täällä on? minkä ikäisenä ensimmäisen saanut? ja muut? :)
oliko mielessä joku tietty ikä milloin voisi rueta lapsia tekemään?
oliko mielessä joku tietty ikä milloin voisi rueta lapsia tekemään?
Minkäs ikäisiä äitejä?
:-)
1004498
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 100
Vanhimmat
22-vuotias ja esikoista odottelen=)
oon 21 vuotias ja esikoista odotan.
Ei ollut mielessä mitään erityistä ikää, pääasiana oli että oli edes joku ammatti hankittu, jos ei työpaikkaa.
Ekaa odottelen ja olen 31v.
22v ja ekaa odottelen.
8päivän päästä tosin täytän 23.
Ajoitus on sillon hyvä kun itse tuntuu olevansa kykenevä ottamaan vastuun toisesta ihmisestä ikään tai lompakon paksuuteen enempiä tiirailematta.
odottelen
Juu elikkäs toista nyt odotan rv 35, esikoinen 1v 7kk.
Ei ole ollut mitään suunnitelmaa milloin lasten aika.. Mieskin löytyi "vasta" 4 vuotta sitten ja kaikki palat vaan on loksahdellu kohdalleen..
Heissulivei! Olen myös 27v. ja toista odotan viikoilla 28. Esikoinen poika 1,7v.
Heissulivei! Olen myös 27v. ja toista odotan viikoilla 28. Esikoinen poika 1,7v.
täytän muutaman päivän päästä 24 wee ja ekaa odottelen. la 19.11
kauan jo puhuttu ja sit päätettiin et kun mennään naimisiin niin jätän pillerit pois. Ja muutama kuukausi niiden jätön jälkeen plussasin. Sunnuntaina olis eka hääpäivä :)
ajattelin pikku tyttönä että parin kympin iässä alan tekemään lapsia, mutta ku kasvoin niin mieli muuttu... ajattelin että kyllä sitä ehtii sittekin ku on työ ja muuten tasapainoinen elämä, mut niin se vaan vauva astu kuvioihin jo nyt. olen rv38 4 eli loppusuoralla. hieman alkaa jo jännittää tuleva
19 vuotta olen ja ensimmäistä odottelen. :D
Miehen kanssa päätettiin, että lapsi on tervetullut, minun koulu loppuu jouluun mennessä ja mies pääsi vakituiseen työhön. Mies oli tosin intissä, kun lapsi laitettiin alulle ja varmaa työpaikkaa ei silloin vielä ollut, mutta elämässä täytyy joskus ottaa riskejä.
Nina ja asukki 30 3
Ekan sain 25 vuotiaana
tokan sain 27 vuotiaana ja
nyt kun kolmas syntyy,täytän hetipian 31
..että esim. neuvolassa olisi ihmiset olleet tylympiä nuoremmille / vanhemmille äideille?
eli jonkinlaista ikäsyrjintää tms? :) aina ei nuorempia oteta vakavasti..
..siis 22 ja pakko kertoa, että mulle ekassa neuvolassa neuvolatäti sano, että ihanaa kun nuoretkin tekee lapsia! Ett nuorilla yleensä raskaus ja synnytys sujuu hyvin, että niin se on se Luoja asian tarkoittanutkin.
Musta tuo oli tosi kauniisti sanottu.
Kauniisti sanottu ja ihan totta... Nainenhan on hedelmällisimmillään 20-22-vuotiaana, muistaakseni. Mutta kaikki eivät välttämättä ole vielä henkisesti kypsiä lapsesta huolehtimiseen esim. 20-vuotiaana... vaikka fyysisesti olisikin paras hetki. Siltä kannalta ymmärrän kyllä senkin, että jotkut haluavat hankkia lapsia vasta vähän vanhempana... Itsehän sen tietää sitten, kun on valmis. Jotkut ovat jo 20-vuotiaana, jotkut eivät ole vielä 30-vuotiaanakaan :) Iän perusteella ei voi kyllä ihmisiä arvioida yhtään, minun mielestäni...
"Nainenhan on hedelmällisimmillään 20-22-vuotiaana, muistaakseni."
Mutta myös meillä hieman vanhemmilla voi tärpätä nopeasti, meillä esikoinen tärppäsi heti ekasta kiekasta kun ehkäisy jätettiin (olin 27v) ja tämä toinen jota odotan siis rv24 samaten kerrasta (nyt siis olen 29v). Keskenmenojakaan ei ole ollut vielä yhtään. Sen sijaan 21v ystäväni yritti miehensä kanssa 1,5v ennen kuin heillä tärppäsi eli näinkin voi käydä...
Totta. Ei se ole niin yksiselitteistä kuin luulisi.
Lapsettomuutta on kaikenikäisillä.
Elikkä täytän 31v parin viikon päästä, sain esikoisen kun olin 27 toisen kun olin 28 ja nyt olis sitten tuplien vuoro ja section aika ois noin viikkoa ennen joulua...Lapset sai vaan tulla kun olivat tervetulleita elikkä ei mitään sen suurempaa syytä...
Siinähän se ikä jo tulikin ja esikoinen kasvaa kovaa vauhtia masussa.
Mielestäni mitään tiettyä ikää lasten saamiselle ei ole, jokainen on valmis eri aikaan. Itse olen aina halunut saada ensimmäisen suht nuorena.
Pian 33 vuotias ja ensimmäistäni odotan ja raskaus mennyt hyvin. Toinenkin pikkukaveri olisi vielä haaveissa. Paljon aiemmin en olisi ollut välttämättä edes kypsä äidiksi, eikä olisi ollut kyllä isäehdokastakaan :)
Eli 28 vuotta ja esikoista ootellaan...
Olen yllättynyt, kun monet vastaajat ovat nuorempia, kun itse olen. Täytin, just 27v ja esikoistani odotan. Laskettuaika oli eilen. Mun kaveriporukassa on vasta nyt vuodenaikana ruvennut vauvoja tulemaan.
Uskoisin, että ikä ei vaikuta lapsien tekoon vaan työ ja koulutus. Itse olen ollut jo montavuotta työelämässä ja lapsen olisin halunnut aikaa sitten, mutta mieheni valmistui vasta yliopistosta ja nyt hänenkin mielestä nyt on aika lapselle. Niillä ystävillänikin joilla on lapsia ovat ollet työelämässä jonkin aikaa ja niillä joilla ei kauheasti vielä lapsia suunnitella on opinnot vielä kesken tai juuri valmistuneet.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=690&posting=22000000020951868&view_mode=flat_threaded
Esikoiseni sain 19-vuotiaana ja nyt toista odotellaan. Kahden viikon päästä täytän 25v. Raskausviikkoja 24 4
19 ja puol vuotta ollaan täälläpäin, ensimmäinen tulossa ihan alussa vasta. Täytän toukokuussa 20 ja mukulan ois arvioitu syntyvän heinäkuussa. Miehelläni ikää 23.
eli parikymppinen olen,,, la toukokuussa, ja sitten heinäkuussa täytän ite 21... ja eka tulossa. ihan hyvä ikä, vaikkakin olisi saanut tulla jo aijemmin, mutta luoja päätti näin.
toukokuussa täytän 24,mies 21.
esikoinen on 3v.
ja raskausviikkoja 29 .
eka oli ns.vahinko ja en välttämättä silloin ihan valmis äidiksi ollut,mutta nyt toista ihan "suunniteltiin" ja odotettiin sitä plussausta innolla,voin sanoa vasta nyt olevani valmis,minun tapauksessa iällä oli väliä.
Ensimäisen sain 18v, toisen 29v ja kolmannen 31v. Ei ole ollut mitään suunniteltua ikää :o)
Äiti 30v ja toista odottelen.La. toukokuussa.
Ensimmäinen lapsi syntynyt v.-98,eli olin juuri täyttänyt 22v.
Aina olen ajatellut,että lapset pitää tehdä nuorena.Tätäkin raskautta suunniteltassa,päätin etten enää paljon yli kolmekymppisenä ala lapsien tekoon.
32 ja viidettäni odottelen ihan loppusuoralla.
Ekan sain 25 seur. ovat tulleet keskim. 1.3kk:den ikäerolla.
Lapsenteolle ei mielestäni ole oikeaa tai väärää ikää. Kun tuntee pysyvänsä kantamaan vastuuta myös muista ja sietää ajatuksen, että on lapsessaan / lapsissaan kiinni läpielämänsä eikä liikaa haikaile menneen nuoruuden ja sen rientojen mukaan, niin on varmaankin melko valmis. Ammatti on hyvä olla plakkarissa, vaikkei siitä aina paljoa ole iloa, jos hoitaa useaa lasta pitkään kotona (ammattitaito ruostuu). Mutta toisaalta raha ei tuo onnea.
18 ja eka tulossa. La huhtikuun lopulla.
Joskus nuorempana mietin, että 23 olis hyvä ikä, mutta asiat muuttuvat sitä mukaa kun ihminen kasvaa. :) Erittäin tyytyväinen tähän.
Kovin nuorena on kuitenkin vielä enemmän tai vähemmän biletysasiat mielessä ja vaikka nainen olisikin mielestään "kypsä", niin samanikäinen isukki on vielä helposti kovin kaveri- raflakeskeinen. Nykyään aikuistutaan mielestäni hitaammin kuin ennenvanhaan. Nykyään nuoruus kestää kauemmin, kun opiskellaankin melkein 25v. saakka.
Kukin kuitenkin tyylillään. Lapsen parasta toivottavasti aina ajatellaan.
Tuokin asia riippuu täysin nuoresta. Itse olen 23-voutias ja mieheni 21-vuotias, kumpikaan meistä ei juo eikä polta, koska mielestämme se on yksinkertaisesti todella typerää ajanvietettä mistä ei saa muuta irti kuin morkkiksen.
Ja tuosta ammatista sen verran, että tuleva työvoimapula kyllä vetää puoleensa nekin ihmiset joilla ei ammattia ole. Meillä on molemmilla ammatit, mutta itse esimerkiksi aion jäädä koti-äidiksi, mikäli tämä raskaus nyt onnistuu.
Se, että opekellaan jopa kolmeenkymppiin asti johtuu siitä että mitä korkeampi koulutus, sen parempi palkka. Kuitenkin ne jotka keskittyvät uraan jäävät ilman lapsia suurimmaksi osaksi.
Juuri valmistuneen tutkimuksen mukaan uraa ja lapsia yhdistetään vähemmän ja naiset ovatkin alkaneet haluta koti-äideiksi enemmän kuin ennen. Lapsia nykyään tekevät eniten 20-30 vuotiaat jotka eivät ole korkeasti koulutettuja.
JOtenkin välillä tuntuu että ajatus siitä että mies tuo rahaa ja nainen huolehtii kodista ja rahan käytöstä onkin parempi vaihtoehto kuin mikään muu. Vanhanaikaista mutta toimivaa. Itse olen ainakin sopivampi kotiin kuin työelämän stressiin. Tähän tosin tarvitaan hyvä tuloinen mies.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020247385&view_mode=flat_threaded
Niinpä niin. Kaikki paskaduunit sysätään miehille?
itse on kiva jäädä stressittömänä kotiin...
minulla ikää 19, miehelläni 25. rv 31 6. ihan toivottu vauva tulossa, kumpaakaan ei ole pitkään aikaan kiinnostanut baareissa käyminen tms. jokainen tavallaan! enkä keksisi parempaa ajankohtaa esikoisellemme. ja mitä tulee kysymykseen neuvolan ikäsyrjinnästä, en ole kokenut että minua oltaisiin syrjitty. miehestäni kyllä jaksetaan kysellä vaikka mitä, kun on ulkomaalainen. esim. viime kerralla kysyttiin miten aiot kasvattaa lasta ja millainen isä aiot olta. kumma kun eivät minulta koskaan tuollaisia kysy...
Eikös keskiarvo esikoisen odottamiseen ole nykyään 29 vuotta. Näin olen kuullut. Opiskelut opiskellaan ensin, sitten tehdään vasta lapset.
Yhteiskunta on vain mennyt sellaiseksi.
Eli 19v olen ja esikoista odotellaan, LA 17.11. Mies on 21v.
Itse olen aina halunnut lapset nuorena (tai ainakin aloittaa nuorena ;D ) ja meille tämä ajankohta vain tuntui täysin luonnolliselta ja oikealta.
kun olin 21-vuotias ja nyt toinen tulossa ja ikää 25.
33 v kun esikoinen syntyi ja nyt kerkeen just täyttämään 35 kun toinen putkahtaa maailmaan.
Ensimmäisen jälkeen ajattelin kyllä, että ois tämän nyt voinut aikaisemminkin tehdä. Ois ehkä jaksanut kaikkee enemmän. Mutta mä olen ollut tavallaan niin itsekeskeinen, enkä ole ollut mikään lapsrakas. Paitsi nyt vasta. En vois ees ajatella enään elämää ilman lapsia. Oon saanu mennä ja matkustella miten oon tykännyt...mut saanhan nytkin. Otan vaan lapsukaiset mukaan. Vähän rankempaa se on, mut elämä on :-)
Ei mun mielestä sillä ole merkitystä minkä ikäinen sitä on kun saa lapset, ei se siihen jaksemiseen katso ei kaikki halua lapsia nuorena vaan jotkut haluaa käydä kolulua tai tehdä töitä ennenkuin hankii perheen...näin oli minun kohdalla,vaikka olen niin sanottu "vanha" äiti ei se meinaa että olisin yhtään väsyneempi kuin nuoret äidit..naurattaa miten jotkut tykkää että elämä on rankempaa kun on lapsia...minä ainakin nautin jokaisesta hetkestä lapsien kanssa..itse olen 31v äiti...mun ystävä oli 42 kun hän sai esikoisensa
Sehän on vaan hyvä, että oot saanut matkustella ja elää elämääsi, nuoruutesi. Positiivinen asia. Eipä sulle sitten enää tule kaiho baareja tai rellestämistä kohtaan, kuten niin usein nuoremmilla äideillä tulee (joilta on jäänyt tämä kausi väliin) ja vauva sysätään sitten ties mihin mummoloihin jatkuvasti.
Itsekin nyt 32-vuotiaana "vanhana" saan esikoisen ja
uskon, että yhtä hyvin jaksan kuin kymmenen vuotta sitten olisin jaksanut. Se kun on vähän ihmisestä kiinni.
Minuun ja ikääni neuvolassa suhtauduttiin tosi positiivisesti ja sanottiin, että "Hyvä että on tuon verran ikää, osaat antaa arvon ja nauttia lapsen vauva-ajasta ihan eri tavoin kuin paljon nuoremmat!" :) Kaipa tuo vanhempi terkkari on sitten nähnyt työssään kaikenlaista... Tuli hyvä mieli noista sanoista.
21 wee ja ensimmäistä odotellaan! tiistaina plussasin=) aika vain tuntui oikealta lapselle!
Eka syntyi, kun olin 27v..
Toinen, kun olin 28v.
Kolmatta odotellaan nyt.
Lapsia alkoi tulla heti, kun tapasin "sen oikean".
Molemmilla oli vakituinen työpaikka, ja muutenkin asiat mallillaan, jotta voi ruveta perhettä perustamaan.
Nyt siis vuorossa vielä iltatähti, ja siihen se sitten loppuukin.
äippä 23 ja isukki 21v.
ensimmäisen lapseni sain 24v....toisen 2,8 vuotta myöhemmin.. nyt odotan kolmatta ja ehdin täyttää 32v. eli esikoiseni on jo ensimmäisellä luokalla koulussa :)
Esikoisen sain 23 v. , toinen syntyi 25 v. ja kolmas 31 v. , nyt olen 32 v. ja neljäs lapsi syntyy n. 10 vko:n kuluttua.
Tällä hetkellä ikää 29, esikoisen syntyessä 30-v. Lapsien tekoa alettiin harkitsemaan, kun koulut oli käyty, vakituinen työpaikka molemmilla ja naimisiin oli menty.
Sain ensimmäisen 30v,tosin 8 päivän päästä täytin 31 ;,toisen lapsen sain 31v ja kolmas (LA 1.2-07)kerkeää tulla ennenkuin täytän 33v.
Itse olisin toivonut lapsia jo siinä 24 vuoden tietämillä,mutta aina ei kaikki vain onnistu.
Toki tässäkin iässä on hyvä tehdä,onpahan saanut mennä ja olla,nyt voi keskittyä perhe-elämään eikä menomonoa niin vipata :)
Eikös joskus ollut jossain tutkimus,että paras ikä olisi hieman päälle kakskymppisenä koska silloin jaksaa valvoa jne.kun taas kolmekymppinen väsyy helpommin.
Mutta mun mielestä tuokin on ihmisestä itsestään kiinni :)
Hyvää odotusta teille kaikille ja kirpsakkaa pakkaspäivää! :))
menossa rv 37. esikoisen sain 28 vuotiaana.
yrittämään alettiin vauvaa kun minä olin 24 vuotias ja mieheni 22, minun pco:ni sitten vain viivästytti tätä lasten saantia näin monta vuotta ja tähän kahteen varmaankin meidän lapsilukumme jää kun jo 10 vuotta heidän tuloaan on toivottu ja kaksi sentään saatu =) kolmaskin vielä saisi tulla, mutta ehkä se on jo uskottava että ikää alkaa olla tarpeeksi itselläkin...
Itsellä ikää on 30. Kolmatta odotan. Esikoisen sain 22v. toisen 25v. Ei ollut tiettyä ikää mielessä. Ammatti oli ja korkeakoulututkintokin on käyty lasten hoidon ohella.
Lapset syntyivät itselle ja miehelleni sopivampana aikana opiskelujen välissä. Uusin tulokas syntyy pätkätöiden välissä. Työttömänä tulee oltua 1 1/2 kk ennen äitiysloman alkua. Ensimmäistä kertaa saan jotain muuta kuin minimiäitiysrahaa.
Olen siis 21 vuotias ja ensimmäistäni odotan. Avomieheni eli lapsen isä on 27 v ja hänellä on ennestään viisi vuotias poika edellisestä suhteesta. Poika on meillä jokatoinen viikonloppu. Olimme molemmat sitä mieltä että haluamme lapset mahdollisimman nuorena. Olemme olleet yhdessä kolmisen vuotta ja nyt vaan tuntu siltä että on oikea aika hankkia vauva. Miehelleni meinasi tulla jo ikäkriisi kun hän rupesi laskemaan, että jos nyt tehdään muksu niin hän on lähemmäs 50:nen ennen kun se muuttaa pois kotoa. Ollaan aikas mukavuudenhaluisia molemmat ja ajateltiin että olisi sitten aikaa ja jaksamusta elää vielä kahdestaan keski-iän aikaan ja mennä ja tulla omien halujen mukaan kun tehdään muksut nyt. Ja elämän tilannekin on senverran hyvä että molemmilla on vakituinen työpaikka ja oma pirtti niin mikäs siinä sitten enää estää hankkimaan lapsia.
24v kun esikoinen syntyi, 30v toisen syntyessä ja 33v kolmannen syntyessä, 4. tulossa kerkeän täyttää 34v
tulee kohta.esikoisen olen saanut 17w (kuukautta vaille 18) ei mun mielestä tiettyä ikää ole.sitten kun tuntuu siltä että on valmis ja tarpeeksi kypsä äidiksi niin lapsen tulolla ei pitäisi olla estettä.eli ei ole mielestäni iästä kiinni vaan ennemmin omasta istestään..
mies 20v,ja esikois tyttö onkin jo kolme vuotias.
toista siis odotan rv 30 ja ehkä olen hitusen "valmiimpi" kuin silloin ekaa odottaessani.
lapsista huolimatta käymme baareissa,leffoissa ja shoppailemassa matkailemassa silloin tällöin.
niin ja myös vietämme perheenä paljon aikaa yhdessä!
mutta,omista menoistamme emme tingi vaikka lapsellisia olemmekin,miksi pitäisi?
tytöllä on hyvät hoitajat aina kun tarvii ja ne ovat omat vanhempani.
itse pidän kuntosalilla käymisestä ja ystävien kanssa kahvittelusta\shoppailusta johon lapset eivät kuulu.
myös miehelläni omat harrastuksena työnsä ja koulun ohella.
itselläni on jo ammatti ja olen toiminut yksitysiyrittäjänä,nyt vain kotiin jämähtänyt tyttöä hoitaan ja taitaa vielä vähän venyä kun kakkonen tulee.
mies siis töissä koulunsa ohella joka vielä kestää n.4 vuotta,että sen jälkeen ostetaan talo jos vain mahdollista.
mahdollisesti kolmatta sunnitellaan sitten kun olen kerinnyt töissä olemaan jonkun 7 vuotta.
25 vuotta on kertyny ikää ja esikoisen sain vähää ennen kun täytin 24.
...nii halusin lapsia jo aiemmin muutta kun mies oli niin pitkään hakusessa, löysin ukkoni vasta 2002, 2003 naimisiin ja esikko maailmaan 2004. Toinen tulossa nyt jouluks.
Olen 21v. ja ensimmäistä odotan. Ei ollut mielessä mitään erityistä ikää vaan alle 24v. halusin saada ensimmäisen lapsen! En tiedä miksi:) Tärkeää oli se, että olisi koulut käyty ja ammatti. Eikä pahitteeksi tee, että on työkokemusta aikaskin paljon. Ja vakituinen työpaikka!
Mieheni on 25.v ja lasta olemme yrittäneet puolivuotta ja nyt tärppäsi:)
Kolmenkympin kriisi lähestyy ja ensimmäisen vauvan syntymä. :)
Ekan lapsen, eli tyttäremme sain 24 vuotiaana, mutta täytin melkein heti lapsen synnyttyä 25. Nyt odotan toista ja ikää on 30 v. ja kolmisen kuukautta päälle.
ja esikoista odotan! Musta kukaan ei voi sanoa koska on oikea aika saada lapsia...meillä se on nyt ja luokkakaverillani se on 17 vuotiaana!!
minä olen 22.w kahen lapsen äippä ja kolmatta odotan/kaksosia
molemmat ollaan 19 vuotiaita ja esikoista odotellaan viikkoja 38 3. nuorena ollaan aina haluttu lapset. :)
esikoinen syntyi kun olin 22 ja kuopus kun olin 23. Nyt ikää jo 28, kolmannesta olen alkanut pikkuhiljaa haaveilla... Kolme lasta tod.näk. riittää meidän perheelle ja toiveissa olis että ennen kolmekymppisiä tämä toive toteutuisi...katsotaan, aika näyttää!! :))
25 vuotta olis mittarissa nytten, esikoinen syntyi just kun täytin 18, ja kakkonen syntyi 21 vuotiaana ja 23 vuotiaana kolmonen, nytten odottelen neljättä, elikkäs 25 vuotta ja neljä lasta...
Lapset "tehdään" sillon kun siltä tuntuu, mitä sitä odottelemaan...
20 vuotta ja esikoista odottelen. La kesäkuussa ja ite täytän heinäkuussa 21. Ei oltu mitään suunniteltu, mutta omasta mielestä lapsi on tervetullut :)
Ihan uteliaisuudesta kysyn teiltä 18-19 vuotiailta teiniäideiltä. Ettekö ajatelleet käydä koulua lainkaan enää peruskoulun jälkeen?
Jos näin että "aina ajatellut tehdä lapset nuorena". Niin 10-vuotiaanako ne lapsitoiveet jo alkoivat askarruttaa?!
Ihmettelen. Hyvä että olette itse päässeet juuri täysi-ikäisiksi.
Miksi nuoret ei voi käydä kouluja ensin ja sitten perustaa se perhe?olis ainakin vähän turvallisempi olla..Ja kun kuitenkin näitä nuoria sitten himottaa kaiken maailman kapakka reissut ym..no onha se hyvä jos on mummi kenelle tenavan voi viedä...Minä itse halusin ammatin ja työkokemusta ja kun kolmenkymmenen ikä rupes lähestyy niin mentiin miehen kanssa naimisiin ja sen jälkeen alettiin vauvaa haaveilee..Itse kävin kapakoissa nuorena aivan riitävästi että nyt ei oikein koko homma enää edes kiinnosta vaan perhe on se joka on se tärkeä..Kyllä mä ymmärän että joskus käydään jossakin mutta kun nämä nuoret haluaa sitten usein mennä pari kertaa kuukaudessa..Minä ja mun mies sitten oikein nautitaan kun menemme häämatkoille mutta ikävöidään myös kotiin kun on pari päivää lapsista ollut erossa...
ihan turhaan mietitte muiden asioita. olen niin monet kerrat törmännyt ikärasismiin raskauteni kanssa että jo kyllästyttää!! valmistuin lukiosta hyvin arvosanoin, ja aion parin välivuoden jälkeen jatkaa yliopistossa. vauva oli mieheni kanssa toivottu ja harkittu, ja se on aivan yksilöllistä koska on valmis äidiksi. se että "reetta 30 v. ensisynnyttäjä" ei ole aikaisemmin halunnut lasta/ kokenut olevansa valmis, ei tarkoita että kaikkien pitäisi olla samanlaisia. antakaa nuortenkin äitien nauttia raskaudesta älkääkä olko aina tuputtamassa omia ajatuksia ja ennakkoluuloja!
Itselläni on jo yksi ammatti, ja aion opiskella myös lisää. mikä este lapsi on opiskelulle?Pitäisikö lasten jälkeen lopettaa kaikki muu elämä? käyväthän "aikuisetkin" töissä. minne itse viet lapsesi kun lähdet töihin? Mielummin lapset nuorena silloin kun jaksaa, ja kun on vielä mahdollisuus niitä saada.Itse ainakin toivon kahta tai kolmea lasta. mitä jos odottaisin että vuosia tulee 25, koska "tekisin" ne mahdolliset kaksi muuta kun alkaa olla jo kiire.
Kaikki eivät halua ravata kapakoissa joka viikonloppu. Tämä lapsi tulee ainakin saamaan hyvin turvallisen ja rakastavan kodin. Ei tarvitse sitä muiden pelätä. jokainen vanhempi oli hän sitten nuorempi tai vanhempi tarvitsee myös sitä omaa aikaa, jolloin lapsi viedään mummille tai kummille ja itse pääse miettimään ihan muita asioita. Omasta mielestäni on todella ihana katsoa kuinka omat veljenpojat menevät oman isäni ja äitin luokse maalle ja omat vanhempani jaksavat siellä juosta pitkin metsiä niiden kanssa, ja nautivat siitä.(koska ovat vielä "nuoria")
Kovasti mietin miksi aina meiltä nuoremmilta kysellään juuri näitä asioita, olemmeko teidän silmissänne jotenkin huonompia vanhempia? Yhtä hyvin me voisimme kysyä teiltä ketkä olette 30-40 vuotiaina ensi synnyttäjiä, että miten te jaksatte? mutta miksi ihmeessä niin tekisin? Minulta löytyy työpaikka, ammatti, koti, mies.. ym akvaariosta pölynimuriin..mitä muuta vielä pitäisi olla? Kamala kasa rahaa? niinkö. ei lapsia rahalla kasvateta.. Mutta tämähän onkin vain minun mielipide :D kun olen tälläinen teiniäiti. ;)
"reetta" taitaa vain olla realistinen. Eihän siinä mitään, jos vajaan vuodenverran olet voinut käydä yleensä baareissa. Onhan siinä jo varmaan rilluteltu koko nuoruuden kiintiö täyteen.
Miksi ei kolmekymppinen äiti muka jaksais lapsien kanssa? Ei kolmekymmentä ole edes vielä vanha vaan kypsä ikä! Ei kukaan ole teitä huonoiks vanhemmiks haukkunut tai en ainakaan minä mutta minäkin tunnen joitakin nuoria äitejä jotka todella ei ollut siihen vielä valmiita...itse halusin lapsia jo nuorena mutta en niitä halunut tehdä ennenkun olin tosissaan siihen valmis...Minä kävin koulun olin töissä ja muutin elämän täydellisesti ennenkuin edes tavasin mieheni...Muutin Suomeen 1997 ja rakastuin tulisesti vuonna 2002 mentiin naimisiin kun meidän tyttö kastettiin ja nyt meille on tulossa vaavit nr3 ja 4..Minä en ainakaan ole mikään väsynyt äiti vaan hyvin energinen semmoinen..Siis mitä mä tarkoitan on että en ymmärrä miksi te nuoret haukutte meitä "vanhempia" ja sama koskee omaa ikäluokaani
Siis et ehdi tehdä lapsia enää 25 vuotiaana tai sen jälkeen?? Hetkinen, nyt taisin pudota. 25-vuotiashan on just hyvän ikäinen lastentekoon. On parhaassa tapauksessa KAIKKI opiskelunsa opiskellut ja voi keskittyä lastenhoitoon ja myöhemmin työhön. Tiedoksi vaan, ettei se yliopisto-opiskelu olekaan niin helppoa pienten lasten kanssa!
itselläni ei ole mitään vastaan ketään. oli sitten minkä ikäinen äiti tahansa, kunhan vain luet tarkkaan ;) ei 30 ole vanha, en niin ole sanonutkaan, vaan yleistin että ihan samalla tavalla me voisime kysellä teiltä. mutta miksi niin tekisin.? Ei ole tarveta siihen :)
Opiskelu ei ikinä ole helppoa, se vaatii aikaa, rahaa, energiaa... kaikkea. 25-vuotias ei ole vanha, vaan juurikin se sopivan ikäinen myös. Mutta miksi ihmeessä pitäisi odottaa aina sinne 25? en halua tapella tai nostattaa kamalaa vihan pilveä tänne. :D
mielipiteitähän nämä kaikki on. jokaisella omanlaisensa. mutta itseäni vain alkoi ihmetyttää miksi juuri meiltä nuoremmilta aina kysellään kaikkea.
Sain itse esikoiseni 23-vuotiaana, jolloin oli yliopisto-opintoja takana vasta vajaa vuosi. Yhden lapsen kanssa opiskelu sujui ihan kohtuullisesti mutta täytyy sanoa että kahden kanssa se on kyllä ollut todellinen haaste varsinkin kun kävi ilmi että esikoinen on ns erityislapsi (tätähän ei voi tietää ikävä kyllä etukäteen). Opinnot ovat myöhässä ja stressiä kyllä pukkaa. Jos olisin tiennyt mitä tästä tulee olisin lykännyt tämän toisen lapsen hankintaa ainakin parilla vuodella (lasteni ikäero on 2v). Esikoinen ei siis ole kehitysvammainen vaan muuten vain ollut todella vaativa tapaus (hänellä on todettu neurologisia ongelmia).
no kyllä sinuakin kyllästyttäisi jos ikääsi koko ajan arvosteltaisiin. ja kun nyt lähdet sanomaan että olen kerennyt juoksemaan vuoden baareissa, aloitin kyllä 16 vuotiaana, eikä sinulle varmaan tullut mieleen että kaikkia ei baareissa juokseminen yksinkertaisesti kiinnosta. mutta kai näihin "yleistäjiin" täytyy vain tottua...
En minä ole ketään haukkunut? ihmettelin vaan miksi tästä pitää riidellä...Sanoin vaan oman mielipiteen asiasta voin tietenkin sanoa sen vielä kerran...tunnen pari nuorta jotka ei ollut valmiita äideiks mutta tunnen myös vanhempiakin jotka ei oo.. Ei se äityys iästä ole kiinni.......mun mielipide....
siis meinaako joku pöhkö ettei 18-19 vuotiailla ole vielä ammattia?itse opiskelin heti peruskoulun jälkeen ammattikoulussa 2.v.pukineiden valmistajaksi ja 2.v.sairaala-apulaiseksi ja sain esikoseni 19.v.ja oli jo kaksi ammattia!!!!!!
Olen juuri täyttänyt 38 vuotta, ja odotan toista lastani, tosin tässä aivan alkumetreillä vielä. Esikoiseni sain ollessani lähes 31v. Tuskin sitä tulee niin kovasti "hössötettyä" enää tässä iässä, kuin edellisellä kerralla: taidan jättää väliin tällä kertaa vauvauinnit ja -muskarit, koska kyllä sitä rumbaa ehtii vielä myöhemminkin harrastaa. Kotoista yhdessäoloa vaan ilman kiirettä, ja nautiskelua joka hetkestä, sillä vauva-aika ja ylipäätään lapsuus kuluu niin hirveän nopeasti! Äitini, anoppini ja siskoni olivat 38-39 v. viimeisensä saadessaan, ja ovat kyllä rohkaisseet, että kyllä sitä jaksaa, nainen parhaassa iässä! (Mieheni on 53v., eli hänen kohdallaan ei puhuta enää ilta- vaan yötähdestä!)
olen nyt lukion viimeisellä luokalla ja koulu loppuu nyt jouluna. Enää keväällä kirjoitukset edessä.
Se miksi halusin lapsen nyt johtuu siitä, että en oikein vielä tiedä miksi haluan isona ja jatkokoulutus tuntui jotenkin tympivän. Tämä pikkukylä, jossa asun, on aika huono työllistämään nuoria, joilla ei ole ammattia, joten työelämään halutessani olisin joutunut muuttamaan. Ja halusin muutaman vuoden tauon koulusta ja miettiä vähän elämäni suuntaa.
Jotenkin tuntui siltä, että lapset teen nuorena ja on sitten loppuelämä aikaa keskittyä itseeni ja koulutukseeni. Harmittaisi jos lähtisin nyt jatkokoulutukseen ja huomaisin kesken kaiken odottavani ja opinnot jäisivät kesken.
Ja minua ei hirveästi kiinnosta juoksennella noissa baareissa, ei tuo alkoholikaan tunnu maistuvan. Joten minun ja mieheni mielestä tämä oli hyvä ratkaisu. Hän on kuitenkin vakitöissä ja tienaa sen verran, että saa makaroonin sekaan jauhelihaakin. :D
on se kyllä kumma että tähän maailmaan mahtuu kaikenlaisia ajattelijoita.kuvitteletko sinä todellakin että kaikki ovat samallasia rilluttelijoita kuin sinä itse olet ollut nuoruudessasi? minä voin sen kertoa sinulle.EI OLE!ja hyvä näin,kyllä tähän maailmaan mahtuu onneksi vielä kunnollisiakin ihmisiä.
edes rilluttelua, vaan kuuluu YLEENSÄ normaalin nuoruuden kuvioihin. Kaverit ja biletys. Oli sitä sitten enemmän tai vähemmän. Eri asia on uskovaiset seuroissakävijät, mutta tuskin nyt sellaisista on tässä kyse.
Itse olen jo onneksi menoni mennyt. Eipä tarvitse myöhemmin katua. Paras nuoruusaika oli ehkä opiskeluaika siinä 19-25-vuotiaana. Se on myös ihan tavallista, että opiskelijakavereiden kanssa pidetään hauskaa! Ihan kunnon ihminen koen olevani, vaikken pykännytkään lapsia heti peruskoulun jälkeen sosiaalitukien avustuksilla, vaan hankin hyvän ammatin ;)
Valitettavasti menemättömyys voi kostautua myöhemmin, joskus kolmi-nelikymppisenä. Sitten haikaillaan, että onko sitä nuoruutta oikeastaan eletty ollenkaan?! Tuossa ei ole edes mitään uutta ja ihmeellistä. Tavallista on myös, että nuoruuden suhde kariutuu näihin ristiriitoihin.
Miten monia tarinoita olenkaan kuullut, että alle 20-vuotiaiden suhde on kuollut viimeistään n. viiden vuoden päästä ja vaikka ei olisi lapsia!
Sitä on liikaa kyhnätty (liian nuorena) vaan toisen käsipuolessa laput silmillä, eikä olla eletty kunnolla elämää, vapaana nuorena.
Miehillekkin on tärkeää, että saavat elää todella nuoruutensa. Helposti sitten vaan myöhemmin halutaan maistaa vihreämpää ruohoa ja paetaan vastuuta.
Tällaista...
mielestäni olen kokenut ihan tarpeeksi, nähnyt tarpeeksi ja nyt on minulle se oikea aika. ja kukas sen tietäisi paremmin kuin minä itse! jouduin aika monta huonoa suhdetta kokemaan ennen kuin löysin nykyisen mieheni, joka on yksi parhaista asioista mitä elämässäni on koskaan tapahtunut. hän on 25, eli hänkin on kokenut ihan tarpeeksi, ja pääasia että hän on valmis ja todella haluaa tämän meidän yhteisen lapsen. jos vanhempana tulee tarve mennä vielä, niin kyllähän sitä nelikymppisenä sitten voi lähteä rilluttelemaan JOS siltä tuntuu. silloinhan vauva on kasvanut jo aikuiseksi. ja tiedän kavereitteni vanhempia, jotka ovat saaneet nuorena, vieläkin yhdessä, eivätkä hetkeäkään ole katuneet
minä sain myöskin esikoiseni 19v ja kuopus nyt 2,5kk ikää siis on 22. ja kyllä... minulla on ammatti.tai oli siis jo ennen esikoistakin...
jos olet 15 kun pääset peruskoulusta.. ja suoraa vaikka ammattikouluun.. mikä muu sulla voi olla jo 18-19 w ku ammatti? :D eihele.. ja monet käy opintosa 2,5 vuojesa ja siihen vielä kaksoistutkinto, niitäkin on paljon. että eipä yleistetä!
vai onko itselläsi ehkä venynyt se peruskoulu tuonne 18-19 ikään? :DD
hänelle joka epäili tätä.
Hyväkin työtilanne alallasi? Juuri valmistunut kampaaja on aika huonoilla parin lapsen äippäloman jälkeen. Ei työkokemusta ja ammattitaito ruostunut. Jatkuvasti ihmisiä koulutetaan..
No mutta se siitä.
Ehkä tässä kuitenkin tarkoitetaan sitä että jos olet sen 15v kun pääset peruskoulusta, olet 18v kun olet ylioppilas ja siihen päälle yliopisto-opinnot jotka kestävät vuosia. Eli itse halusin ehdottomasti akateemisen tutkinnon, en olisi peruskoulun jälkeen vielä edes tiennyt mille alalle olisin suuntautunut joten amis ei olisi ollut mun juttu.
Sanoin joskus parikymppisenä että jos joskus "teen" lapsia niin ekan haluan 27-vuotiaana ja näin myös kävi :). En siis ollut alunperin edes varma haluanko lapsia ollenkaan. Toista odotellaan rv 24, täytin juuri 29v. Kolme lasta on haaveissa jos vaan se kolmas kerta tärppäisi taas yhtä nopsasti kuin nämäkin raskaudet...
28v toka odotan ekan sain 25v
Odotan ensimmäistä vauvaa, täytän tässä kuussa 24.
ja lapsen syntyessä 37v. Kai se paras ikä on silloin kun siltä itsestä tuntuu,että on valmis äitiyteen ja perusasiat kunnossa elämässä.
Laskettu aika 6.2. ja oma synttäri 7.2. Mukava synttärilahja tiedossa. Ja ensimmäistä ollaan tekemässä!
20vee ja eka tulossa(lapsen synnyttyä 21v, nyt rv 7 5) ajattelin että viim. 25 ikävuoteen mennessä eka lapsi ehdottomasti.
Kuopus syntyi, kun olin täyttänyt juuri 26 v. Ja nyt odotellaan toista lasta syntyväksi maaliskuussa.
Enpä ole lasten tekoa iän perusteella suunnitellut, kyllä se elämäntilanne on paljolti sanellut sen, milloin niitä lapsia tilaukseen laitetaan.
Mieluusti jos elämä olisi mennyt toisin, niin olisin lapset tehnyt nuorempana, ja "putkeen".
Vaan en mielestäni vielä ole liian vanha äidiksi ja jos hyvin menee, niin eipä sitä tiedä, vaikka vielä yksi tai kaksi lisää ...
Laskin tähän viestiin vastanneiden äitien keskiarvon, joka oli 23,7 vuotta.(laskin siis minkä ikäisiä nämä olivat ekan lapsen saadessaan) eli suht nuorena lapset tehty!