen ohessa lakialalle töihin, esim. AA-toimistoon.
Oon hakemassa oikikseen ja mietiskelen tässä kun luen kirjoja, että tarvitseeko todella osata ja muistaa pykäliä, astetuksia ja direktiivejä (numeroita) ulkoa pääsykokeissa?
Onko tyhmä kyssäri?
Kiitos paljon vastauksista! Joudun puntaromaan yhteiskunnallisen mielikuvituksen ja oikeuden lainalaisuuksien soveltamisen välillä...
Olen valmistunut joskus esihistoriallisena aikana eli 1970-luvulla juristiksi vanhan opintojärjestelmän aikoina. Silloin tehtiin muistaakseni 14 approbaturia ja yksi cum laude eri oikeusaloilta.Lisäksi oli pro exercitio-koe vieraalla kielellä ja toisen kotimaisen ymmärtämisen koe. Luonnollisesti tehtiin tutkielma ja käytiin kirjanpidon ja käytännön kurssit. Lisäksi oli istumista oikeudenkäyntejä seuraten.
Lakikirjatenttejä olivat hallinto-oikeuden ja finanssioikeuden tentit. Muissa ei lakikirjaa saanut käyttää. Prosessioikeuden tentti oli muistaakseni kaksiosainen käsittäen yleisest opit ja oikeustapaukset. Sivumäärä oli muistaakseni yli 3000 sivua.
Arvosanojen suorittamiseen kuuluivat luennot, jotka saattoi korvata lisäkirjoilla. Itse en paljoa käynyt luennoilla vaan korvasin ne lisäkirjojen luvulla. Kirjat olivat siihen aikaan Tirkkosta, Halilaa, Ellilää, Honkasaloa ja muiden menneen ajan suuruuksien teoksia. Tarttuiko juridinen ajattelutapa, sitä en tiedä, mutta tähän asti on pärjäilty. Kohtahan tässä on vuorossa eläkkeelle siirtyminen.
Vanhan jäärän muisteluja tähän tapaan.
hei mirella 99, kysymyksesi ei ole tyhmä, mutta siihen osaisi parhaiten vastata joku pääsykoekursseja järjestävä taho tai vast'ikään pääsykokeet läpäissyt.
Pääsykokeet olivat vuonna -93 sellaiset, että niissä luettiin 2 kirjaa (Johdatus Suomen oik.järjestelmään 1 ja 2). Tuntuma on, että ulkoa ei tarvitse osata "muuta" kuin pääsykoekirjoissa olevat kokonaisuudet. Pelkkä ymmärtäminen ei valitettavasti riitä, koska pääsykokeissa pitää hallita luettelonomaisesti erilaisia asioita. Ei ehkä suoraan tiettyä kauppalain §:ää kysytä, mutta voidaan kysyä kuluttajakaupasta tietyltä aihealueelta kysymys, joka perustuu tietenkin tiettyyn lainsäädäntöön. Eli sitä kautta asiat pitää osata ulkoa=hallita vettä valaen. Tämä tarkkuus pääsykokeissa johtuu siitä, että hakijoita on paljon, ja vastaukset pitää pystyä pisteyttämään jotta niitä voidaan verrata.
Eli en tiedä, mitä ne nykyään vaativat, mutta _luulen_, että asetuksia ja direktiivejä ei tarvitse osata ulkoa. Suosittelen kuitenkin pääsykoekurssille osallistumista, se kannattaa, jos on omaa motivaatiota lisäksi.
Ei kannata heittää oikista pois mielestä, jos se kiinnostaa. Mielestäni valtsikka antaa erinomaisen pohjaymmärryksen asioihin ja täydentää hyvin oikis-tutkintoa. Erona ehkä esittäisin sen, että valtsikassa riittää kun ymmärtää ja osaa referoida tenttikirjat, mutta oikiksessa tenttikirjat pitää paitsi ymmärtää, niin myös hallita täsmällisesti. Tietenkin valtsikassakin on aineita, joissa täsmällisyys on luonnollista (esim. kansis, tilastotiede), mutta jotenkin oikeudellisten aineiden opiskelulla on tiukemmat raamit (johtunee lainsäädännön asettamista raameista, asiat ovat juuri eikä melkein, poislukien käytännön elämä
:-) ). Sanon tämän siksi, että aikoinani olen opiskellut myös valtsikassa. Oikislaisille tekisi hyvää käydä valtsikan puolella hankkimassa yleissivistystä...
Ihan mukava kuulla "vanhan jäärän" muisteloita. Olen kuullut paljon hyvää Tirkkosen ja Honkasalon teoksista, ne ainakin ovat luoneet suuntaa nykyajan juridiikkaan.
Yleisenä suuntauksena oikiksessa lienee se, että kirjatentit eivät ole enää niin laajoja kuin aikaisemmin, ja mukaan on tullut uusia oikeudealoja kuten naisoikeus, urheiluoikeus, informaatio-oikeus unohtamatta tietenkään tätä ihanaa eurooppa-oikeuttamme, jota jokainen juristi joutunee jollain tavalla huomioimaan työssään.
Oikeusteoriaa inhosin aikoinaan, mutta nyt sen tajuaa kuinka merkittävää sen oikeudenalan ymmärtäminen on. Puhumattakaan oikeushistoriasta, joka suhteuttaa nykyisen oikeusjärjestelmän ajallisiin puitteisiinsa. Myös vertailevaa oikeustiedettä pitäisin tärkeänä, koska se selittää, miksi anglo-amerkikkalainen oikeuskulttuuri on erilainen kuin suomalainen.
Kansainvälistymisen vuoksi juristeille olisi ensiarvoisen tärkeää lukea paljon vieraita kieliä ja mielellään käydä vaihdossa ulkomailla. Nykyään esim. AA-toimistoissa tulee hallita englanti todella sujuvasti. Ruotsin kieltäkin tarvitaan kielilaista johtuen, varsinkin hallintopuolella.
Lisäksi en pitäisi ollenkaan hassumpana, että tulevat juristit hankkisivat itselleen argumentaatio- ja viestintätaitoja. Viestintä on yllättävänkin tärkeää hallita, esim. oikeussalipuolella prosessi on pitkälti suullista ja asiakaskontakteissa ei pärjää jos viestintätaidot ovat heikot.
Oikeusteorian opetus on ilmeisesti muuttunut siitä ajasta, kun minä olin koulussa. Arvosana oli Helsingissä yhdistetty nimelle yleinen oikeustiede ja kansainvälinen yksityisoikeus (varsinainen yhdistelmä) Oppikirjana oli muistaakseni Hans Kelsenin "Puhdas oikeusoppi" ja joku muukin teos.
Prosessioikeuden tentti oli kyllä se varsinainen kauhistus. Oikeustapauksissa läpikäytiin Halilan tai Ellilän harjoituskirjan tapauksia, johon oli kytketty kaikki mahdolliset prosessiväitteiden paikat. Nythän on sitten homma pantu uusiksi 1990 luvulla sekä siviili- että rikosprosessissa.
Kileitaidon merkitys korostuu, mikäli asettuu tehtäviin, joissa on kansainvälistä yhteyttä. Itse olen toiminut joka puolella pöytää tuomioistuinlaitoksessa enkä ole mieltänyt kielitaitoa ammatin olennaiseksi tekijäksi. Asianajotoiminta liikejuridiikan parissa pääkaupunkiseudun asianajotoimistossa voi olla näet kokonaan ihan toista kuin sisämaan maaseudun asianajajien perintö- ja perheoikeudellisten asioiden ja rikosasioiden päivittäinen kirjo. Sama on laita tuomioistuintuomareiden ja hallintojuristienkin kohdalla. Liike- ja elinkeinoelämässä tilanne on kokonaan toinen. Sinällään en tietenkään kielitaidon merkitystä aliarvioi. Perin harvoin olen muuta kieltä kuin suomea tarvinnut.
Ehkä tärkeintä on saada oikiksessa välineet oikeudelliseen ajatteluun ja päätöksentekoon. Käytäntö opettaa kuitenkin kaikkien eniten.
Prosessien suullisuus ja välittömyys uudessa järjestelmässä korostaa mainitsemiasi viestintätaitoja. Enää ei prosessista selviä paukuttelemalla ennalta tehtyä kirjelmää ääneen. Kyky tulla ihmisten kanssa on paljolta myötäsyntyistä eri ihmisillä, mutta on myös harjoitettavissa.
Olen kokemusteni perusteella siinä käsityksessä, että nykyiset nuoret juristit ovat saaneet minua huomattavasti perinpohjaisemman juridisen koulutuksen yliopistoissaan ja että he lähtevät ikäpolveni vastavalmistuneita paremmin eväin työelämään. Joka tapauksessahan juristin työ on jatkuvaa opiskelua. Tuskinpa tulee esiin päivää, jolloin ei joutuisi miettimään asioista ja tutustumaan kommentaarikirjallisuuteen ja oikeuskäytäntöön. Oikeustieteellisen koulutuksen perustavoitteena täytyy olla perusvalmiuksien luominen juridisen tiedon löytämiseen, hankkimiseen ja suodattamiseen käytännön ongelmiin.
Lapin yliopiston oikeustieteelliseen luetaan Oikeusjärjestys 2000 1-3 kirjoja. Pääsykokeessa tärkeää on muistaa laki, jota käyttää. Yleensä jo lain muistamisesta saa pisteen tai puolikkaan. Pykäliä ei tarvitse osata ulkoa. Tosin jos muistikapasiteettia riittää nin miksipäs sitten ei, eihän siitä haittaakaan ole. Hakiessani sisälle pääsykokeessa kysyttiin termejä (suomeksi ja latinaksi) ja otsikoiden alle laitettuja kokonaisuuksia, joiden lisäksi oli soveltamistehtävä. Otsikkokokonaisuudet ja terminselitykset ovat helppoja tarkastaa ja ne on jyvitetty lähes sanantarkkuudella. Parin rivin kirjoittamisella voi siis saada useitakin pisteitä, jos on muistanut oikeat termit. Pääsykokeessa testataan muutenkin vain perslihaksia ja muistia, lakien ja periaatteiden soveltamista ei juuri tarvitse. Näin siis Rovaniemellä.
Hei Portsu 5.,
Hans Kelseniä ymmärtäville erityismaininta, se ei todellakaan ole helppotajuista (ainakaan meikäläiselle), ainoastaan normihierarkia jäi mieleen häneltä. No, onhan se tärkeää. Prosessioikeus on tosiaan läpikäynyt muutoksia. Syyttäjien vetovastuu rikosprosesseissa on nykyään aikamoinen. Jutut pyritään käsittelemään "tässä ja nyt", mikä on saattanut tehostaa käsittelyitä. Olen kuullut juttua, että haastaminen on työlästä (koska ne eivät aina onnistu) ja ns. pikkujuttujen haasteet menevät kait nyt syyttäjien kautta.
Jurnutan itsepintaisesti edelleen kielitaidon merkitystä kaikissa lakimiesammateissa, koska rajamme ovat yksinkertaisesti avoimemmat kuin ehkä koskaan aikaisemmin ja meillä on -kaikessa- jonkinmoinen yhteys ulkomaailmaan, siis toisella lailla kuin ennen. Saattaa tosin olla, että vanhemman polven juristeilla tätä ongelmaa ei varsinaisesti ole, koska he ovat pärjänneet kielitaidollaan tähänkin asti. Se tarkoittaa, että jos jossain asiassa tarvitaan muuta kuin suomen kieltä, sitä hoitamaan laitetaan nuorempi juristi, joka hallitsee kielen, vaikka substanssissa vanhempi juristi olisikin asiantuntevampi. Näin mm. käräjäoikeuksissa.
Käräjäsaliin voi tulla esim. ulkomaalainen syytetty tai tällainen voi hakea avioeroa SUomessa. Nuoret notaarit laitetaan hoitamaan soitot ulkomaille ja setvimään ulkkareiden ongelmia. Asiointia käräjäoikeuden juristina helpottaa huomattavasti, jos osaa edes auttavasti englantia. Maaseudulla asia saattaa olla toisin, jos ao. paikkakunnalla ei ole ulkomaalaisia toimjoita. Lainvalmistelussa jos joutuu esim. johonkin eurooppalaiseen säädösvalmistelutyöryhmään, pitää osata muutakin kuin suomea. Työkieli on usein enkku. Harvoin on esim. tulkkausta suomeksi. Mutta ruotsiksipa saattaa olla. Olen huomannut ruotsin kielen taidoista olevan monessa asiassa hyötyä nimenomaan Suomen ulkopuolella asioitaessa, koska suomenruotsalaisia juristeja ei ole kaikkiin tilanteisiin. Ne taitavat olla rahakkaissa hommissa asianajotoimistoissa.... ;-)
"Joka tapauksessahan juristin työ on jatkuvaa opiskelua. Tuskinpa tulee esiin päivää, jolloin ei joutuisi miettimään asioista ja tutustumaan kommentaarikirjallisuuteen ja oikeuskäytäntöön. Oikeustieteellisen koulutuksen perustavoitteena täytyy olla perusvalmiuksien luominen juridisen tiedon löytämiseen, hankkimiseen ja suodattamiseen käytännön ongelmiin." -> tästä olen täysin samaa mieltä, jatkuvaa opiskelua vaaditaan. Lisään vielä, että elämänkokemuksesta ja avarakatseisuudesta on myös (kaikessa työelämässä) hyötyä.
tietysti englantia, mutta ei suomalaisessa käräjäoikeudessa oikeutta tietystikään sillä kielellä käydä, vaan suomeksi ja ruotsiksi. Jos muuta kieltä tarvitaan, niin silloin hankitaan tulkki. Sitä paitsi pitäisi olla poikkeuksellisen hyvä englannin taito, että tietäisi juridisen sanaston niin hyvin ettei kuulostaisi ihan naurettavalta. Kyllä oikeudellinen tietämys on kuitenkin kaiken A ja O. On säälittävää miten tänä päivänä esim. käräjäoikeuksissa on hoidettu notaarien koulutus. Sitä ei nimittäin juuri ole. Tullaan suoraan yliopistosta tuomarin penkille ratkomaan oikeustapauksissa. Hehän ovat täysin syyttäjien ohjailtavissa. Siitä huolimatta pääsee tapahtumaan kardinaalimunauksia. Lisäksi nämä lapsituomarit ratkovat prosentuaalisesti suuren osan jutuista, mm. kaikki oikeuteen päätyvät kolarijutut. Kyllä ihmisten oikeusturva on heikoissa kantimissa. Itse puhun keskisuuren käräjäoikeuden kokemuksista.
Vaan tottahan se on. Muutama tuttu otti ja valmistui hetimiten onnistuivat, ja istuivat sitten notaariutta pullollaan kariksissa. Ihmettelen hieman itse notaarien valintaprosessia, koska itse en ainakaan naita kahta tapausta esimerkiksi oli paastanyt viela lahellekaan salia. Ei siksi etteiko varmasti luottoa loytyisi, mutta kun elamankokemus ja auktoriteetti ovat kuin maalaishiiren viela sisasiittoisemmalla pikkuserkulla, niin voin vain kuvitella mita ovat saaneet aikaan.
Itse tuskin kayn auskultoimassa. Olen parjannyt hyvin ilman sita tahankin asti, ja auskupalkkahan on ihan ropoja.