Kalteva torni on eittämättä Koivusalon ylivoimaisesti paras elokuva. Kokonaisuus toimii ja henkilökuvaleffoja vaivannut kohtausten irrallisuus loistaa poissaolollaan. On melkoinen suoritus kertoa mieleltään järkkyneestä ihmisestä lämminhenkinen ja erittäin hauska tarina tippaakaan kohdettaan alentamatta tai pilkkaamatta.
Tarinankerronnallaan Torni ei edes tavoittele mitään mullistavaa. Se on erittäin perinteinen ja näennäisesti hidastempoinen kuvaus välittämisestä ja lähimmäisenrakkaudesta. Tarina etenee pienistä turhista sivupoluista huolimatta koko ajan, eikä lopun sentimentaalinen onni häiritse kuin hieman.
Martti Suosalo on erinomainen ja ihmeellisen tuore hahmotellessaan skitsofreenikon maailmaa. Hulluja on näytelty paljon ja Suosalon roolityö on yksi aidoimmista ja kokonaisvaltaisimmista näkemistäni.
Varsinkin Koivusalon aiemmat tuotokset mielessä pitäen Kalteva torni on häkellyttävän hyvä elokuva. Ihmeellistä sinällään, että aivan puskista tullut Torni on samalla yksi vuoden parhaita kotimaisia leffoja. **** / *****
Tarinankerronnallaan Torni ei edes tavoittele mitään mullistavaa. Se on erittäin perinteinen ja näennäisesti hidastempoinen kuvaus välittämisestä ja lähimmäisenrakkaudesta. Tarina etenee pienistä turhista sivupoluista huolimatta koko ajan, eikä lopun sentimentaalinen onni häiritse kuin hieman.
Martti Suosalo on erinomainen ja ihmeellisen tuore hahmotellessaan skitsofreenikon maailmaa. Hulluja on näytelty paljon ja Suosalon roolityö on yksi aidoimmista ja kokonaisvaltaisimmista näkemistäni.
Varsinkin Koivusalon aiemmat tuotokset mielessä pitäen Kalteva torni on häkellyttävän hyvä elokuva. Ihmeellistä sinällään, että aivan puskista tullut Torni on samalla yksi vuoden parhaita kotimaisia leffoja. **** / *****
Vastaukset 24
Vanhimmat
Olen ajatellutkin mennä katsomaan sen, niin hyvä tietää.
Olen kyllä myös tykännyt hänen henkilöelokuvistaan, mut niin kuin sanoit, ne ovat pikkuisen sekavia pari niistä, mutta ihan hyviä ja yleisöä on ollut kaikilla hänen henkilöelokuvillaan paljon
tuo lyhenne jtn korvaan aivan jumalattomasti aivan kuin tekijän itsensä suusta.
Jaa että joku leffantekijä vaivaantuisi täältä tiirailemaan mielipiteitä leffastaan saati vaikuttamaan niihin? Vaivaannuttavan sekaisin olet, ihminen.
Mitäs jos konttaat ystävällisesti vittuun siitä sönköttömästä?
Ovat erittäin kiinnostuneita kaikesta palautteesta töidensä suhteen,mikä
kertoo töidensä takana seisomisesta sekä kiinnostuksesta katsojiin.
Puhui kyllä aika sekoja suoraan sanottuna. En ole elokuvaa nähnyt mutta jotenkin ylimielisen kuvan ohjaaja antoi tos Nevadassa itsestään. Kovat luulot itsestään?!
Mielenterveys ongelmaisista todella paljon, ilman ohjaajan jo vanhentuneita käsityksiä paljon.
Asia ohjelmia tulee teemasta päivitettynä ja elokuva on haalea kuvaus jo tehdyistä.
ehdottomasti samaa mieltä!
Aivan erinomainen elokuva,
mielettömän mukava iloinen yllätys-
siis Koivusalolta... :)
Suosalon kasvot ovat ehkä hieman kuluneet, ainakin tällaiseen leffaan, joka perustuu näin pitkälle yhteen (pääosan esittäjä) henkilöön. Sinänsä Suosalo onnistui, mutta häiritsevän usein leffan aikana tuli olo "Suosalohan se siinä", ei niinkään elokuvan skitsofreniaa sairastava henkilö.
Seela Sella oli hyvä. Hän näyttelee ikäänkuin ei näyttelisikään. Ja onpahan vielä kaunis ihminen, kasvot on jotenkin niin vakuuttavat ja kertovat omaa tarinaansa varsinaisen kerronnan edetessä.
Pidin elokuvasta, että hyvällä mielellä ja huumorilla tehty kuva. Yllättäviä käänteitä ja ehkä pari epäloogista juttua, mutta ne eivät paljoa häirinneet. Sella oli ihana, Suosalo vaikutti jotenkin 70-luvun uunolta, mutta parani loppua kohden.
Suosittelen ystävilleni. Loppu oli positiivinen ja elämänmyönteinen.
Oliko pakko valita jokin tuiki harvinainen ihme tauti? Miksei sellaista tautia josta todella moni Suomessa kärsii?
Pääosanesittäjä käyttäytyi todella törkeästi tutustuessaan rooliin, eipä ollut Koivusalo muka-ammattilaisena edes osannut neuvoa että sanaa hullu ei enää käytetä mielenterveyspotilaista...
Elokuva antoi "hulluista" positiivisen ja sympaattisen kuvan. Heitä käsiteltiin ihmisinä ja persoonina.
Elokuva oli ihan kohtuullinen. Sen onnistuminen perustuu pitkälti Suosalon ja miksei Sellankin näyttelijäntaitoihin. Koivusalomaisuus paistoi jonkin verran elokuvassa läpi.
Itseäni nyppi lähinnä elokuvan ajoittainen naiivius. Miten se Sella nyt sen Paolonsa siellä Italiassa yhtäkkiä kohtasi?
Mutta sinänsä onnistunut ja ymmärtävä kuvaus mielenterveyden ongelmista. -Eikä se skitsofrenia nyt mikään äärimmäisen harvinainen sairaus ole. Niistä vain ei puhuta.
Kävin eilen katsomassa. Se on yksi parhaista suomlaisista elokuvista, mitä olen nähnyt. Hauska, mutta samalla koskettava ja ajatuksia herättävä. Suosalo näytteli loistavasti kuten muutkin näyttelijät, mukaan luettuna Suosalon oma tytär.
Loistava tarina, loistava elokuva! Minä annan täydet pisteet.
koivusalon "elokuvat" pekot ym ovat silkkaa paskaa.
lisäksi kysyn että miksi helvetissä mun pitää katsoa 15 minuuttia mainoksia vielä sen helvetin korkean lipun hinnan maksun jälkeen? luulis että sillä summalla ei tarvi katella mainoksia enää.
mieluummin ostan leffan ja katon kotona omas rauhassa jumalauta, kertaakaan en enää maksa finnkinolle mitään.fi
Kuvaako Koivusalo muka halventae nmielenterveyspotilaita - ? Siihen ei voi vastata kuin sellainen,joka on itse mielenterveyspotilas. Kun en ole, minusta juttu ei halventanut näistä ongelmista kärsiviä.
Ymmärtääkseni skitsofrenia on varsin tavallinen tauti, nimi on pelottava eli jakomielitauti suomenkielisenä. Taudin ilmenemisestä ei tavallinen tavis paljoakaan tiedä. Siksikin Koivusalon filmi toimii hyvin eli kaikki tautiin sairastuneet eivät ole raivohulluja, heitä ei tarvitse sulkea pehmeään koppiin eivätkä he välttämättä ole pelottavia ilmestyksiä.
Valitettavasti on niin, että ihan kaikki mielenterveyden heilahtelut tulkitaan Suomessa hulluudeksi,se on edelleen kansankielessä käytössä ja laajalti. Täyshöperöiksi pääsevät niin jakomielitautiset kuin hieman tai paljon masentuneet ja kaikki muut siltä väliltä. Hulluksi pääset ihan ilman sairauttakin ja vain siitä syystä, että satut oikeassa paikassa olemaan eri mieltä jonkun kanssa - vaikka sitten toisen hullun.
Jaksoin katsoa pitkästymättä jutun loppuun saakka. Se on jo paljon tänä viihteen suurkulutusaikana. Naiivia tai ei tuo Seela Sellan ja Paolonsa kohtaaminen - saahan maailmassa olla satujakin. Elävä elämä saattaa sitäpaitsi olla kertomuksia ihmeellisempää.
Suosalo veti osansa loistavasti, vielä jaksan häntä katsella. Luontevia olivat muidenkin suoritukset. Olen tämän lisäksi katsonut Koivusalon filmin Sibeliuksesta ja pidin siitäkin. Olen lapsellinen ihminen, niin meistä monet.
Kuvaus oli kaunista, paikoin oli kuin taidenäyttelyssä. En tiedä,mitä ihmiset elokuvalta odottavat, mutta minä odotan hyvää tarinaa, koskettavaa kerrontaa ja sitä,että ajateltavaa jää senkin jälkeen, kun leffasta on poistunut. Tässä jäi, voiko muuta vaatia? Siinä täyttyvät kaikki esittävän taiteen elementit.
Jotta vainoharhaisimamt meistä eivät kuvittele, että Koivusalohan se siinä itse kehuu filmiään - en tunne kyseistä henkilöä lähemmin lainkaan, en ole sukulainen enkä kummin kaima. Katsomaan menin filmin ystävättären painostuksesta. En katunut.
Näiden kahden ketjun perusteella saa käsityksen, että lähes kaikki elokuvan nähneet pitävät sitä hyvänä.
Negatiivisissa viesteissä taas ei haukuta itse elokuvaa, vaan Koivusaloa. Olisi hyvä katsoa elokuva, ennen kuin tulee tänne sitä teilaamaan.
Olen aivan samaa mieltä! Ensin pitäs katsoa elokuva, ja vasta sitten voi tulla arvostelemaan sen. Ei oo kysymys haukkua tai kehua Koivusaloa, vaan elokuvaa.
Mä ainakin pidin elokuvasta paljon.
Ei ole keneltäkään pois jos menette katsomaan,
vai ettekö uskalla, kun kyse on vähän erilaisesta ihmisestä. Pitäskö kaikkien olla täydellisiä ja terveitä?
..jättänyt hyvän mielen ja antanut pohdittavaa: Kalteva Torni.
Kas kun ei koskaa tiedä; millaisena aamuun herää, tiedätkö sinä huomisen?
ja nähdä tämä viesti; olen onnellinen Timon puolesta.
Vaikea aihe ja onnistunut toteutus,
Upeata!
En ole itse nähnyt ko. elokuvaa,
mutta ehdottomasti aion katsoa,
ja ostaa omaksi kotiinkin DVD:n,
heti kun mahdollista.
Ellen
Suosalo on kyllä loistava näyttelijä mutta leffasta en tiedä. En pitänyt myöskään elokuvasta Kaunis Mieli enkä Sademies. Aina näitä "sympaattinen naisjoukon tukema mieshullu selviää elämästä jonkin sortin sankarina". Kuka tekisi vastaavan tarinan naisista vai eikö heillä ole samanlaisia arjen ja kulttuurin tukijoukkoja takanaan? Esimerkiksi Streisandin tähdittämä Hullu tai Frances olivat erinomaisen masentavia pätkiä ja Betty Bluessa miesystävä "ratkaisi" naisen mielenterveysongelman tappamalla hänet. Viesti on selvä: mieshullusta sukeutuu nero tai selviytyjä mutta naishullun osana on uhriutua ja kuolla. Itse mielenterveysongelmaisten kanssa eläneenä en ole saanut yllä mainituista elokuvista mitään. Mielisairauden romantisointi on yhtä vastemielistä kuin inhonaturalismi ja nihilismi.
pekko-aikamiespoika teki sen,pilasi hyvän aiheen.Näyttää kuitenkin olevan laaja suku"pojalla",tuli vaan mieleen kun tätä ketjua lueskeli.
Laaja muutama reipas naputtelija täällä häröilee fanittamassa Koivista.
En koe, että elokuvassa olisi "romantisoitu" mielisairautta. Päinvastoin: pysähdyttävät ja kauhistuttavat hetket olivat niitä, jossa sairas mieli ja syyllisyys tunkivat tajuntaan.
Olen minäkin elänyt lähellä kyseiseen tautiin sairastunutta. Tämä vaiettu ja häpeällinen tauti ei ole mikään erikoisuus.
Elokuva ei ollut mitään romanttista tiluliita, vaan toisaalta toi esiin sen, että sairastunutkin voi olla hieno ihminen, toisaalta sen, että sairauden kautta joutuu kohtaamaan ravisuttavia kauhunäkyjä ja -audioita.
Minuakin sympaattiset hullut ovat väsyttäneet, kuten valitsemallasi nimimerkillä julistat, mutta koska he ovat olleet lähimmäisiäni, olen halunnut väsyä heidän kanssaan.
Timo Koivusalon elokuva on loistava, koska se ei ole kosiskelevaa forrestgumptyyliä, vaan jotain sellaista vaatimatonta kerrontaa, josta puuttuu ainakin heti nähtävä laskelmointi.
Koivusalon tausta mielenterveyshoitajana ei voi olla vaikuttamatta asiaan. Vaikka tarina on pieni ja kerronta tavallaan vaatimatonta, se yltää tarinankerrontaan, jossa on jotain yleisinhimillistä ja arkihetkeä suurempaa.
Itse menin maanittelun ja kehottelun jälkeen katsomaan tämän elokuvan. Hetkeäkään en ole katunut. Välillä minua nauratti niin, että oli pakko koota itsensä, välillä itketti.
Olen sitä mieltä, että me elämme nyt suomalalaisen elokuvan Kulta-Aikaa. Koivusalon elokuva on täysi kymppi, mutta korkealle kohoavat monet muutkin viime aikoina tehdyt suomalaisten ohjaamat elokuvat. Ainakin kulttuuriministerin puoliso on tehnyt mun mielestä hyviä.
..kukapa meistä on täysin selväjärkinen ja mikä tai kuka määrittelee selväjärkisyyden..
Kalteva Torni on HELMI suomielokuva annissa.
Aihe on meitä jokaista jollainlailla koskettava, joko omassa elämässä, perhe-ystäväpiirissä.
Elokuvan katsottuani, mietin ja edelleenkin mielessä kiitoksen lähetän Koivusalolle sekä kumppaneille loistavasta, antoisasta elokuvahetkestä, matkasta mieleen, joka on jokaisen meidän oma maailma, ja josta vain hitusen annamme ulos..sen näkyvän.
Suosalo näytteli upeasti niitä tuntoja, mitä henkisesti rikkinäinen ihminen sisällään kokee.
Emmehän kukaan tiedä todellisia aistimuksia, tuntemuksia...
Ajatuksia ja toivottavasti myös asenne muutoksia tämä elokuva
antakoon ja lähimmäisen rakkautta, välittämisen tärkeyden tarpeellisuutta.