miksi ala kiinnostaa?

En tunne ketään pelkän rahan perässä alalle hakeutunutta; ei tätä jaksa pelkän palkan takia.

Se, mikä ketäkin kiinnostaa on aika henkimaailman homma; jos joku ei nappaa ei sille mitään mahda. Omasta mielestäni ihminen on niin ihmeellinen härveli että kiinnostus aiheeseen on loputon. Potilaat ovat yleensä mukavia, työssä saa käyttää loogista päättelyä ja lisäksi saa usein käsilläänkin tehdä pieniä juttuja. Konsultaatiomahdollisuudet ja henki ovat loistavat, perinteet kunniassa ja sokerina pohjalla tietysti hyvä mieli kun on voinut jotakuta jos ei nyt parantaa niin ainakin muuten auttaa.

Minusta taas kaikki talouteen liittyvät alat ovat suunnattoman vastenmielisiä ;-)

asiallinen_tuntija kirjoitti:

En tunne ketään pelkän rahan perässä alalle hakeutunutta; ei tätä jaksa pelkän palkan takia.

Se, mikä ketäkin kiinnostaa on aika henkimaailman homma; jos joku ei nappaa ei sille mitään mahda. Omasta mielestäni ihminen on niin ihmeellinen härveli että kiinnostus aiheeseen on loputon. Potilaat ovat yleensä mukavia, työssä saa käyttää loogista päättelyä ja lisäksi saa usein käsilläänkin tehdä pieniä juttuja. Konsultaatiomahdollisuudet ja henki ovat loistavat, perinteet kunniassa ja sokerina pohjalla tietysti hyvä mieli kun on voinut jotakuta jos ei nyt parantaa niin ainakin muuten auttaa.

Minusta taas kaikki talouteen liittyvät alat ovat suunnattoman vastenmielisiä ;-)

ansioiden vuoksi :), ja sitä totuutta ei voi sivuuttaakaan! Samaa mieltä olen kanssasi siitä, että esim. ekonomin ammatti on vastenmielisin, jonka tiedän ja ylipäänsä kaikki koviin arvoihin liittyvät.

Sitä en kykene täysin arvioimaan, mikä palkkasuuntaus on vuosien kuluttua tällä alalla, kuitenkin nyt minusta koulutus ja vastuu suhteessa ansioihin on aika balanssissa. Muutaman vuoden takainen isohko palkankorotus antoi kieltämättä tiettyjä mahdollisuuksia, mistä useammat palkansaajat voivat vain uneksia. Ehkä siitä ei tarvitse puhua enempää, ymmärrät varmasti, mitä ajan takaa.

Lääkärin työtäkään ei jaksa tehdä pelkän rahan vuoksi, se on totta. Kuitenkin se on hiton hyvä motivaation lähde! Omasta näkökulmastani katsoen kaikkein tärkeimpiä asioita ovat kuitenkin työympäristön viihtyvyys ja henkilökunnan keskinäinen hyvä henki. Yhteenkuuluvuus, ilman erillisiä leirejä=nurkkakuntaisuutta. Tiimiin kuuluu niin me lääkärit, sairaanhoitajat,lähihoitajat, kuin myös laitosapulaisetkin. On selvää, että yhdenkin lenkin katketessa voi katastrofi olla valmis. Toinen toistemme kunnioitus on tärkeää. Toki tiedän kollegoita, jotka eivät vaivaudu edes tervehtimään "alinta lenkkiä"=laitosapulaisia. Minusta se taas on äärimmäisen typerää käytöstä. Hymy ja pieni sana merkitsee monelle hyvin paljon. Pysähtyä ja kysyä, miten toisella menee, miten jaksaa, etc.

hakeudutaan myös hyvien kirjoitti:

ansioiden vuoksi :), ja sitä totuutta ei voi sivuuttaakaan! Samaa mieltä olen kanssasi siitä, että esim. ekonomin ammatti on vastenmielisin, jonka tiedän ja ylipäänsä kaikki koviin arvoihin liittyvät.

Sitä en kykene täysin arvioimaan, mikä palkkasuuntaus on vuosien kuluttua tällä alalla, kuitenkin nyt minusta koulutus ja vastuu suhteessa ansioihin on aika balanssissa. Muutaman vuoden takainen isohko palkankorotus antoi kieltämättä tiettyjä mahdollisuuksia, mistä useammat palkansaajat voivat vain uneksia. Ehkä siitä ei tarvitse puhua enempää, ymmärrät varmasti, mitä ajan takaa.

Lääkärin työtäkään ei jaksa tehdä pelkän rahan vuoksi, se on totta. Kuitenkin se on hiton hyvä motivaation lähde! Omasta näkökulmastani katsoen kaikkein tärkeimpiä asioita ovat kuitenkin työympäristön viihtyvyys ja henkilökunnan keskinäinen hyvä henki. Yhteenkuuluvuus, ilman erillisiä leirejä=nurkkakuntaisuutta. Tiimiin kuuluu niin me lääkärit, sairaanhoitajat,lähihoitajat, kuin myös laitosapulaisetkin. On selvää, että yhdenkin lenkin katketessa voi katastrofi olla valmis. Toinen toistemme kunnioitus on tärkeää. Toki tiedän kollegoita, jotka eivät vaivaudu edes tervehtimään "alinta lenkkiä"=laitosapulaisia. Minusta se taas on äärimmäisen typerää käytöstä. Hymy ja pieni sana merkitsee monelle hyvin paljon. Pysähtyä ja kysyä, miten toisella menee, miten jaksaa, etc.

Tottahan ansiotaso on plussaa, mutta ennemmin ajattelisin sen olevan lähinnä myötävaikuttava tekijä alan valintaan kuin yksi pääsyistä. JOS palkka ei olisi ok hakeutuisi alalle vähemmän porukkaa. Kun se nyt sattuu ihan mukavakokoinen olemaan, voi alanvalinnassa keskittyi muihin asioihin.

Mietipä itse tuota kirjoitustasi vielä, sillä tavoin, että kuvittelisit sen jonkun muun kirjoittamaksi. Mitä ajatuksia se sinussa herättäisi?

Et ole tainnut vielä prekliinikkona paljoa oikeaa lääkärintyötä nähdä? Lancetin artikkelin mukaan olikosenyt vain parikymmentä prosenttia käytetyistä hoidoista on näytönasteeltaan uskottavia, ja terveyskeskustyö ja usein sairaalatyökin on ihmisten auttamista, ei koneiden mekaanista korjailua.

Moi!

Itse opiskelen ensimmäistä vuotta TTY:llä ja olen vähän miettinyt ns. "alan" vaihtoa. Eipä tässä nykyisessäkään mitään suurempaa vikaa ole, mutta tuntuu vain siltä ettei tämä koulu ole minua varten.

Itseäni lääkikseen vetää erityisesti halu auttaa muita ihmisiä, sekä kiinnostus luonnontieteisiin ja tekniikkaan. Tulen ihmisten kanssa erittäin hyvin toimeen, ja tässä olisikin siis todella ihmisläheinen ammatti :)