Niin kauan toivoin että oireet johtuvat jostain fyysisestä vaivasta, mutta kyllä ne ihan psyykkisiä taitaa olla. Henkeä ahdistanut nyt toista viikkoa ja illat ja yöt pahimmat. heräsin viimeyönäkin ja tärisin kun kävin vessassa ja olin ihan kylmänhikinen. Tuntuu että kontrolli pettää ja sekoan...
Nyt rohkaisin mieleni ja menen tänään lääkäriin. Minusta ei päällepäin kyllä uskoisi mutta itse tiedän ettei kaikki ole kunnossa eikä ole pariin vuoteen täysin ollutkaan. Voi olla että ahdistuksen syytä haetaan taas jostain ihan muusta jos en saa suutani auki.
Tärisen kokoajan ja pakko olla jotain tekemistä, ettei ala ajattelemaan tätä asiaa jolloin ahdistus pahenee.
Mitä tämä vois olla??
Nyt rohkaisin mieleni ja menen tänään lääkäriin. Minusta ei päällepäin kyllä uskoisi mutta itse tiedän ettei kaikki ole kunnossa eikä ole pariin vuoteen täysin ollutkaan. Voi olla että ahdistuksen syytä haetaan taas jostain ihan muusta jos en saa suutani auki.
Tärisen kokoajan ja pakko olla jotain tekemistä, ettei ala ajattelemaan tätä asiaa jolloin ahdistus pahenee.
Mitä tämä vois olla??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä se siitä kun saat ajatukset pois, koko aikanen pohdinta pahentaa vaan oireita.. puhun kokemuksesta olen joku 8kk jo tässä ollu ahdistunut välillä menee hyvin ja välil perseeltee..
Kävin tosiaan lääkärissä ja kaikki tutkittiin ja kokeisiin olen maanantaina menossa. Paukahdin poruunkin siellä kun oli niin vaikea kertoa että vois olla myös psyykkisiä oireita. Lääkäri sanoi että saan kyllä lääkityksen ens viikolla että ne on melko tehokkaita nykyään. Mietin, että mitä mä suotta kärsin jos kerran parannuskin olis mahdollista. Ja mun mielestä se pitäs aina mahdollisimman ajoissa tehdäkin.
Katsotaan nyt mitä viikonloppu tuo tullessaan. Ajattelin että kuinka pienet asiat voi ahdistuksen laukaista kun minulle ei ole mitään normaalista elämästä poikkeavaa tapahtunut, mielestäni. Kaveri pyysi lapsen kummiksi ei sen kummempia...huhhuh
Hei, Luin sinun kirjoitustasi ja tuli mieleen itseni puoli vuotta sitten. Parin kuukauden sinnittely-helvetin jälkeen raahasin itseni työterveyslääkärille ja täysin yllättäen heti ovesta sisään päästyäni tuli itku josta ei meinannut tulla loppua... MUa pelotti hirveesti lähteä "lääkkeiden orjaksi" mutta lopulta ajauduin siihen tilaan että en enää pystynyt jatkamaan ilman että jotain muutosta siihen tilaani olisi tullut. Mulla tää paniikkihäiriö iski kuin salama kirkkaalta taivaalta ja koskaan ennen mitään isompaa ongelmaa ei ole ollut :( Mutta päivä kerrallaan tässä nyt elellään, toivoa on jo rutkasti enemmän kuin puoli vuotta sitten :) Jaksamista sullekin!
hyvä yhteensattuma kun nimikin on sama...heh. No mutta onko sulla mitään lääkitystä ja jos on niin mikä? Voiko niistä oikeasti sitten joskus päästä irtikin?? Entä jos vaikka tekis mieli joskus lähteä viihteelle niin onko vaan oltava selvinpäin? eli miten lääkitys tähän vaikuttaa? Mulla on nyt ekan kerran kahteen viikkoon tosi hyvä olla, johtuu varmaan eilisestä lääkärissä käynnistä kun sai avautua... Jaksamisia sullekin!