Leningrad (nyk. Pietari), helmikuu 1973. Bussilastillinen suomalaisia lähdössä laitakaupungin hotellista maailmankuuluun Eremitaasi-taidemuseoon, joka on sijoitettu valtavan suureen tsaarienaikaiseen Talvipalatsiin. Bussikuski ilmoittaa, ettei lähdöstä tulekaan mitään, moottorivika!
Väki perääntyy hotelliin tappamaan aikaa. Kuluu puolitoista tuntia, ja saadaan sana, että bussi toimii taas. Kaikki kyytiin ja eikun menoksi. Perillä Eremitaasissa on käytettävissä aikaa 2½ tuntia 4 tunnin sijasta; teemme varmaan museon läpijuoksun maailmanennätyksen, mutta nähdyksipä tulee!
Vikana oli Volvon moottorin p-ainejärjestelmän rikkoutunut lasinen sakkakuppi (vesi jäätynyt?). Kuskimme ei onneksi ollut eilisen teeren poika, vaan nelisenkymmentä Lenskin reissua heittänyt konkari. Hän tiesi, mistä etsiä osia. Neukuilla oli kaupungissa joitakin saksalaisia MAN-autoja erikoiskäytössä (palo- tms. autoja?) ja niissä sattui olemaan saman valmistajan p-aineensyöttövehkeet kuin Volvossakin. Noita MAN:neja varten löytyi varaosia ja sieltä kuskimme sai sakkakuppinsa noudettua ja vielä paikoilleenkin tuon 1½ tunnin sisällä. Kelpo suoritus, nostan karvahattuani vieläkin!
Se karvahattu oli silloin tuliterä, ja hotellin kerrossiivooja olisi ostanut sen väkisin – mutta enpäs myynyt! Tämän talven pakkasilla sille on ollut taas kummasti käyttöä.
Väki perääntyy hotelliin tappamaan aikaa. Kuluu puolitoista tuntia, ja saadaan sana, että bussi toimii taas. Kaikki kyytiin ja eikun menoksi. Perillä Eremitaasissa on käytettävissä aikaa 2½ tuntia 4 tunnin sijasta; teemme varmaan museon läpijuoksun maailmanennätyksen, mutta nähdyksipä tulee!
Vikana oli Volvon moottorin p-ainejärjestelmän rikkoutunut lasinen sakkakuppi (vesi jäätynyt?). Kuskimme ei onneksi ollut eilisen teeren poika, vaan nelisenkymmentä Lenskin reissua heittänyt konkari. Hän tiesi, mistä etsiä osia. Neukuilla oli kaupungissa joitakin saksalaisia MAN-autoja erikoiskäytössä (palo- tms. autoja?) ja niissä sattui olemaan saman valmistajan p-aineensyöttövehkeet kuin Volvossakin. Noita MAN:neja varten löytyi varaosia ja sieltä kuskimme sai sakkakuppinsa noudettua ja vielä paikoilleenkin tuon 1½ tunnin sisällä. Kelpo suoritus, nostan karvahattuani vieläkin!
Se karvahattu oli silloin tuliterä, ja hotellin kerrossiivooja olisi ostanut sen väkisin – mutta enpäs myynyt! Tämän talven pakkasilla sille on ollut taas kummasti käyttöä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.