Tuli mieleeni näin... kun tuonne palstalle minkä ikäisiä äitejä, tuli pientä keskustelua. Niin mikäs nyt sitten on se oikea ikä että on hyvä äiti. :D
Toisten mielestä me nuoret emme ehkä ole sopivia? Omasta mielestäni taas ikä ei ratkaise vaan se miten ajattelee ja kuinka pystyy huolehtimaan toisista ja ottaa vastuuta elämästä, siitä mikä ympärillä pyörii. Miksi nuorempi olisi huonompi? Selittäkää. mielipiteitä kiitos, tehdään hyvä keskustelu :)
Toisten mielestä me nuoret emme ehkä ole sopivia? Omasta mielestäni taas ikä ei ratkaise vaan se miten ajattelee ja kuinka pystyy huolehtimaan toisista ja ottaa vastuuta elämästä, siitä mikä ympärillä pyörii. Miksi nuorempi olisi huonompi? Selittäkää. mielipiteitä kiitos, tehdään hyvä keskustelu :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minä olen sitä mieltä, että nuoruus täytyy elää, ettei myöhemmin katkeroidu. Kaikki ei välttämättä mene aina niin onnellisesti elämässä kuin nuorempana kuvitellaan. On hyvin tavallista myös, että nykyään nuorena, kuten vaikkapa 18-19 solmitut suhteet eivät kestä kun vähän vanhetaan.
Oma mielipide on, että 25- ylöspäin on sopivin ikä, jos nyt noin pitää sanoa. Siinä on jo ehtinyt nähdä ja kokea hiukan enemmän elämää.
Mutta tämä oli siis vain oma mielipiteeni.
Kaikkea hyvää kuitenkin jokaiselle äidille!
mitä se elämä kantaa eteen. :) joskus suhteet kestää ,joskus ei. myöhemmin sidotut suhteetkaan eivät aina kestä. mutta hyvinkin totta tuo mitä sanoit. :) kiitos sinulle. ja ihanaa joulun odotusta. :)
äidiksi 38v, toisen kerran 42v, aikaisemmin en olisi ollut valmis, vaan halusin mennä vapaasti ja elin aika työkeskeisestikin, mitään en kadu, tämä oli minulle oikea ikä, toiselle se on joku muu ikä, onneksi ihmiset ovat erilaisia, toisen äidin vaistot heräävät jo "lapsuudessa", toisilla myöhemmin.
hyvän ystäväni äiti ja isä saivat esikoisensa 16 vuotiaina, ja menivät naimisiin, presidentin luvalla niinkuin siihen aikaan kuului. seuraavan lapsen he saivat muistaakseni 18 vuotiaana, ja ystäväni tulikin sitten iltatähtenä. no tämän ystäväni äiti ja isä ovat vieläkin onnellisesti yhdessä ja heidän elämänsä on muutenkin "hyvää", eli he ovat kouluttautuneet ja molemmat töissä. tunnen muitakin tapauksia, joten ei kiitos näille ennakkoluuloisten kommenteille, jotka eivät itse olleet nuorena valmiita. ihan yhtä lailla sitä eroaa vanhempana toisensa löytäneet, ja ihan yhtä lailla on huonoja vanhempia äitejä!
sitä oikeaa ikää voi mitenkään sanoa,koska ihmiset on niin eri aikaan valmiita äidiksi ja isäksi. Toiset vanhempina ja toiset nuorempina. Itse oon 22 ja nyt valmis kasvattamaan toisen ihmisen. Ei olisi aikasempaan tullut mitään.
Joillakin nuorillahan se elämä jää elämättä jos tekee aikasempaan lapsen. Se saattaa kostautua jossain vaiheessa lapselle.Eräs tuttuhan tässä odottelee 16 vuotiaana lasta,ja ei oikein ole elämää kerennyt nähdä. Toivon heidän parisuhteelleen vain ja ainoastaan hyvää,ja että tulevat pärjäämään pikkuisen muksun kanssa.
mielestäni oikeaa ikää tulla äidiksi ei ole. Se on jokaisen henk.koht. asia. Itse olin aina ajatellut tulevani nuorena äidiksi,olin vasta 14 kun aloin seurustella aviomieheni kanssa. Se oli kuitenkin mielessä että haluan ammatin ennen äitiyttä. Muutama kuukausi ennen valmistumista jätin pillerit muttei meille vauvaa kuulunutkaan. Olin silloin 20v. Voipi olla että halu tulla "nuorena äidiksi" olisi jotenkin "perinnöllistä", omat vanhempani olivat 18v kun synnyin. No meillä tärppäsi vasta kun olin 22vja saimme esikoisemme, kuopus syntyi kun olin 23v. Jos meille tulee vielä kolmas lapsi haluaisin saada sen ennen kolmekymppisiä, jotka häämöttää jo parin vuoden päässä... Neljäkymppisenä sitä oltaisiin taas "vapaampia", ei olisi ihan pieniä ja vaativampia lapsia, silloin on taas aikaa hoitaa parisuhdetta ja ystävyyssyhteita satasella. Itse en voisi kuvitella olevani nelikymppisenä enää pienen vauvan tai taaperoiässä olevan lapsen äiti. Jaksamista ja ihanaa joulun odotusta kaikille äideille, ikään katsomatta!!
Usein sanotaan, että halutaan elää nuoruus ja tehdä lapsia vasta myöhemmin, mutta miettikääpä mikä ero on sillä, jos tekee lapset 20-vuotiaana tai 40-vuotiaana.... Vanhemmat ehtivät nähdä nuorena tehtyjen lapsia pidemmälle ja mahdollisesti myös omia lapsenlapsiaan ja niiden lapsia... vanhana tehtyjen lapsien varttuessa vanhemmat ovat jo hyvin vanhoja
No mutta mmummojenko takia sitä täytyisi lapset tehdä? Ei hyvää päivää.. kylläkai äidin ne täytyy hoitaa. Omaa nuoruuttani en menettäisi sillä, että mummo on sitten hieman nuorempi!
Jokainen äiti tietää itse koska "se oikea ikä" omalla kohdallaan on. Yhdellä se on alle kaksikymppisenä, toisella yli nelikymppisenä, kolmannella siinä välissä ja neljännellä ei koskaan. Jokaisella äidillä on kuitenkin oikeus itse päättää, koska on oikea aika juuri hänelle ja hänen lapselleen.
Ulkopuolisena on väärin mennä tuomitsemaan kenenkään valintoja, varsinkaan ellei toista ihmistä tunne lähemmin. Pelkän iän puolesta ei ihmisen luonnetta ja henkistä kypsyyttä / valmiutta äidiksi voi arvioida, siihen vaikuttaa niin kovin moni muukin asia.
Tiedän äitejä, jotka ovat saaneet esikoisensa tarkoituksella /- 40-vuotiaina, sekä toisia, jotka ovat saaneet ensimmäisensä tarkoituksella /- 20-vuotiaina. Jokainen heistä on Se Oikea Äiti omalle lapselleen, ei "liian vanha" tai "liian nuori", vain Äiti.
Itse olen nyt 19v ja esikoiseni LA on 17.11. Tunnen olevani kaikinpuolin valmis äidiksi juuri nyt. Joku saattaa sanoa, että olen "liian nuori äidiksi", mutta minulle riittää, että tiedämme avomieheni kanssa molemmat mihin olemme valmiita ja mihin olemme ryhtymässä. Itse olen raskausaikaiselta ikärasismilta välttynyt hyvin. Lähipiirissäni kukaan ei ole ihmetellyt, että saamme vauvan juuri nyt, ei kysellyt, että miten mahdamme pärjätä tms. Myöskään kahdessa neuvolassa, joissa olen käynyt ei kertaakaan olla otettu puheeksi ikääni tai "pätevyyttäni" äidiksi. Niin sukulaisilta (molempien puolelta), ystäviltä kuin hieman tuntemattomiltakin olen saanut vain positiivista palautetta.
Tärkeintä on kuitenkin, että jokainen lapsi saa rakastavan, huolehtivan, turvallisen ja rauhallisen kodin oman äidin ja isän (minkä ikäisen tahansa) hellässä hoivassa! Tsemppiä kaikille odottajille :)
kun puitteet lapsen syntymälle on kohdillaan. eli vanhemmat haluavat lapsensa ja keskinäinen suhde on kunnossa. lapselle on tarjota rakastava koti ja turvattu tulevaisuus, eikä häntä tehdä vain hetken päähänpistosta vaan että mietittynä on myös se elämän mittainen vastuu.
mikä se ikä sitten tässä kohtaa kenenkin kohdalla on, sitä ei voi ulkopuoliset määritellä.
samaa mieltä.
Pitää myös muistaa,että vaikka joku kuinka ajattelisi,että joku tietty ikä on sopiva,ei elämää voi käsikirjoittaa valmiiksi. Ehkä raskaus ei ala niin pian kuin on toivottu,jotkut joutuvat odottamaan jopa vuosia sitä tärppiä. Ja omalla kohdallani ainakin sen "isän" löytyminen lapsilleni kesti melko kauan.
Meikäläinen on taas sitä mieltä, että iällä ei ole merkitystä vaan sillä kuinka lastansa hoitaa ja rakastaa.Minä taas olen monen mielestä liian vanha enää tekemään lapsia, mutta keskeytys ei tulisi mieleenikään. (en tosin ole raskaana). Oli juuri keskustelua työporukan kanssa samaisesta aiheesta.Itse tein alle kolmekymppisenä kaikki viisi lastani.Ja jos nainen on terve ja haluaa "lapsen vanhemmalla iällä" (yli 40). Mikäs siinä.On varmasti aikaa lapselle ja useimmilla jo talous vakaa.Kivahan se on pitää pitkästä aikaa pientä palleroa sylissä.
Mielestäni sopiva ikä ensimmäiselle lapselle olisi n. 20-25 vuotiaana. ei alle 20-vuotiaana mielestäni.
se ikä jolloin tulee raskaaksi. Ei kukaan ole syntyjään valmis äidiksi. Äidiksi kasvetaan raskauden ja äitiyden myötä. Se on henkisen kehityksen ja kypsymisen kehityskaari niin lapselle kuin aikuisellekin.
Mun mielestä ihmiset on niin erilaisia, ettei tuohon voi vastata. Monet 20-vuotiaat ovat paljon vastuullisempia mielestäni kuin jotkut yli 30-vuotiaat ja he soveltuisivat muutenkin luonteeltaan paremmin äidiksi. Pelkän iän perusteella ei kestään voi sanoa, että hän on huono äiti. Outoa, jos se jollekin ei ole selvää...
Tuolla "minkä ikäisi äitejä" -keskustelussa olin kyllä aika järkytyynyt, kun siellä oli niin paljon tosi nuoria äitejä. Siis järkyttynyt sen vuoksi, että itse olen 21-vuotias, enkä voisi kuvitellakaan, että saisin nyt lapsen...
En kulje baareissa tms. en edes juo. Viihdyn ihan hyvin kotona ja olen muutenkin omasta mielestäni kohtalaisen vastuullinen ja tunnollinen ihminen. Mutta minä en USKALTAISI saada lasta, missään nimessä... Jos tulisin yhtäkkiä raskaaksi niin saisin varmaan paniikkikohtauksen. Mun mielestä lapsen saaminen on niin iso juttu ihmisen elämässä, ehkä koko elämän suurin haaste, että en koe olevani valmis siihen vielä pitkään aikaan...
Jo raskaus on pelottava asia, pahoinvoinnit, kaikki ne muutokset kehossa, kivut yms. synnytyksestä puhumattakaan. Jo niiden kestämisessä olisi pää lujilla.
Sitten yhtäkkiä omalla vastuulla on toinen ihminen, jolle juuri mitä olen tärkein ihminen maailmassa. Kaikki mitä tekee, voi vaikuttaa jollain tavalla merkittävästi tuon ihmisen elämään ja henkiseen kehitykseen. Mun mielestä se on niin iso juttu, että tuntuu, että mun pää ei yksinkertaisesti kestä semmoista... Sitten jos saisinkin jonkun hermoromahduksen (oon mainannut saada pienemmistäkin asioista) niin miten kävisi lapsen, miten se vaikuttaisi häneen...
Eli teille nuoret äidit, täytyy kyllä tunnustaa, että olette ennen kaikkea todella rohkeita. Ei siis missään negatiivisessa mielessä, vaan yksinkertaisesti olette tosi rohkeita. Kunpa itse olisin yhtä rohkea...