sairastuin viime vuoden tammikuussa sav:n ja sen jälkeen ei ole mikään oikein onnistunut. päällisin puolin ei oikein mitään huomaa mut kaikki viat löytyy muualta eli päästä. mulla on muisti mennyt. onko kenelläkään vastaavia kokemuksia ja miten olette siitä selvinnyt.olen kolmen pienen lapsen äiti ja voimat on aika rajalliset jo tän sairauden vuoksi. voiko tästä selvitä?
elämää sav:n jälkeen, onko sitä?
mä vaan
3713
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nyt tarvitset kaiken mahdollisen tuen.Voimat ovat tosi rajalliset tässä alkuvaiheessa.Neurologiset vaivat kuluttavat voimiasi.Hanki kodinhoitoapua.Vaadi kuntoutusta ja sopeutumisvalmennusta.Ole yhteydessä hoitotahosi sosiaalityöntekijään.Nyt elämäsi(koko perheen)elämä on kaaoksessa.Vähitellen se siitä alkaa sujua,yksi asia kerrallaan.Älä odota mitään pikaista,kärsivällisyys on valttia,mutta vaikeaa.Hätä ja huoli päällimmäisenä.Nyt Sinä olet tärkeä,muu hoituu,erinäisten tukipalvelujen kanssa näin alkuvaiheessa.Voimia ja uskoa elämään!!!
kun pääsin sairaalasta niin sosiaalitädit soitti minulle ja kysyi että jaksanko lasten kanssa vai otetaanko ne huostaan. mitään muuta apua ei ole sieltä herunu joten en halua ainakaan sieltä mitään. kyllä noi lapset antaa niin paljon voimia etten ilman niitä ois selvinny näinkään pitkälle. mut hyvä jos sinulle ja muille on kunnon apua löytynyt ilman pelkoa huostaanotosta.
Kuulostaa kamalalta!Lapsethan ovat juuri se voimavara,joka motivoi kuntoutumaan.Eikö ne tarjonneet kodihoitoapua tai edes osittaista päivähoitoa.Onhan se kaikkien kannalta hyvä,että rutiinit säilyy mahdollisimman samanlaisina.Sinä tarvitset tukea,että jaksat lasten kanssa.Ei kertomasi apu voi olla oikea ratkaisu.Silloinhan elämältä menis kokonaan pohja.Voiko tuollaisia asioita edes puhelimella ilmoitella.Keskustele oman sairalasi sos.työntekijän kanssa siellä on ainakin asiantuntemusta,eikä ne ole mitään"sosiaalitanttoja"