Uusissa EU-maissa paljon suurtiloja
EU:n laajeneminen 1.5.2004 kymmenellä uudella jäsenmaalla kasvatti Unionin peltoalaa 60 miljoonaa hehtaaria eli n. 44 prosenttia. Hehtaarisadot ja eläintuotokset ovat uusilla EU-mailla alhaisia, samoin kustannukset. Matalan tuotannon tason ja alhaisten kustannusten maissa tuotannon tehostaminen on paljon helpompaa kuin korkean kustannustason läntisissä maissa. Kilpailu tulee maataloustuotannossa kiristymään.
Suomi pohjoisimpana EU-maana on maatalouden olosuhteissa omassa sarjassaan lyhyen kasvukauden ja sitä kautta pienemmän satotason sekä korkeampien kustannusten vuoksi.
Uusista EU-maista on monilla se mielikuva, että niiden maataloustuotannon tehostaminen ei onnistu pienen tilakoon takia. Puolassa esimerkiksi on n. kaksi miljoonaa maatilaa. Todellisuudessa entisen itäblokin maissa on myös paljon suurtiloja. Puolassa on n. 6 000 tilaa, joiden peltoala ylittää 100 hehtaaria ja n. 800 tilaa joiden keskipinta-ala on 2 500 ha. Näiden tilojen peltoala on kolme kertaa suurempi kuin Suomen koko peltoala.
Tshekissä suurtilojojen osuus on 75 ja Unkarissa lähes 60 prosenttia peltolasta. Virossa on 170 tilaa, joiden keskipinta-ala on 470 ha. Suomessa vastaavan kokoiset tilat voi laskea yhden käden sormilla.
EU:n maksamat maataloustuet ovat aluksi uusissa jäsenmaissa vain 25 prosenttia lopullisesta määrästä, johon ne nousevat vuoteen 2013 mennessä. Siirtymäaikana jäsenmailla on lupa maksaa kansallista tukea. EU:ssa tehtyjen päätösten mukaan maataloustukien kokonaismäärä jäädytetään v. 2007, jonka jälkeen tukia tasataan uusien ja vanhojen jäsenmaiden kesken, kunnes ne v. 2013 ovat kaikilla saman suuruiset.
EU:n laajeneminen 1.5.2004 kymmenellä uudella jäsenmaalla kasvatti Unionin peltoalaa 60 miljoonaa hehtaaria eli n. 44 prosenttia. Hehtaarisadot ja eläintuotokset ovat uusilla EU-mailla alhaisia, samoin kustannukset. Matalan tuotannon tason ja alhaisten kustannusten maissa tuotannon tehostaminen on paljon helpompaa kuin korkean kustannustason läntisissä maissa. Kilpailu tulee maataloustuotannossa kiristymään.
Suomi pohjoisimpana EU-maana on maatalouden olosuhteissa omassa sarjassaan lyhyen kasvukauden ja sitä kautta pienemmän satotason sekä korkeampien kustannusten vuoksi.
Uusista EU-maista on monilla se mielikuva, että niiden maataloustuotannon tehostaminen ei onnistu pienen tilakoon takia. Puolassa esimerkiksi on n. kaksi miljoonaa maatilaa. Todellisuudessa entisen itäblokin maissa on myös paljon suurtiloja. Puolassa on n. 6 000 tilaa, joiden peltoala ylittää 100 hehtaaria ja n. 800 tilaa joiden keskipinta-ala on 2 500 ha. Näiden tilojen peltoala on kolme kertaa suurempi kuin Suomen koko peltoala.
Tshekissä suurtilojojen osuus on 75 ja Unkarissa lähes 60 prosenttia peltolasta. Virossa on 170 tilaa, joiden keskipinta-ala on 470 ha. Suomessa vastaavan kokoiset tilat voi laskea yhden käden sormilla.
EU:n maksamat maataloustuet ovat aluksi uusissa jäsenmaissa vain 25 prosenttia lopullisesta määrästä, johon ne nousevat vuoteen 2013 mennessä. Siirtymäaikana jäsenmailla on lupa maksaa kansallista tukea. EU:ssa tehtyjen päätösten mukaan maataloustukien kokonaismäärä jäädytetään v. 2007, jonka jälkeen tukia tasataan uusien ja vanhojen jäsenmaiden kesken, kunnes ne v. 2013 ovat kaikilla saman suuruiset.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvin kiinnnostava kirjoitus, jossa on uutta informaatiota monelle, mikä on melko poikkeuksellista tällä palstalla.
Olen itse aiemmmin kirjoittanut tästä kehityksestä ja arvellut, että Suomeenkin rantautuvat nykyisten kartanotilojen kylkeen myös suurempia maatalousyrityksiä, jotka eivät perustu perheviljelmille. Myös sellaisia yrityksiä voi tulla, missä perheviljelmät ovat torpparityyppisiä alihankkijoita. Kiristyvä kilpailu pakottaa keksiliäisyyteen kaikilla rintamilla.
Muistaakseni Oiva Härkänen tyrmäsi täysin ajatukseni väittäen, että suomalainen maatalous pysyy perheviljelmävaltaisena. Saapa nähdä miten käy.
eikö nykymaailmassa alihankkijat ja näiden asiakkaat ole paremminkin kumppaneita?