Miksi ihmeessä keskitytään tuohon paskanjauhantaan, eli fysiikan ja kemian oppimisiin lääkärikouluksessa!
Lääkärin työssä ei enää itse lääkkeitä sekoteta, ei edes apteekeissa enää itse mitään sekoteta.
Lääkkeet tulevat valmiina ja siitä vain lääkekirjasta sitten annosten suuruudetkin voi katsella vaikkei päivääkään olisi lääketieteellistä käynyt.
Sen sijaan olisi tärkeää lääkäreille painottaa vuorovaikutustaitoja ja luettaa ulkoa Potilaslaki ja potilaan itsemääräämisoikeus ja sen siirtyminen lähimmälle omaisella esim dementoituneen ihmisen osalta.
Lääkäreitten on nähtävä KOKO ihminen.
Kysellä elämäntilanteesta j n e.
OLtava IHMINEN IHMISELLE.
Tämä on tärkeintä opettaa tuleville lääkäreille.
Lääkärin työssä ei enää itse lääkkeitä sekoteta, ei edes apteekeissa enää itse mitään sekoteta.
Lääkkeet tulevat valmiina ja siitä vain lääkekirjasta sitten annosten suuruudetkin voi katsella vaikkei päivääkään olisi lääketieteellistä käynyt.
Sen sijaan olisi tärkeää lääkäreille painottaa vuorovaikutustaitoja ja luettaa ulkoa Potilaslaki ja potilaan itsemääräämisoikeus ja sen siirtyminen lähimmälle omaisella esim dementoituneen ihmisen osalta.
Lääkäreitten on nähtävä KOKO ihminen.
Kysellä elämäntilanteesta j n e.
OLtava IHMINEN IHMISELLE.
Tämä on tärkeintä opettaa tuleville lääkäreille.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Höpölöpö. Ihmisen toiminta perustuu fysiikkaan ja sitä kautta kemiaan sekä biologiaan. Jos ei ymmärrä perusteita, ei ymmärrä mitään.
Vuorovaikutus on vain hoidon väline, joskin vaikuttaa suuresti potilastyytyväisyyteen. Ihmiset pitkälti suggeroivat itsensä ajattelemaan miellyttävän ja empaattisen lääkärin olevan "se hyvä lääkäri". Varsinaisen asian osaaminen ja sitä kautta potilaan terveyden edistäminen on kuitenkin vahvasti luonnontiedettä eikä vuorovaikutushuuhaata. Toki potilaan oloa voi helpottaa kaikenmaailman lässytyksellä, mutta silloin kyse ei ole lääketieteestä vaan ihan inhimillisestä lähimmäisen huomioimisesta. Se on jokaisen yksilön omista ominaisuuksista kiinni kykeneekö moiseen, eikä ole minkään tieteellisen koulun varsinainen tehtävä opettaa lämmintä käytöstä. Semmoiset tavat opitaan - tai ollaan oppimatta - jo lapsena.
Eipä muuta. Myös tuolla muuntokoulutusketjussa esitit Karvanalle todella hyviä pointteja.
...arvostettaisiin molempia osa-alueita? Meillä terveyskeskuslääkäri kehoitti erästä mummoa liikuttamaan olkapäätänsä joka päivä, kunnes tulee seuraavan kerran vastaanotolle (3kk:n päästä). Kyseinen lääkäri on teoriatiedon suhteen todella pätevä, mutta hänen vuorovaikutustaitonsa ovat nollilla (ei puhu paljon, hiljainen ääni, artikulaatio epäselvää). Mummo ymmärsi, että kättä ei saa liikuttaa kolmeen kuukauteen. Sitten saatiinkin tehdä diagnoosi: frozen shoulder...
Joskus pelkkä tieto ilman kanssakäymistä potilaan kanssa voi riittää erinomaisen hoitotuloksen aikaansaamiseksi, mutta usein tarvitaan myös potilaan omatoimista hoitoa, jonka toteutumisen edellytys on se, että potilas on ymmärtänyt lääkärin antamat ohjeet. Tähän vaaditaan vuorovaikutustaitoja. Vuorovaikutustaidot ovat siis keino siirtää teoriaan pohjautuvan tiedon potilaalle. Mikäli lääkäriksi opiskeleva vielä nykyäänkin kieltää vuorovaikutustaitojen tärkeyden, on syytä olla todella huolissaan terveydenhuollon tulevaisudesta.
Kovat luonnontieteen arvot jylläävät aina vaan: nyt minäkin alan jo uskomaan soveltuvuuskokeiden hyödyllisyyteen myös lääketiedettä lukemaan pyrkiville. Jos nyt lääkäriksi edes opiskelet, niin tulet kyllä törmäämään vielä vuorovaikutuskoulutukseen. On ihan tutkittu juttu, että potilaat paranevat lumelääkehoidossa, jos vuorovaikutus on kunnossa ja lääkärin asenne empaattinen. Kyllä empatian ja kuuntelutaidon pitäisi olla jokaisessa potilastyötä tekevässä lääkärissä myötäsyntyinen ominaisuus. Mitä muuten luulet, haluaako potilas kertoa ne salatuimmatkin vaivansa empatiakyvyttömälle, jopa tylylle lääkärille??
Olen kuullut, että tulevaisuudessa lääkäriopiskelijat perehtyvät myös humanistisiin aineisiin, kuten esim. kaunokirjallisuuteen. Empaattisempaa se tuskin kenestäkään tekee, mutta opettaa ainakin sen, että maailmassa on muutakin tärkeää kuin lääketiede.
Lääketieteessä ongelmat pyritään ratkaisemaan "kemiallisesti". Tämä selittänee vaihtoehtohoitojen ja -hoitajien kasvavan suosion.
Jos ei nyt ihan kaunokirjallisuuteen lääkärikoulutuksessa perehdytä tulevaisuudessakaan, niin on se silti suositeltavaa kaikille lääkäreille: nimittäin kaunokirjallisuuden lukeminen auttaa ihmisressua ymmärtämään maailmaa vähän oman napansa ulkopuoleltakin. Oppii ns. sietämään erilaisuutta, mikä on todella tärkeää lääkärille.
Veitsellä ja pillereillä kun ei ole kaikki parannettavissa.
Vuorovaikutustaidot ovat tärkeä väline erityisesti aloilla joilla "hoitoon uskomisella" ja potilaan sitouttamisella hoitoon on suuri merkitys. Läheskään kaikilla aloilla ja jokaisen potilaan kohdalla näin ei ole. Lääkärit sitten ajautuvat kiinnostustensa ja taipumustensa mukaan itselleen sopivalle alueelle. Mielestäni lääkärissäkäynnin ei välttämättä tarvitse olla yltiöpositiivinen kokemus. Jokaisen kuuluu saada asiallista kohtelua, mutta tiettyjä potilasryhmiä, kuten ns. turhanramppaajia ja lääkkeitä ruinaavia narkkeja kohtaan kyllä saa olla asiallisen tyly. Monella vastaanotolla on aikaa hyvin rajallisesti joten vastaanottoaika ei riitä turhanpäiväiseen jorinaan. Tämä tietysti kuulostaa vähän kyyniseltä, mutta työllistävin potilasmateriaali koostuu moniongelmaisista jotka tarvitsevat usein enemmän sosiaalihuoltoa kuin lääkäriä.
En toki ole enää opiskelija vaan kliinisessä työssä. Itse olen kokenut turhauttavaksi työalat joilla potilaan empaattinen kohtaaminen ja sosiaalitätinä toimiminen pitkälti ratkaisee hoitotuloksen. En ole tyly tai ilkeä, päinvastoin; useiden kollegoiden tavoin vain koen palkitsevimmaksi työn jossa menestyy lääketieteellisten taitojen eikä kauniin hymyn perusteella.
Vuorovaikutuskoulutusta muuten kuului aikanaan koulutukseeni jotain korkeintaan opintoviikon verran. Epäempaattisimmat kaverit ovat nykyään tutkijoita tai kirurgeja, näinhän se menee...
siitä olen kyllä samaa mieltä "karvanallen" kanssa, että empatia on myötäsyntyinen ominaisuus: kukin yksilö saa empatiakykyä geenien mukana erisuuria määriä
huolestuneempi, vaikkakin tämä toinen kirjoituksesi Karvanalle olikin selkeästi asiallisempi kuin ensimmäinen...
ainakin tk-lääkäreiden työssä. Siltä pohjalta ymmärrän kommenttisi.
Tosin ihmettelen milloin ja millä perusteilla potilaan voi "tuomita" turhanramppaajaksi tai narkiksi? Vaikuttaako siihen huono pukeutuminen, epäselvä ulosanti vai mikä?
olemaan, jos lääkäri ei kykene riittäviin vuorovaikutustaitoihin, eikä omaa kovinkaan kummoista empatiakykyä potilasta/asiakasta kohtaan. Iäkkäämmät potilaat sanovat siinä tapauksessa lääkärin kysellessä vointia, että:" Kaikki on hyvin", vaikka todellisuudessa näin ei olekaan. Eivät uskalla avautua. Sitten myöhemmin kierron jo oltaessa ohi, uskaltavat puhua vaivoistaan esim. sairaanhoitajille/lähihoitajille ja jopa sairaalan siivoojille. Siinä vaiheessa jokaisen olisi hyvä katsoa itseään peiliin ja miettiä, onko tapa, jolla toimin riittävän hyvä, voisinko muuttaa sitä ja millä tavoin, kuuntelenko riittävästi potilasta itseään ja huomioinko hänet kokonaisvaltaisesti ja tasavertaisena ihmisenä, etc.
Turhanramppaaja: juoksee lääkärissä toistuvasti juuri ilmaantuneiden, varsin banaalien vaivojen vuoksi (Esimerkiksi tunti sitten alkanut kurkkukipu. -"Jassoo, koititko särkylääkettä?" "En, ei se särky niin kovaa ole, mutta olisi kiva tietää mistä se johtuu...." Tai:"Onko kuumetta?" "Jooei, mulle ei koskaan nouse kuume." ...ja tätä tyyppiä riittää.)
Narkki: Toistuvia huumauslääkehakuisia käyntejä eri lääkäreillä, usein päihtyneenä. Usein aamuöisiä käyntejä päissään toikkaroinnin ja loukkaantumisen takia. Usein vastakirjoitetut huumausainereseptit "häviksissä", yleensä jonkin sydäntäsärkevän tapahtuman vuoksi. Usein hoitopaikasta poistumisia ennen hoidon päättymistä ilman lupaa, ja kas: kohta ollaan taas ruinaamassa jotain. Moninaisia selityksiä miksi elämän pieleen menemiselle löytyy syy jos vaikka mistä, harvemmin itsestä. Sitoutuvat hoitoonsa huonosti toistuvista yrityksistä huolimatta. Lopulta pitkällä tehohoitojaksolla päissään toikkaroinnin tai päihteiden käytön aiheuttaman [jonkin elimen] vajaatoiminnan vuoksi. Kuormittavat eläessään ja kuollessaan suuresti terveydenhuollon resursseja. Ei ole mitenkään tavatonta että valtaosa teho-osastojen paikoista on narkkien/juoppojen miehittämiä. Nämä tyypit kuluttavat määräänsä nähden tavattoman suuren osan käytettävissä olevista resursseista ja tämä on todella muilta pois.
Jokainen ihminen on arvokas. Siitähän kaiken pitäisi lähteä, oli elämäntilanne mikä hyvänsä.
Periaatteessa kyllä, mutta arvostus eri ihmisille tulee osoittaa eri tavalla. Sydänpysähdyksen saaneen 95-vuotiaan tai vaikka syöpäpotilaan arvostamista voi olla elvyttämättäjättäminen vaikka tavoittamisviive olisi lyhyempikin, lapsella taas näin ei ole, ja niin edelleen.
Rajallisia resursseja kannattaa käyttää niin että ne palvelisivat suhteessa enemmän niitä joilla on saavutettavissa parempi ja pidempi elämänlaatu. Eli mitä dementimpi, lähtöjään huonompikuntoisempi, toimintakyvyttömämpi, juopompi (ja joskus vanhempi), sen konservatiivisempi hoitolinja yleensä valitaan.
Jos ihminen on omilla valinnoillaan tuhonnut ja tuhoaa edelleen tärkeitä osia elimistöstään, joudutaan usein päättämään ettei hoitoa kannata antaa koska kyseinen ihminen ei aio pitää itse itseään hengissä tai elimiään toiminnassa niin pitkään että hoito kannattaisi. Tämäkin on tavallaan potilaan valitseman elintavan kunnioittamista.
Jotkut ihmiset ovat arvokkaampia kuin toiset. Joillakin ihmisillä taas ei ole lainkaan arvoa.
Kuka sitten määrittelee ihmisen arvon? Muut ihmiset. Kysynnän ja tarjonnan laki. Kouluttamattomalle, väkivaltaiselle imppaajapedofiilille ei riitä yhtä paljon kysyntää kuin ystävälliselle, empaattiselle ja keskustelu- ja ammattitaitoiselle henkilölle. Imppaajapedofiilin arvo on siis vähäisempi.
Tehokkuus on tärkeintä. Se on selvää, kun ymmärretään se tosiasia, että hoito on rajallinen resurssi (muutenhan ei olisi jonojakaan), jota ei kannata tuhlailla.
Kohtelisitko häntä eri tavalla, kuin kouluttamatonta pedofiilia? Ratkaiseeko sinulle eniten se, mikä ihmisen tittelit ja statukset ovat vai riittääkö se hyvään kohteluun puoleltasi, jos toinen vain osaa olla ihmisiksi, vaikka olisi köyhä ja kouluja käymätön?
lääkisopiskelijan kommentti täytyi olla provo.
Ne, joilla on rahaa, käyttävät usein yksityisiä lääkäripalveluja. Osalla työikäisistä on hyvät työterveyspalvelut. Opiskelijat käyttävät koulujen järjestämiä terveyspalveluja. Terveyskeskuksessa käyvät muut. Joukossa on varmasti köyhiä ja kouluttamattomia. Alkoholiongelmaisten määrä on kasvussa, ei heitä tk-lääkäri voi sivuuttaa ja määritellä arvottomiksi. Usein päihteiden väärinkäytön taustalla ovat mielenterveysongelmat.
Taidat olla aika potilasvihamielinen tapaus. Oikeus hoitoon on kaikilla, lääkärillä ei ole mitään oikeutta ottaa kantaa potilaansa rikos- ja muuhun rekisteriin. Missähän kaupungissa mahtaa noin epäeettisia medisiinareita kasvaa??
Odottelepa nyt klinikan alkua ja ekan potilaan kohtaamista ennenkuin lauot kaikenmaailman ihmeellisyyksiä palstoilla ja pilaat meidät muidenkin maineen.
GRR! Muiluttaa pitäisi tuollaiset.
edellä mainittuihin titteleihin ja statuksiin viitaten. Kaupungin/kuntien "kermaan" kuuluvat ihmiset saavat parempaa ja ystävällisempää hoitoa, kuin muut tavikset kaiken kaikkiaan. Avaa itse silmäsi myös!
Oletko tutustunut David Humeen? Hän on viisaasti todennut, että siitä kuinka asiat ovat ei voi päätellä kuinka niiden PITÄISI olla. Sallimalla potilasvihamielisyys ja eriarvoisuus potilaskohtelussa vain siksi että sitä jo on ei todellakaan tarkoita että asian pitäisi sitten vain antaa olla. Muutenhan sovelletaan samaa logiikkaa kuin viinaa lapsilleen ostavat vanhemmat, "ne juo kumminkin".
Hyvä lääkäri tarvitsee MOLEMMAT, sekä vankan teoriatiedon joka on puhdasta luonnontiedettä (esimerkiksi hengityselinten sairauksien oireiden syntymistä on mahdotonta ymmärtää ilman fysiikkaa) että niitä vuorovaikutustaitoja. Tiedolla parannetaan, inhimillisellä lämmöllä saadaan potilas ymmärtämään että kaikki on nyt hyvin.
Jos vuorovaikutustaidot eivät ole kunnossa, tulee luultavasti melko paljon tyytymättömiä potilaita, väärinkäsityksiä, huonoa hoitomyöntyvyyttä ja viime kädessä valituksia periaatteessa pätevästäkin, mutta huonosti perustellusta, hoidosta.
Jos sen sijaan luonnon- ja lääketieteelliset tiedot ja taidot eivät ole vankalla pohjalla, niin tulee (ääritapauksissa) ruumiita.
Toisaalta vuorovaikutustaitoja pystyy opettamaan melko vähän, käytännön kokemus ja ennen kaikkea oikea asenne merkinnee yleensä huomattavasti enemmän.
Jos sensijaan ammattitaito on hyvällä pohjalla, niin on varmaan huomattavasti helpompi keskittyä myös potilaan huomioon ottamiseen ja luontevaan kanssakäymiseen. Ja hyvään ammattitaitoon kuuluu myös asioiden syvällisempi ymmärtäminen (mihin taas luultavasti tarvitaan perustieteitä kuten fysiikkaa ja kemiaa).
Joten kyllä siihen on varmaan ihan syynsä, miksi teoria-aineita painotetaan edelleen lääkärikoulutuksessa. Vasta kun nämä ovat hallinnassa niin kannattanee alkaa keskittymään tyyliseikkoihin.
Itse vierailen psykiatrilla. Tarkoituksena oli vaihtaa litiumkarbonaatti litium sulfaattiin. Psykiatri kätevästi muutti 900mg.aa karbonaatti annoksen 900mg:aan sulfaattiin. Määrällisesti litiumia on noissa erimäärät. Mainitsin tuosta psykiatrille. Se kysyi sitten osaanko laskea kuinka paljon olisi vastaava määrä.... Jep!!!