kannattaako edes hakea?
Aluksi: Lukihäiriö ei ole häiriö, vaikka sen sanassa niin lukee. Lukihäiriö johtuu aika usein siitä, että aivojen asiasta vastaava lohko on hyvin pieni. Tämä johtuu siitä, että se vastakkainen lohko on taas tavallista suurempi eli hyvin dominoiva. Toisin sanoen, normaalilla ihmisillä lohkot ovat suunnilleen 50% 50%, kun taas lukihäiriöisellä n. 30% 70%. Lukihäiriöisellä saattaa olla keskimääräistä parempi muisti ja älykkyys, mutta hänellä saattaa olla vaikeuksia lukea ja kirjoittaa tekstiä. Maailmanhistoriassa on useita menestyviä lukihäiriöisiä kuten Albert Einstein, Henry Ford, Hjallis Harkimo.
Osaksi lukihäiriöni takia, en kuitenkaan koskaan ole pärjänyt hyvin missään kokeissa kuten pääsykokeissa, missä vaaditaan lukemaan ja kirjoittamaan lyhyessä ajassa. Koulussa olin aina viimeisenä paikalla kokeita tehdessä, enkä esimerkiksi koskaan ehtinyt tekemään kokeita kunnolla ajatuksen kanssa, koska kirjoittaminen ja lukeminen kestää miulla sen verran kauan.
Tiedän kuitenkin, että minä en ole ihan tyhmä, sillä saan logiikkatesteistä ja muista kohtalaisia tuloksia.
Aluksi: Lukihäiriö ei ole häiriö, vaikka sen sanassa niin lukee. Lukihäiriö johtuu aika usein siitä, että aivojen asiasta vastaava lohko on hyvin pieni. Tämä johtuu siitä, että se vastakkainen lohko on taas tavallista suurempi eli hyvin dominoiva. Toisin sanoen, normaalilla ihmisillä lohkot ovat suunnilleen 50% 50%, kun taas lukihäiriöisellä n. 30% 70%. Lukihäiriöisellä saattaa olla keskimääräistä parempi muisti ja älykkyys, mutta hänellä saattaa olla vaikeuksia lukea ja kirjoittaa tekstiä. Maailmanhistoriassa on useita menestyviä lukihäiriöisiä kuten Albert Einstein, Henry Ford, Hjallis Harkimo.
Osaksi lukihäiriöni takia, en kuitenkaan koskaan ole pärjänyt hyvin missään kokeissa kuten pääsykokeissa, missä vaaditaan lukemaan ja kirjoittamaan lyhyessä ajassa. Koulussa olin aina viimeisenä paikalla kokeita tehdessä, enkä esimerkiksi koskaan ehtinyt tekemään kokeita kunnolla ajatuksen kanssa, koska kirjoittaminen ja lukeminen kestää miulla sen verran kauan.
Tiedän kuitenkin, että minä en ole ihan tyhmä, sillä saan logiikkatesteistä ja muista kohtalaisia tuloksia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Matikassa ei tarvitse tavan omaiseen tyyliin kirjoitella. Onhan noita muitakin.
oli näköjään legendojen mukaan aika häiriintynyt kaveri; lukihäiriö, asperger, ADHD, laiska, huono koulussa….jne.
ovat olleet muiden mielestä häiriintyneitä. Koppernikusta oltiin viemässä muun muassa roviolle, kun oli väittämässä maapalloa harhaisesti pyöreäksi.
Aika legendaa tosiaan.
Einstein oli oikeasti ihan hyvä koulussa yms..
Onhan noita juttuja keksitty paljonkin häiriintyneiden lasten vanhempia lohduttamaan.
...se olisikin, että "vaikka se Einsteinin poikakin oli NIIN huono koulussa, niin silti sekin vaan valmistui teknillisestä korkeakoulusta 22-vuotiaana ja väitteli tohtoriksi 26-vuotiaana".
http://users.tkk.fi/~smaisnie/Finnish/Einstein/Einstein.html
Hei! Yhdellä kaverillani on lukihäiriö ja hän on pärjännyt ihan hyvin yliopisto-opinnoissaan, vain kielissä on vaikeuksia. "Reaaliaineissa" hän on yhtä hyvä kuin muutkin, lukihäiriö kun ei vaikuta niissä tarvittaviin kykyihin...
Mielestäni sinun kannattaa hakea yliopistoon, jos kerran akateemiset opinnot kiinnostavat! Opiskelu ei ole pelkkää tenttimistä, vaan siihen kuuluu myös paljon itsenäistä lukemista, mihin voi käyttää niin paljon aikaa kuin tarvitsee, luentoja (opitko helposti kuulemastasi?), esseiden kirjoittamista (voit aina pyytää kaveria tarkistamaan mahd. kielivirheet) ym missä ei tarvitse työskennellä nopeasti paineen alaisena.
Kannattaa ehdottomasti myös ottaa selvää, onko sinulla oikeus joihinkin erityisjärjestelyihin, esim. voisitko saada enemmän aikaa pääsykokeen tekoon. Lisätietoja voit kysyä yliopistojen vammaisasiamieheltä, syrjintäasiamieheltä tai joltain vastaavalta. Onnea matkaan!
"Koulussa olin aina viimeisenä paikalla kokeita tehdessä, enkä esimerkiksi koskaan ehtinyt tekemään kokeita kunnolla ajatuksen kanssa, koska kirjoittaminen ja lukeminen kestää miulla sen verran kauan."
Tuossa on jotain tuttua, itselläni on todettu lukiossa lukihäiriö, jonka vaikeusaste määriteltiin johonkin välille 3-4, eli keskivaikean ja vaikean välille. Tosin oma "häiriöni" kohdistui vain kirjoittamiseen, sen sijaan lukemisessa minulla ei ole koskaan ollut ongelmia.
Lukion aikana en niin kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta yliopistossa huomasin, että todellakin olin aina niiden viimeisten joukossa jotka lähtivät tenttisalista. Tosin se oli osin itse valitsemaani taktiikkaa, sillä saadakseni hyviä arvosanoja jouduin tekemään hieman enemmän töitä kuin muut. Eli ensin luonnostelin vastauksen ydinkohdat ensimmäiselle suttupaperille, sitten tein vastausluonnoksen toiselle suttupaperille, pidin tai yritin pitää taukoa, jonka aikana yritin keskittyä johonkin muuhun, sitten tarkastin luonnoksen ja yritin pitää huolen että vastaus on sisällöltään oikea, kielellisesti ymmärrettävä, ja sitten oli vielä nämä piinalliset oikeinkirjoitusjutut. Sitten kun olin tyytyväinen, niin kirjoitin sen hyvin suoraan kopioiden puhtaaksi, eli jos ajattelee, että osassa tenteistä saattoi tulla tekstiä puhtaaksikirjoitettuna kaksikin konseptia täyteen kirjoitettuna, eli 8 sivua, niin kyllä siinä hommaa tehden sen tuplasti riitti ja aikaa kului.
Yleensä kuitenkin näissä yliopiston tenteissä on kuitenkin hyvin aikaa, eikä niissä pahemmin hätyytellä ketään joten minusta se oikeastaan sopii paremmin luki-häiriöiselle, kuin vaikka opistopuolen tentit, joissa ei ole toisinaan kuin se tunnin vastausaika, ja niissä kyllä joskus kävi niin, ettei ehtinyt kaikkiin kysymyksiin edes vastaamaan.
"Osaksi lukihäiriöni takia, en kuitenkaan koskaan ole pärjänyt hyvin missään kokeissa kuten pääsykokeissa, missä vaaditaan lukemaan ja kirjoittamaan lyhyessä ajassa."
Itse sattumoisin juuri pääsin yliopistoon pääsykokeen kautta, sillä yo-todistuksen huonot kielten arvosanat tekivät sisäänpääsyn muulla tavoin vaikeaksi. Ei tuohon oikein voi muuta neuvoa antaa, kuin että kannattaa lukea pääsykokeeseen todella perinpohjaisesti, ja harjoitella vastaamista etukäteen. Tietenkin on aloja, joissa pääsykokeessa ei tarvitse kirjoittaa mitään, vaan vastaaminen tapahtuu rastittamalla, tosin niissäkin tulee sitten omat vaikeudet vastaan.
Mutta yliopistossa opiskeluun en huomannut lukihäiriön vaikuttavan kuin muutamin kohdin, eli lievää haittaa se aiheutti gradun teossa, tai oikeastaan olisin tarvinnut hieman pidemmän ajan sen kielisasun hiomiseen, kun arvosana putosi Non Sineen juuri heikon kieliasun takia. Valitettavasti taloudelliset realiteetit tulivat vastaan, eli suomeksi sanottuna opintotuki ja rahat sen mukana loppuivat.
Selvästi isompaa haittaa siitä oli kieliopinnoissa, tosin englanti meni kohtuu hyvin arvosanoin läpi, kun myös puhekielinen, mutta ymmärrettävä englanti meni myös kirjoitettuna hyväksyttävästi läpi. Sen sijaan ruotsi oli melkoinen ongelma tarkkoine kielioppineen, ja pari kertaa ajattelin jo keskeyttämistä, mutta kyllä se kurssi sitten kolmannella kerralla meni läpi, tosin voi olla että osin se johtui varmaan osittain opettajien säälistä ja pelosta, että tulen samalle kurssille vielä seuraavanakin vuonna.
Oikeastaan ensimmäisen kerran jouduin perumaan päätökseni etten turvaudu luki-todistukseen vasta kypsärin kohdalla. Eli siinä tuli hylky, voi olla että olisin päässyt läpi uusimalla, mutta jotenkin se kypsäri tuntui niin turhanpäiväiseltä kokeelta muutenkin, ettei paljoa motivoinut lähteä tekemään sitä uudestaan, joten vasta sitä varten sen käytin luki-todistusta.
Mutta jos on vaikeampi lukihäirö ja vielä molemmissa, eli kirjoittamisessa ja lukemisessa, niin kyllä sitä todistusta kannattaa tarjoilla ainakin kielten opettajille ihan alusta asti, eli ei kaikkea pidä tehdä aina vaikeimman kautta.
"Tiedän kuitenkin, että minä en ole ihan tyhmä, sillä saan logiikkatesteistä ja muista kohtalaisia tuloksia."
Kannattaa olla optimisti ja uskoa lujasti siihen mitä tekee. Kun se oikea ja kiinnostava ala löytyy, jaksaa tehdä pitkäjänteisesti ja lujasti töitä pääsykokeita varten, jolloin varmasti jokainen tarpeeksi motivoitunut pääsee yliopistoon ennemmin tai myöhemmin sisälle.
Heippa,miehelläni on keskivaikea lukihäiriö ja hyvin on pärjännyt opinnoissaan yliopistossa!Miehestäni tulee opettaja ja hän on kaiken lisäksi saanut stipendinkin hyvistä opintosuorituksistaan:)
Tietenkin jokainen itse tietää parhaiten mihin kykenee,mutta miestäni sivusta seuranneena monen vuoden ajan voin vaan todeta,että lukihäiriö on usein hidaste,mutta ei este!Paljon onnea opintoihin,jos sille tielle päädyt.
Miehestäni olen myös huomannut sen,että vuosien myötä hän suoriutuu yhä paremmin ja paremmin opiskeluissaan,ehkä lukeminen ja kirjoittaminen siis auttavat tavallaan lukihäiriöön...eli treenauksella on väliä.
Ilman muuta kannattaa hakea. Yliopistoissa on paljon lukihäiriöitäkin pahemmista ajukopan poikkeamista kärsiviä. Toisaalta logiikalla ja älyllä ei ole paljonkaan tekemistä nykypäivän suoritusyliopistoissa.
Suurimmalta osaltaan opinnot menevät helpohkosti, jos vain viitsii nähdä vaivaa. Tietysti eri henkilöt kokevat yliopisto-opintojen haasteellisuuden eri tasoisina. Toki oppiainekin vaikuttaa vaikeusasteeseen.
Suorituksen ottaminen päätähtäimeen helpottaa opintoja huomattavasti, kun ainoa tavoite on päästä kursseista läpi. Voin vakuuttaa, että kurssien läpäisy ei useimmissa tapauksissa vaadi sen enempää vaivaa, järkeä, asioiden sisäistämistä kuin onneakaan. Jos oikeasti tahtoo oppia asiat, joutuu töitä tekemään huomattavasti enemmän.