Koville ottaa häviöstä selviäminen

'P. u. P.' kirjoitti:

Suomen Kuvalehdessä nro 43 on Sauli Väinämö Niinistön haastattelun muotoon tehty juttu. Kun tuosta artikkelista täällä siteerattiin aivan mahdottomiksi Sauli Väinämön sanomisiksi kuulostavia asioita, niin uteliaisuuttani piipahdin kirjastossa pikaisesti lukemassa tuon artikkelin, jotta selviäisi, valehteliko kirjoittaja, kuten täällä niin usein tapahtuu.

Lehtiartikkelin mukaan vaikuttaa siltä, että myös Niinistölle on niukka häviö presidentinvaaleissa muodostunut traumaattiseksi kokemukseksi, josta ei muistoissa millään tahdo päästä eroon.
Hän kyllä tunnustaa, että voittajia olivat presidentti Tarja Halonen ja demokratia, mutta sen jälkeen alkaa täydellinen sekoilu. Sauli Väinämö syyttää lähes kaikesta vaalien aikaisesta, ja ennen kaikkea vaalien jälkeen tapahtuneesta loan heitosta demareita ja heistä etenkin Paavo Lipposta. Sauli ei jaksa tunnustaa, että ”Työväen presidentti” iskulause oli epäuskottavana täydellinen fiasko, vaan syyttää Tarja Halosta ja demareita kansan jakamisesta vaaleissa porvareihin ja sosialisteihin. Pankinjohtajalla on heikko laskupää. Nykyään vasemmistopuolueiden yhteinen kannatus kohoaa tuskin 40 prosenttiin, joten kyllä presidentti Tarja Halonen tarvitsi ääniä enemmistön saamiseksi runsaasi myös perinteisiltä porvariäänestäjiltä.

Saulilla on jäänyt takaraivoon jyskyttämään Tarja Halosen TV:n Punainen lanka ohjelmassa lausuma totuus, että joidenkin suuret tulot ovat muilta pois. Sauli rassukka luulee, etteivät ne ole keneltäkään pois. Luulisi pankinjohtajan ymmärtävän, että rehellistä jaettavaa on enintään vain sen verran, mitä yritys pystyy toimintansa tuloksena saamaan puhtaana kasaan. Jaetaanko tulos periaatteella, sinun euro - minun sata euroa -, on ollut ja on edelleen tulonjaon kiistakysymys.
Porvari Niinistön ajatusmallin hyväksyttäväksi tulonjaoksin voi ilmaista vertauskuvallisesti vanhalla toteamuksella. Mitä enemmän hevoselle syöttää kauroja, sitä ruokaisampaa on varpusten elämä, kun ne voivat nokkia sulamattomia jyviä hevosenpaskasta.

Kaikkein käsittämättömintä oli Niinistön presidentin ja johtavien demaripoliitikkojen vertaaminen Kristiina Halkolan 60-luvulla tunnetuksi tekemän Laulu 20 perheestä sukuihin – eli Suomen kahteenkymmeneen senaikaiseen rikkaimpaan sukuun. Aivan kuin demaripoliitikot, ja vain he, olisivat äkisti rikastuneet maan mahtavimmiksi omaisuuden haltijoiksi. Syrjäyttäneet perinteiset suvut asemastaan, suvut joilla kuitenkin on myös menneiden sukupolvienkin kasautumat hallinnassaan. Todella uskomaton väite entiseltä presidenttiehdokkaalta. Tähän artikkeliinko täälläkin vallalla oleva loanheitto presidentin kätketystä omaisuudesta tukeutuu?

Huono säkä kävi Sauli Väinämöllä, kun verokone vuoden 2005 palkka-, pääomatuloista ja varallisuudesta juuri samanaikaisesti ilmestyi nettiin.
Nyt kuka hyvänsä voi asian tarkistaa ja todeta, että laulussa mainitut vanhat rahasuvut esiintyvät yhä edelleen listan kärkipäässä ja jaksavat aina vaan hyvin. Yksikään Niinistön manaama demaripoliitikko ei ole varallisuudellaan ja tuloillaan samoihin lukemiin yltänyt. Eivät edes esiintyneet verokoneen listalla. Onko Saulin pää pehmennyt Brysselissä?

Vieläkin Sauli jahkaili sitä, että ryhtyisikö sittenkin eduskuntavaaleissa ehdokkaaksi. Ei rassukka osaa sitäkään asiaa ratkaista. Odottaa viimeistä mahdollista ehdokkaaksi ilmoittautumispäivää ja sitten päättää …. Jahkaaja mikä jahkaaja. Kyllä Suomelle oli onneksi, ettei Sauli Niinistö tullut valituksi presidentiksi.

Voidaan lopuksi todeta, että selvä suurinumeroinen tappio on helpompi unohtaa, kuin niukkaakin niukempi häviö. Mehän muistamme: ”Ai, ai, ai, ai, ai, ai, vain yksi sadasosasekunti erotti Juhan voitosta.” Saas nähdä kuin ensi kerralla käy?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä