olen raskaana

Oikein paljon onnea odotukseen! Vauvahan tässä nyt sitten tulee ajan myötä pääasiaksi, eikö vaan, niin kaukaiselta kuin ajatus vauvasta konkreettisena nyyttinä ehkä tuntuukin. Ensimmäisessä raskaudessa oman olon kuulostelu usein hallitsee raskausaikaa.
Sinut ohjataan sokerirasitukseen painosi takia. Vaikka et jäisikään kiinni raskausdiabeteksestä, ja jo ennen rasitusta (joka on vasta 20 viikoilla), kannattaa hakeutua diabeteshoitajan juttusille, joko omaan terveyskeskukseen tai peräti äitipolille. Raskausaika on siitä hyvää aikaa että vauvan takia jaksaa panostaa ja ottaa tosissaan, heiluvat verensokerit nimittäin a)kasvattavat vauvaa (iso vauva = vaikea synnyttää?) b) aiheuttavat myös vauvalle verensokerin heilahteluja, mikä ei ole kehitykselle hyväksi ja aiheuttaa syntymän jälkeen sokerin putoamisen, vauva voi joutua jopa teholle tippaan. Minulla on kahden lapsen sokereita seurattu, eivät ole onneksi tippaan joutuneet mutta se jatkuva pistely ja pakkosyöttökin ovat tosi kurjia.
Perusperiaatteet raskausdiabeetikon ruokavaliossa ovat: hiilihydraattien seuranta ja säännöllinen ruokailu. Yli 4 tunnin ruokavälejä ei saa tulla ja yhdellä kertaa ei saa syödä yli 60 g hiilihydraattia (eli sokeristuvia ruoka-aineita, erilaisia sokereita ja myös kuituja). Siis normaali, terve ruokavalio astetta huolellisemmin toteutettuna, sokeria pullan, karkin, hedelmien ja mehujen muodossa ainoastaan vähän kerrallaan (esim. neuvoivat appelsiinimehua ottamaan vain puoli lasia kerrallaan ja jatkamaan vedellä, banaania vain puolikas kerrallaan koska on aika paljon nopeasti imeytyvää sokeria). Näitä juttuja löydät hyvin myös netistä, diabetesliiton sivuilta (myös leipätiedotuksen, Valion, sydäntautiliiton ja muiden kansanterveystyön tekijöiden sivuilta).
Vinkkinä vielä: huomasin itse että raskauspahoinvoinnin (joka muuten pudotti aina painoa muutaman kilon) päätyttyä raskausviikot 20-26 ovat painonhallinnan kannalta tuhoisia, siihen kannattaa varautua henkisesti. Ällistyin itsekin kun yksi jugurtti ei riittänyt, piti syödä kaksi, leipää karkkia kiisseliä teki koko ajan mieli.
Älä suotta ressaa painosta, ressaa itsesi ja vauvan terveydestä, jos on pakko ressata. Itsellä kilot ei olleet varsinainen kipu, mutta äitiysmaha, kipeät rinnat, raskausarvet, turvotus mm. kasvoissa, punastelu, kömpelyys (kun törmäilee kaikkeen), ja fyysiset vaivat kuten sappikivet, närästys, kipeä lantio (luuliitosten löystyessä) yms. olivat henkisesti aika rankkaa ensimmäisellä kerralla. Raskaana olo oli kyllä raskasta! Toisella ja kolmannella kerralla oli tottuneempi ja palkinto oli selvempänä näkyvissä.
Tässäpä näitä sekalaisia kokemuksia ja neuvoja. Toivottavasti en pelottele, raskausajat ovat sittenkin minusta olleet elämän parhaita aikoja. Voi hyvin ja ennenkaikkea kasva äidiksi, se on kiloja ja vointia tärkeämpää. (Huom. ei superäidiksi!)

vastaa kellekään muuta kuin ilkeästi, älä sääkään kysy enää. Ensimmäisen kirjoituksen kirjoitin hyvällä, minulle raskausdiabeteksen toteaminen nimittäin oli rankka mutta terveitä elämäntapoja nimenomaan raskauden aikana yllä pitävä juttu.
Tuo toinen vastaus ei ole minun. Ällöttävää.
Ja SORI kun luulin ettet ole äiti. En tiijä mistä sen keksin, varmaan siitä etten itse voi ymmärtää että paino menee odotuksen onnen ohi. Minusta painonhallinta on tärkeää, mutta kasvava lapsi on vielä tärkeämpi. Siksi vauvan suojelu sokeriaineenvaihdunnan häiriöltä toimi hyvänä kontrollerina minulla.
Onnea joka tapauksessa.