Olen menossa raskauden keskeytykseen Kätilöopistolle ja vaikka ensikäynnin perusteella paikka vaikuttaa lämpimältä ja henkilökunta todella ystävälliseltä ja asiantuntevalta, olisi mukavaa kuulla kokemuksia itse keskeytyksestä ja miten se meni, millaista henkilökuntaa osastolla oli jne.
Ilmeisesti siellä vuodeosastolla (vai mikä se paikka onkaan) on kaikenlaisia ongelmia ja vaivoja, eli minulle ainakin sanottiin, että kenenkään ei tarvitse pelätä leimautumista jne. Se oli helpottavaa, koska yksi asia, mikä eniten pelottaa on, että henkilökunta alkaa soimata tai kohtelee kuin toisen luokan kansalaista, kun olo on muutenkin surkea ja ahdistunut.
Pelkään myös nukutusta ja itse operaatiota, koska en ole koskaan ollut sairaalassa enkä missään kirurgisessa jutussa, mutta halusin silti kaavinnan, koska se tuntui jotenkin turvallisemmalta.
Keskeytyspäätöksestä olen varma, eli se ei tässä mitenkään pelota, mutta koska sairaala ympäristönä on ihan uusi ja outo, olisi mukavaa saada jotain rohkaisua selviämisestä.
Saattajaksi tulee eräs ystäväni, samoin yöseuraksi, eli siitä ei tule myöskään ongelmaa. Kirja kehotettiin ottamaan mukaan, koska leikkaukseen pääsyä saattaa joutua odottamaan aika kauan. Onneksi olen tottunut olemaan syömättä, niin siitä ei tule ongelmaa (toivottavasti).
Ilmeisesti siellä vuodeosastolla (vai mikä se paikka onkaan) on kaikenlaisia ongelmia ja vaivoja, eli minulle ainakin sanottiin, että kenenkään ei tarvitse pelätä leimautumista jne. Se oli helpottavaa, koska yksi asia, mikä eniten pelottaa on, että henkilökunta alkaa soimata tai kohtelee kuin toisen luokan kansalaista, kun olo on muutenkin surkea ja ahdistunut.
Pelkään myös nukutusta ja itse operaatiota, koska en ole koskaan ollut sairaalassa enkä missään kirurgisessa jutussa, mutta halusin silti kaavinnan, koska se tuntui jotenkin turvallisemmalta.
Keskeytyspäätöksestä olen varma, eli se ei tässä mitenkään pelota, mutta koska sairaala ympäristönä on ihan uusi ja outo, olisi mukavaa saada jotain rohkaisua selviämisestä.
Saattajaksi tulee eräs ystäväni, samoin yöseuraksi, eli siitä ei tule myöskään ongelmaa. Kirja kehotettiin ottamaan mukaan, koska leikkaukseen pääsyä saattaa joutua odottamaan aika kauan. Onneksi olen tottunut olemaan syömättä, niin siitä ei tule ongelmaa (toivottavasti).
Vastaukset 15
Vanhimmat
kaavinta on minusta kaikkein julmin tapa. mut se on vaan mun mielipide...
Kiitos vastauspanoksestasi, mutta tuota asiaa en tiedustellut, ja tässä ei ole muita vaihtoehtoja, eli sinänsäkään tuo kommentti ei auttanut asiaa lainkaan.
Kaavintaan mennään, ja sen kanssa eletään.
Olin myös Kätilöopistolla, mutta minulle tehtiin lääkkeellinen keskeytys. Henkilökunta oli asiallisen ystävällistä niin kuin kuuluukin, eikä mitään suurempia ongelmia ollut. Lääkkeellinenhän tehdään (tai ainakin tehtiin silloin vuosi sitten) vuodeosastolla ja samassa huoneessa kanssani oli useampia naisia, eikä minun ainakaan tullut heidän kanssaan sen enempiä vaihdettua kuulumisia, että miksi kukin siellä oli.
Suurin epävarmuus ainakin itselläni oli, ettei loppujen lopuksi kaikista selityksistä huolimatta oikein tiennyt, mitä odottaa. Siis mitä tapahtuu ja millä aikataululla jne. Eihän näin synnyttämättömälle naiselle lääkkeellisen keskeytyksen selitys "synnyttämisestä" kertonut juuri mitään. Kaavinnassa se on ehkä nukutuksen ansiosta paremmin tiedossa, kun itse tapahtuman ajan nukkuu? Kysy vain henkilökunnalta aina kun jotain kysyttävää tulee mieleen.
Kaavintahan joudutaan tekemään monien muidenkin syiden kuin raskauden keskeytyksen takia, joten eiköhän siellä kaikki hyvin mene :)
No niin tulipa huonosti mietittyä vastaus, sinunhan pelkosi taisi pääasiassa kohdistua siihen nukuttamiseen? Ja kaavinnassa se kieltämättä on varmaan aika pääosassa. Mutta valitettavasti en tosiaan osaa auttaa, kun ei ole minua koskaan nukutettu. Sen välttäminen oli myös itselläni yksi syy lääkkeellisen valintaan.
Nukutus on yksi asia mikä askarruttaa kovasti, mutta noin muuten oli kiva saada asiallinen vastaus, eli kiitos siitä.
Itse mietin juuri sitä, että miten paljon siellä tulee puhuttua, koska en haluaisi kenellekään ventovieraalle alkaa selvittää osastolla olon syytä.
Sanoit olleesi myös siellä osastolla eli siellä saa ilmeisesti sairaalavaatteet? Onko alusvaatteet ja siteetkin sieltä?
Itseäni kammoksuttaa jotenkin se, että kun pitää ottaa etukäteen se lääke ja vuoto voi alkaa jo kotona, niin sitten siellä tiedottomana on verinen side housuissa ja joku joutuu sen poistamaan ja operoi alapäätä ja sitten kenties laittaa uuden siteen ja alushousut, enkä minä tiedä yhtään mitään.
Tiedän, että ko. sairaalassa kaavinta on ihan rutiinitoimenpide ja siitä minulle sanottiinkin, että niitä tehdään tosi paljon (koska se tosiaan voidaan joutua tekemään monesta syystä), eli heillä on hyvää henkilökuntaa ja asiantuntemusta. Ja tuskin henkilökuntaa hirveästi hätkähdyttää joutua käsittelemään kenenkään verisiä juttuja, mutta jotenkin kuukautisetkin ovat itselleni niin intiimi asia, että nolottaa jo etukäteen, kun nukutuksessa siellä on ihan tiedottomana eikä voi itse tehdä mitään ja toiset operoivat haarovälissä.
Mutta ehkä se on senkin takia juuri hyvä olla nukutuksessa, että ei muista mitään eikä tiedä mitä on tapahtunut.
Aloin sellaistakin miettiä, että laitetaanko virtsarakkoon kaavinnassa katetri? Toisaalta ei saa moneen tuntiin juoda tai syödä, mutta alkoi mietityttää sekin, että jos ei katetria laiteta niin ihan kamalaa jos alkaa tulla pissaa tai kakkaa kesken kaiken, ja jos toisaalta laitetaan niin sattuuko sen poistaminen (laittamista tuskin tietää) ja voiko siitä jäädä jotain jälkiseuraamuksia. Yksi ystäväni keisarinleikattiin ja hänelle katetrin laittaminen epäonnistui ja jos hänen lääkäri-miehensä ei olisi huomannut virhettä ajoissa, hänelle olisi voinut käydä todella köpelösti ja jäädä ikuinen vamma. :(
Eli tosiaan ainakaan omalla kohdalla ei huoneessa tullut juuri kenenkään paitsi hoitajien kanssa puhuttua, jokainen kai keskittyi siihen omaan kipuiluunsa.
Lääkkeellisessä mentiin aamulla osastolle ja siellä oltiin vaihtelevasti muutamasta tunnista pitkällekin iltapäivään. Vaatteet olivat alusvaatteita myöten omat, mutta suositeltiin toisen vaatekerran mukaan ottamista. Olikin ainakin omalla kohdalla erittäin hyvä neuvo, vuodon määrä oli niin suuri, että kyllä siinä vaatteet sotkeutuivatkin (vuodon määrä vaihtelee tapuksesta riippuen suurestikin). Kaavinnassa kai vuodon määrä on pienempi. Siteet sai talon puolesta.
nimeni paperiin että saa käyttää opetustarkoituksiin. Tämä tarkoitti n.10 hlön kyttäämistä kun menin leikkaussaliin.
Nukutusta pelkäsin. Heräsin täysin pimeissä tunnelmissa kun joku itki sydäntäsärkevästi. Ajattelin että "lohduttakaa nyt ihmeessä joku!"
Se joku olinkin minä. Eikä kukaan lohduttanut.
Heräsin heräämössä, raapien kutisevaa nenääni (nukutusaineet tekee niin joillekin). Nenääni jäi rakkulat siitä :-)
Joku hoituri tsekkasi heräämössä verenpaineitani automaattinapista painaen ja toinen potilas vieressäni odotteli, että jalat alkais toimia (keisarileikkaus)
Ainiin, ja tämä oli siis laparoskopian yhteydessä. Tätä ennen mulla oli keskeytynyt keskenmeno ja kaavinta rv 12 ja siinä oli joku pikahumaus, eli en ollut niin nukutettu kuin laparoskopiassa.
Älä pelkää, se on vain hallinnan menettämisen pelkoa :-)
2n äiti
Kiitos vastauksesta!
Minulle sanottiin, että minut kärrätään sängyssä sinne leikkaussaliin (vai mikä toimenpidehuone onkaan), mutta en tajunnut kysyä, että olenko silloin vielä tajuissani vai onko minut jo nukutettu silloin? Eli laitetaanko ne tainnutusaineet silloin jo suoneen vai vasta silloin siellä, missä juttu tehdään?
Katetroinnista en vieläkään löydä mitään tietoa, eli pitänee luottaa siihen, että kaavinnassa ei katetroida vaan rakko on tyhjä kun ei saa juoda moneen tuntiin.
Eli sinä olet hereillä toimenpiteeseen mentäessä, mutta varmaan pökkerössä, kiitos esilääkityksen. Humaus yleensä tehdään kaasulla, joten suoneen ei laiteta muuta kuin tippa.
Katetrointia ei tehdä, ihminen nukkuu aineen avulla, ei suinkaan ole niin rento et kastelisi alleen, ellei sinulla ole sitten muutoin moista ongelmaa.
Kiitos noista tiedoista!
Ei ole tosiaan mitään käsitystä miten nämä kaikki aineet laitetaan, esilääkitykset, kipulääkitykset ym eli saatan kysellä ihan hassuja.
Hyvä tietää, että tuo katetrihomma on tosiaan pois laskuista ja että en mene ihan tahdottomaksi ja veteläksi. :)
Kaikki toimivat Kättärillä erittäin hienotunteisesti. Henkilökunta ei todellakaan missään vaiheessa ryhdy moralisoimaan vaan suhtautuu lämpimän ammattitaitoisesti.
Itse menin aamulla 7.30 vuodeosastolle, jossa omahoitaja kertoi alkuhommat - antoi sairaalan vaattet, näytti huoneen jne. Huoneet ovat n. kolmen henkilön huoneita ja potilaat ovat sairaalassa hyvinkin erilaisista syistä. Itse juttelin hyvin paljon huonetovereiden kanssa, mikä oli vain mukavaa, koska aika kului paljon nopeammin, eikä tarvinnut olla omien ajatustensa vankina.
Vuodeosastolta kävelin hoitajan kanssa leikkausosastolle (sängyllä maatenkin olis päässyt), jossa hoitava henkilökunta oli vastassa. Toimenpidehuoneessa minut pidettiin koko ajan ajan tasalla, ja henkilökunta oli hyvin ystävällistä. Esilääkitystä en saanut, eikä se olisi ollut tarpeenkaan. Katetria ei laitettu, eikä mitään muutakaan ylimääräistä.
Leikkauspöydällä mitattiin pariin kertaan verenpaine ja anestesialääkäri laittoi tippakanyylin suoneen. Lääkäri selitti rauhallisesti, että nukute laitetaan suoneen ja vaikutus on aika nopea. Piti vaan hengittää rauhallisesti, lääkäri kysyi vielä, että tuntuuko pää sekavalta ja siihen loppuukin muistikuvat sieltä huoneesta.
Toimenpide oli nopea, 15 min, jonka jälkeen nukuin vielä n. 30 min heräämössä. Näin kovasti unia ainakin nukutuksen lopulla, eikä mitään pahoinvointia tms. tullut. N. puoli tuntia makailin heräämössä, josta hoitaja haki minut takaisin vuodeosastolle.
Melko pian tuotiin aamupalaa, läksin kävelemään, kävin vessassa ja siinä olikin kaikki vaadittu kotiinlähtöä varten. Kotiin pääsin lähtemään n. klo 12. eli reissu oli aika nopeasti ohi.
Kokemukseni oli siis varsin positiivinen, vaikka ei tämän asian tiimoilta voikaan hyvästä mielestä puhua. Nukutusta ei tarvitse pelätä, minulle tämä oli ensimmäinen nukutus elämäni aikana. Mitään kammoa ei jäänyt ja samaa tapaa käytetään kuulemma esim. sappikivien poistossa tms. pienissä operaatioissa. Jännitin kyllä kaikkea asiaan liittyvää mutta näin jälkikäteen ajatellen turhaan. Peloista kannattaa myös mainita henkilökunnalla, niin he osaavat varmasti suhtautua sinuun ymmärtävästi. Et varmasti ole ainoa, joka sairaalaoloja pelkää.
Tärkeintä mielestäni on, että olet ratkaisustasi aivan varma mennessäsi sairaalaan. Itse olin miettinyt asian läpi moneen kertaan, enkä kadu ratkaisuani yhtään. Muista, että kukaan muu ei voi tietää sinun asioitasi yhtä hyvin kuin sinä.
joku lääkäri ultrasi niin kovaa että ihan sattu ja meinasi tulla itku. Se tosissaan oikein survo sitä ultralaitetta alapäässä. Sattui aivan helvetisti. Taisi tehdä ihan tahallaan.
Hei,
nyt on myös oma operaationi ohi ja voisin sana sanalta allekirjoittaa kaiken!
Tuntuu ihan hullulta, että kaikki on nyt ohi ja että vaikka operaatio oli todella suuri henkisessä mielessä jne, niin siitä jäi kuitenkin tosi hyvä mieli. Huonekaverini olivat todella mukavia ja juteltiin tosi paljon, eli ei ehtinyt jännittää tai pelätä, kun selvisi, että kaikilla oli sama edessä ja oltiin jotenkin todella "samanhenkisiä". Henkilökunta oli superhyvää ja -ystävällistä ja kun sanoin suoraan, että jännittää ja pelottaa, olivat mielettömän empaattisia ja kertoivat mitä tulee tapahtumaan jne.
Nukutus meni hyvin ja heräsin nopeasti, olen kaiketi nähnyt jotain unia, mutta en muista niistä mitään. Hieman oli kipua alavatsalla toimenpiteen jälkeen, mutta sain heti tarpeeksi kipulääkettä kun asiasta sanoin, eikä ollut silti yhtään tokkurainen olo herättyä. Myöskään myöhemmin ei tullut pahoinvointia tmv.
Vuotoa tuli lorahtaen sairaalassa, mutta jo illalla kotona tuntui siltä, että enää ei juuri mitään tule. Tänään aamullakin side on pysynyt kuivana ja lähinnä tulee jonkin verran valkovuotoa, ei yhtään veristä tai ruskeaa. Minua varoiteltiin, että vuoto saattaa kestää 2 vkoa, mutta tämä tuntuu ihan oudolta, että näinkö lyhyeen se loppui... En sitten tiedä, että voiko loppua välillä ja alkaa taas uusiksi.
Voisin sanoa ihan samaa, että vaikka operaatio sinänsä ei ole yhtään kiva, mukava, helppo tai mitään muutakaan "kivaa", niin tavallaan siitä sairaalaosuudesta ei ole kuin hyvää sanottavaa. En voi sanoa tietystikään suosittelevani kaikille, mutta uskallan sanoa kuten sinäkin: pelkäsin aivan turhaan, koska kaikki meni todella hyvin. Nyt tuntuu ihan hassulta, että olen ylipäänsä edes sairaalassa ollut, kun kaikki meni niin nopeasti.
Taidan lähettää Kätilöopistolle kiitoskortin jälkeen päin, ovat sen todella ansainneet!
Kyllähän verorahoilla saa maksettua hoitajat käyttäytymään mukavasti, jotta oman lapsen tappaminen käy jokaiselta mahdollisimman kivuttomasti. Toivottavasti et koskaan enää tule raskaaksi. Onhan jokaisella lapsella toki oikeus vastuuntuntoisiin vanhempiin.
Kuvittele, se lapsi olisi nyt kolmasluokkalainen. Olisi varmaan juuri päässyt koulusta, istuisi nyt keittiön pöydän ääressä tekemässä läksyjään ja illemmalla menisi ehkä treeneihin tai leikkisi kavereiden kanssa. Mä todellakin toivon että koet syyllisyyttä koko loppuelämäsi ajan aina nähdessäsi 2007 syntyneitä ja muistat aina että ruokapöydässä istuessasi ympäriltäsi puuttuu aina yksi jonka kuuluisi istua siinä.
2014 lapsesi ikätoverit aloittivat ekaluokan, 2020 ne menevät yläasteelle, 2022 kesällä on suurimmalla osalla konfirmaatiot, 2023 ne pääsee yläasteelta ja menee lukioon tai amikseen, 2025 tanssivat wanhojentanssit, 2026 on penkkarit ja yo-juhlia ja sen jälkeen alkaakin olla korkeakouluopintoja, häitä, ristiäisiä jne. Vaan eipä sinun lapsellasi koska hänen elämänsä päättyi vuonna 2006 Kättärin leikkauspöydällä.
Sen lapsen elämä ei ehkä susta tuntunut kovinkaan merkitykselliseltä mutta se oli kaikki mitä sitä lapsella oli. Kaikki. Ja se häneltä riistettiin epäoikeudenmukaisesti ja julmasti.