Olin kerran yksin ja kerran puolison kanssa seurakunnan retriitissä. Hiljaisuutta, ulkoilua, sisäistä rauhaa ja lepoa. Sitä me tänä aikana totisesti tarvitaan. Tuli vaan mieleen ja huomasin yhden kirkon tiedotteen:
"Retriiteistä on tullut hiljainen hitti seurakuntien toimintaan
Retriitit ovat vakiintunut tärkeäksi toimintamuodoksi luterilaisessa kirkossa. Kaksikymmentä vuotta sitten perustetun Hiljaisuuden ystävät -yhdistyksen alkuvuosina Suomessa järjestettiin kymmeniä retriittejä. Nyt vuosittain järjestetään noin 700 retriittiä, joihin osallistuu useita tuhansia suomalaisia.
Tavallisimmin retriitti alkaa perjantai-iltana ja päättyy sunnuntai-iltapäivänä. Viikonloppuretriittien rinnalle on syntynyt monia sovelluksia: hiljaisuuden päiviä, työyhteisöretriittejä, kirkkovuoden ajankohtaan tai harrastukseen liittyviä teemaretriittejä.
Hiljaisuus irroittaa arjen oravanpyörästä
"Hiljaisuus antaa hyvän suojan asettua kuulolle oman elämän kanssa, turvallisesti yhdessä toisten kanssa. Hiljaisuus herkistää aistit ja tuo esiin sisäisiä ääniä, jotka ovat jääneet arjen kiireen alle. Hiljaisuus voi merkitä myös elämänratkaisun pohjustamista ja tuoda esiin kipeitäkin asioita, joista on hyvä keskustella ohjaajan kanssa", pohtii Hiljaisuuden ystävät -yhdistyksen toiminnanjohtaja Mikko Peura.
Retriittitoimintaa ja hiljaisuuden viljelyä koordinoiva yhdistys toimii luterilaisen kirkon pohjalta ja ekumeenisessa yhteistyössä. Yhdistykseen kuuluu tällä hetkellä noin 1100 jäsentä ja se on kouluttanut noin 600 retriitinohjaajaa.
"Hiljaisuuden liike ei pyri näkyväksi eikä vaikuttajaksi, mutta hiljaisuuden viljely on omalla vaatimattomalla tavallaan heijastunut seurakuntien ilmeeseen."
"Retriiteistä on tullut hiljainen hitti seurakuntien toimintaan
Retriitit ovat vakiintunut tärkeäksi toimintamuodoksi luterilaisessa kirkossa. Kaksikymmentä vuotta sitten perustetun Hiljaisuuden ystävät -yhdistyksen alkuvuosina Suomessa järjestettiin kymmeniä retriittejä. Nyt vuosittain järjestetään noin 700 retriittiä, joihin osallistuu useita tuhansia suomalaisia.
Tavallisimmin retriitti alkaa perjantai-iltana ja päättyy sunnuntai-iltapäivänä. Viikonloppuretriittien rinnalle on syntynyt monia sovelluksia: hiljaisuuden päiviä, työyhteisöretriittejä, kirkkovuoden ajankohtaan tai harrastukseen liittyviä teemaretriittejä.
Hiljaisuus irroittaa arjen oravanpyörästä
"Hiljaisuus antaa hyvän suojan asettua kuulolle oman elämän kanssa, turvallisesti yhdessä toisten kanssa. Hiljaisuus herkistää aistit ja tuo esiin sisäisiä ääniä, jotka ovat jääneet arjen kiireen alle. Hiljaisuus voi merkitä myös elämänratkaisun pohjustamista ja tuoda esiin kipeitäkin asioita, joista on hyvä keskustella ohjaajan kanssa", pohtii Hiljaisuuden ystävät -yhdistyksen toiminnanjohtaja Mikko Peura.
Retriittitoimintaa ja hiljaisuuden viljelyä koordinoiva yhdistys toimii luterilaisen kirkon pohjalta ja ekumeenisessa yhteistyössä. Yhdistykseen kuuluu tällä hetkellä noin 1100 jäsentä ja se on kouluttanut noin 600 retriitinohjaajaa.
"Hiljaisuuden liike ei pyri näkyväksi eikä vaikuttajaksi, mutta hiljaisuuden viljely on omalla vaatimattomalla tavallaan heijastunut seurakuntien ilmeeseen."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.