Jossakin aikaisemassa viestissä joku kirjoitti ns.kalsarikänneistä. Niin tuttua puuhaa minullekkin ja ihan innolla odottaa, että perjantaina saisi "luvan"(eli palkitsen itseni viikon jaksamisesta ja kun on perjantai) kanssa ottaa kännit. Viikolla melkein joka toinen ilta myös, mutta vähemmässä määrin, että pysyy ruodussa. Mutta kun ei ole mitään muuta viikonloppujen ratoksi, kuin ottaa kännit ja seurustella itsensä kanssa. Suurkuluttajan rajat rikkoutuu joka viikko ja menee reippaasti ylikin. Sitä tämä yksinäisyys teettää ja pahemmaksi menee koko ajan, kun alkaa masennuskin pukata päälle kaiken lisäksi. Ei enää näe mitään muuta kuin sen, että helpottaa oloaan hakemalla kaljaa.
Täällä keski-ikäinen
nainen yksinäisyydessä
121143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sama vika täällä päässä. Eli myös nuo rajat rikkoutuu viikolla, vaikka kyse ei olekaan yksinäisyydestä. Meitä vain asuu kaksi kaljaan kiintynyttä henkilöä saman katon alla, minä ja mieheni. Tiedostetaan kyllä tilanne, mutta aivan kuin palkaksi työpäivän jälkeen pitää sitä bisseä käydä hakemassa. Viikonloppuna menee sitten reilumminkin.
Masennus iskee jo siitäkin, kun on tuota liikakäyttöä, mutta ei reppanat osata tehdä asialle mitään. Lisänä tietysti masennukseen taipuvainen luonne (minulla) ja pimeät illat.
Eilen oli vielä niin levoton olo viikonlopun kännäilyn jälkeen, ettei tiennyt, miten päin olisi ollut.
Kyllä olisi tullu aika tehdä jotain. Päätin nyt tässä ja nyt, että tänään en ota, vaikka mies ottaisikin.
Lähde sinäkin, nainen yksinäisyydessä, vaikka iltalenkille. Ajattele siellä kävellessäsi, että minä ja moni muu on ihan samassa tilanteessa.
Turha kai käydä sanomaan, että pitäisi hankkia jotain muuta ajateltavaa...tiedän kyllä miten vaikeessa tilanteessa olet.
Mutta yksikin kaljaton ilta on varmasti hyväksi ja vaikka koko viikko...kokeillaanko?
Kirjottele vaikka tänne, jos se yhtään auttaa.
Jaksamisia!
Kiva kuulla, että on muitakin kohtalotovereita saman asian tiimoilta!
Voisi kyllä kokeillakkin olla ottamatta tällä viikolla...mutta nytkin äsken jo kävi mielessä, että hakisinko illaksi juotavaa lähikaupasta, huoh.
Kyllä sitä hampaat irvessä jotenkuten pystyy olemaan viikolla ilman kaljaa, mutta viikonloput ovat aina sellaisia paskajuttuja, että vaikka lauantaina päivällä miettii, etten hae kaljaa, niin se ei kestä se ajatus kuin muutaman tunnin ja sitten taas kohti kaupaa... Huomaa että mielikin virkistyy, kunhan vain on jääkaapissa sitä juotavaa vähän niinkuin varalle.
Lieköhän tästä pitkäkin matka alkoholismiin? Tai kyllähän sitä on jo aikamoinen alkoholisti, kun ei se arki tunnu enää miltään ilman kaljaa. Se on aika kelju huomata. Mutta, tietysti se on omasta asenteesta ja tahdonvoimasta kiinni koko juttu. Mutta tämänhetkinen tilanne on, ettei muista asioista tule helpotusta elämään. Ja sekin, että kukaan ei tiedä tissutteluani, kun juon yksikseni neljän seinän sisällä. En käy missään, en eden kapakoissa. Sitä on vissiin jo ihmisarka ja kuvittelen, etten osaa olla ihmisten ilmoilla iloisena.On tämä mälsää ja tylsää.
Mutta, kirjoitellaan täällä tuntojamme!
Tsemppiä teillekkin sinne!
Täytyy kohta lähteä hoitelemaan asioita, ja yritän olla pyörähtämättä kaljakaupan kautta. Koeta sinäkin keksiä jotain muuta tekemistä täksi illaksi, että unohtuisi se olut. Miten olis joku hyvä leffa ja jotain mieluista sapuskaa. Mulle ei ainakaan syönnin päälle kalja enää maistu. Tai tee se kävelylenkki, sellaista kautta, ettei oo kauppoja mailla halmeilla. Nää on kyllä laihoja lohtuja, mut yritän jotenkin auttaa, kun tiedän tunteesi siellä päässä.
Jos haluat ja sulla on mailiosoite ja voit sen tänne laittaa, niin voidaan sitäkin kautta kirjoitella, mutta käy se näinkin.
En valitettavasti voi kirjoitella iltaisin, kun ei ole kotona konetta, mutta päiväsaikaan.
Yritä sinnitellä:)
Huomisiin!
Hyvä, että tunnistat itsekin ongelmasi juomiseen, koska ongelma sinulla tosiaan on. vaikuttaa siltä, että juomisesta on tullut keskeinen osa elämääsi. Tässä vaiheessa vielä kuitenkin pystyt hakemaan apua ja tehä asialle itsekin jotain, kun myönnät ongelman itsellesi.Mitä jos keksisit itsellesi harrastuksen, jonka kautta saisit sosiaalisia suhteita itsellesi? tai jos käyt työelämässä niin eikö työpaikaltasi löytyisi ihmistä, jota voisit pyytää kanssasi joskus syömään tai elokuviin yms.? Liikunta piristää minua ainakín todella paljon, varsinkin näin syksyisin. Pakotat itsesi raahautumaan esim. jumpalle tai jonkin muun harrastuksen pariin.
Täällä kolmas keski-ikäinen nainen. Erosin vähän aikaan sitten miehestäni, aina olen töitten jälkeen ottanut yhden ja viikonloppuna enemmän. Nyt kun olemme eronneet, juominen on lisääntynyt. Helpotan sillä yksinäisyyttäni ja pahaa oloani. Tuskin kukaan tätä ongelmaani ulospäin näkee, tämä on minun salaisuuteni. Olisi tosi kiva kirjoitella kanssanne?
Sama minulla, että ulospäin tätä minun tissuttelua ei nää, eikä kukaan edes aavista(luulisin)sitä. Olen kuitenkin ulkonäöstäni huolehtiva(senkään takia ei kukaan tiedä), sekä ei meillä pullot pyöri kaapeissa, eikä pöydillä. Olisi todella mukavaa vaihtaa ajatuksia näin tämän palstan välityksellä. Minä käytän vaikka tästä lähtien nimimerkkiä:Hopeasiipi
(Olen se yksinäinen keski-ikäinen viestiketjun aloittaja.)
Niin- minä myös otan kaljaa helpottaakseni yksinäisyyttä ja pahaa oloani.
Viimeistään huomenna kirjoittelen enemmän :)
Hei vaan, Hopeasiipi ja kolmas kohtalotoveri!
Samat juttu täällä. Käyn töissä, eikä kukaan muu kuin mieheni tiedä näistä iltaisista/viikonloppuisista tissuteluistani.
Mutta nyt on todella alkanut huolestuttamaan tämä juominen. Kun mitään TODELLISTA syytä ei ole. Yleensähän me alkoholin suurkuluttajat (tai vast.) keksimme niitä syitä vaikka ladon ovesta. On hyvä olla, on paha olla, muuten vaan pännii, ei oo rahaa, töissä menee huonosti, ym. ym.
Kyllä minä ainakin tunnustan, että kalja on tullut pikkuhiljaa vaan niin tärkeäksi kaveriksi, että sitä ei voi olla juomatta. Pikku huppelissahan on mukava olla. Ja sitten sitä pitää aina saada lisää. Mutta ne krapulat....!!
Tänään oli lehdessä tosi huolestuttava juttu, kuinka alkoholikuolemat ovat rintasyövän kanssa yleisimpiä naisten kuolinsyitä. En aamulla ehtinyt lukea koko juttua, pitää vielä katsoa. Mutta nyt tuli kyllä sellainen tunne, että tälle asialle on tehtävä jotain, ennenkuin henki lähtee.
Ei tämä juttu nyt kyllä kovin mieltäylentävä kirjoitus näin aamusta ole, mutta kerron vain tämän hetkisiä tuntemuksiani.
Eilen otin illalla kaksi olutta ja kolmannenkin korkkasin, mutta sen kaadoin viemäriin. Ei nyt vain jostain syystä maistunut. Kai nämä ajatukset ovat juuri nyt olleet mielessä niin pinnalla, että se vei halun juoda sitä.
Nuo viikonloput ne ovat kaikken vaikeimpia.
Minullakin tämä ”uraputki” on kestänyt jo aikas pitkään.
Mutta kertoilkaa te omista tuntemuksistanne ja millaiset ovat mietteet tänään.
Jospa me jotain vielä yhdessä keksisimme.
Antoisaa päivän jatkoa!
Minä olen vaikka: ”Tanita”
Sama juttu, kaljasta on tullut se tärkeä kamu ja olon helpottaja! Ja vielä sekin, kun se välillä maistuu niin hyvälle...
Senkin huomaa, että ennen joku sixpäkki oli paljon(aamulla huono olo,ym.), mutta nykyään sixpäkki uppoaa hampaankoloihin, eikä tunnu missään. Vähintään kasipäkki täytyy ottaa, että muka olo olisi rentoutunut..Kamalaa!
Minullakaan ei asiat ole kovin huonolla mallilla, että olisi "syytä" tissutella, mutta siitä on todellakin tullut osa elämää.
Minä myös eilen otin olutta, kolme pulloa. Kun saisi alkuun edes sen verran aikaiseksi, että jättäisi viikolla ottamatta ja sitten pikkuhiljaa jättäisi myös joka viikonloppuiset kaljat ottamatta...Vaatii sisua..
Kiva näin vaihtaa ajatuksia "kohtalo"tovereiden kanssa :)
Mutta, kyllä me keksimme jotakin yhdessä tähän ongelmaan ja täytyy alkaa nostaa itseään niskasta kiinni, ettei elämä menisi pilalle tuon kaljan takia.
Hyvää työpäivän jatkoa ja muillekkin päivänjatkoja!
Täytyy välillä aina laittaa viestiä tässä päivänmittaan.
Meillä päin kyllä tuiskuttelee ihan talvisesti.
Onneksi on sisätyö, heh-heh! Ei käy kateeks nuo aura-autojen, tai linja-autojenkaan kuljettajat. Itselläkin oli vaikeuksia tänä aamuna.
Ja onneksi on töitä, ei ainakaan silloin voi ottaa mitään kaljoja.
Nytkin on niin hyvä olo, kun en eilen liikoja läträillyt.
Yritetään nyt ens alkuun tätä vähentämistä, siis ainakin viikolla. Sitten vois alkaa kokeilla niin, ettei viikonloppuna ottaisi kuin joko perjantaina tai lauantaina. Ja siitä sitten eteenpäin yksi viikonloppu ilman jne. tai jotain sinnepäin.
Eihän mitään voi vannoa, mutta ei itseään kannata käydä petkuttamaankaan...minä voin kyllä kertoa, mitä määriä milloinkin olen nautiskellut.
Onkin näköjään jo käytössä tuo ehdottamani nimimerkki...mut kokeilen jotain samantapasta.'
Jatketaan taas tarinaa, kun ehditään.
Kyllä tulee lenkkeiltyä paljonkin, kun en omista autoa ja jalan kuljen melkein joka paikkaan. Se kyllä piristää ihan mukavasti.
En ole siinä tilanteessa(onneksi vielä), että olisin ihan mäsiksessä täällä kotona, taikka sitten en tapaisi ihmisiä ollenkaan...mutta SE JOKIN(kun tietäisi mikä)puuttuu elämästä...Olen levoton sisäisesti ja mikään ei tunnu hyvältä. Siihen olotilaan on tullut tuo tissuttelu.
Olen sinkku ja se olotilan helpotus ei todellakaan ole joku mies. Ensin täytyy se hyvä olotila saada omasta itsestä ja nimenomaan itselle, sitä ei toinen ihminen voi saada aikaiseksi.Kun tietäisi mikä ja miten..
Elämässäni on tapahtunut aikalailla kaikenlaista ja yleensä sitä huonoa ja negatiivista..En ole mikään "humppu"muori, tai "sosiaalitapaus", vaan ihan kunnollinen, järkevä ihminen. Ihmissuhteet ovat elämän varrella vaan olleet rankkoja ja luottamukseni ihmisiin ja varsinkin miehiin ovat nollissa.
Tiedän, että voisin hakea apua tuntojeni valaisemiseksi ammattiauttajalta, mutta sitä vaan sinnittelee ja sinnittelee omissa liemissään.
Ja kun oikein mietin, niin suurin ongelma minulla on, kun ei ole ystäviä/tukijoita joiden kanssa vaihtaa ajatuksia/samalla aaltopituudella olevia kamuja/ystäviä ...lista on loputon.
Kaikki minun kaverit/tyttöystävät, niin heillä on ns.ydinperhe, joiden kuvioihin ei mahdu sinkku yh-äiti..Valitettavaa mutta totta.
Huomenna lisää..
Tätä päivää vaan!
Lumimyräkät jatkuu! Vähän apea mieli ja mikäs muu sen aiheuttaja olisi kuin kalja. Eilen illalla otin vähän useamman ja nyt harmittaa. Tää on tätä.
En jaksa nyt enempää kirjoitella mutta jos haluat mailata mulle suoraan (vaikka ihan anonyymina), niin tässä on osoite: [email protected]
Olen minäkin yksinäinen, enkä silti vedä kännejä sen takia. Yksin kun voi tehdä niin paljon muutakin kuin tuhota sisäelimiään. Ei se ns. tuska siitä häviä mihinkään, muuta kuin siksi hetkeksi kun on pää sekaisin. Jos osaat vaikka tanssia, niin mene ihmeessä jonnekin lavatansseihin tai jonkun iskelmäartistin keikalle. Siellä niitä keski-ikäisiä muitakin löytyy.