En tiedä onko tämä oikea palsta tälle asialle mutta kysyn kumminkin jos saisin neuvoja mieltä askarruttavaan asiaan.
Hoidan samassa taloyhtiössä asuvan perheen lasta. Olen itse hoitovapaalla. Tämä lapsi on puolitoista vuotias ja ongelmana on minulla se, että tämä lapsi, niin ihana ja aurinkoinen kuin onkin, on hereillä ollessaan jatkuvasti liikkeessä.Lapsen motoriikka on todella hyvä.Hän ei vaan jaksa leikkiä samoilla leluilla viittä minuuttia kauempaa. Sekin on jo ihme jos noinkin kauan jaksaa olla kiinnostunut samasta lelusta. Kirjat, "oikeat kotiaskareet" eivät tätä pikkuista kiinnosta. Ainoastaan jatkuva kävely/juoksu. Sama juttu on sisällä ja ulkona. Kieltoja ei tottele, vaikka ne viedään ns loppuun saakka. Kotona lapsi on kuulemma vielä rauhattomampi ja tottelemattomampi.
Paikallaan istuminen on työlästä mm. syöminen ja ulkona rattaissa istuminen. Lapsi yrittää kiemurrella väkisin pois sieltä.
Nukkumaanmenossa lapsesta pitää pitää kiinni käsistä ja jaloista, että malttaa rauhoittua. Ei siedä silittämistä eikä halua olla sylissä.
Muuten lapsi on iloinen ja hyväntuulinen.
Tulee itselle mieleen onko tämä adhd:ta tms?
En halua yrittää tehdä diagnoosia tms, vaan apua itselleni tämän lapsen hoitamiseen ja mahd myös lapselle itselleen.
Kertokaa te joilla on kokemusta tälläisestä tai adhd, miten toimia tai kuulostaako tutulta???
Lapsen vanhempien kanssa olen hyvissä väleissä ja vanhemmat ovat aivan ihania ihmisiä ja asioista keskustellaan mutta, he ovat yhtä ymmällään asiosta kuin minäkin.
ADHD???
7
1223
Vastaukset
- .......
...diagnosoitavaksi. Saattaa olla vain tavallista vilkkaampi lapsi. Kovasti kuulostaa juuri samanlaiselta kuin meidän poika, jolla epäiltiin adhd:tä, mutta eipä sitten ollutkaan. Muuten vaan kovin eläväinen ja vilkas lapsi.
- jup
Juu, meitin lapsi oli samanlainen, juoksi 9kk iässä kun tikkikone, kiipeili, karkaili ja kaikki tehtiin täydellä teholla. Toiset lapset on vilkkaita, toiset flekuja ja jotkut sitä väliltä. Lapsen kanssa vaan jaksettava, ei mikään diagnoosi muuta tilannetta. Alle 5-vuotiaille ei juuri tutkimuksia. Tutkimukset antaa tietoa ehkä hyperaktiivisuudesta ynm. mutta silti "taikakeinoja" ei ole. Itselle on jäänyt pohdintaan, että miksi usein pohditaan Ad/hd mahdollisuuksia...mitenköhän ennen vanhemmat pärjänneet vilkkaiden lasten kanssa...erityislapsi vaatii aina erityisjaksamista vanhemmilta. Eli paljon rajoja, selkeitä arjen rutiineja ja mukavaa toimintaa lapsen kanssa.
- alkup.
Niin eihän diagnoosi vaikuta tilanteeseen, mutta se jotenkin auttaisi jaksamaan henkisesti kun/jos tietää ettei lapsi ns voi itse asialle mitään. Mikä ei suinkaan tarkoita että sen jälkeen rajoja ei pidettäisi tms.
Oma asenne olisi jotenkin toisenlainen ja yrittäisi tukea enemmän lasta. - suski76
heippa..
kiinnitin huomiota, kun sanoit, ettei mielestäsi diaknoosista ole apuja...!
itsellä 7 vuotias dusfasia poika, jolla myös paljon ad/hd piirteitä. ja ilman diaknoosia, ei todellakaan oltaisi näin onnellisessa tilanteessa. diaknoosin saatuamme ( v. 4vuotiaana), meille aikeni mahdollisuus hakea hänet silloin sellaiseen päiväkotiin, jossa hänelle saatiim avustaja jne...
nyt ekaluokkalaisena hänet saatiin kouluun, jossa dusfasialuokka jne...
ilman diaknoosia, hänen olisi laitettu tavalliseen kouluun, eikä edes avustajaa saataisiin, ja siellä hän ei koskaan olisi pärjännyt, koska dysfasiaanhan kuuluu myös paljon oppimisvaikeuksia, kuin ad/hd juttuun. kaverilla 10 vuotias ad/hd poika ja sama juttu, hänelle tarkoitetussa koulussa ja jnee... - JUP
suski76 kirjoitti:
heippa..
kiinnitin huomiota, kun sanoit, ettei mielestäsi diaknoosista ole apuja...!
itsellä 7 vuotias dusfasia poika, jolla myös paljon ad/hd piirteitä. ja ilman diaknoosia, ei todellakaan oltaisi näin onnellisessa tilanteessa. diaknoosin saatuamme ( v. 4vuotiaana), meille aikeni mahdollisuus hakea hänet silloin sellaiseen päiväkotiin, jossa hänelle saatiim avustaja jne...
nyt ekaluokkalaisena hänet saatiin kouluun, jossa dusfasialuokka jne...
ilman diaknoosia, hänen olisi laitettu tavalliseen kouluun, eikä edes avustajaa saataisiin, ja siellä hän ei koskaan olisi pärjännyt, koska dysfasiaanhan kuuluu myös paljon oppimisvaikeuksia, kuin ad/hd juttuun. kaverilla 10 vuotias ad/hd poika ja sama juttu, hänelle tarkoitetussa koulussa ja jnee...Luitkohan kirjoitukseni ajatuksella vai tunteella? Toki diag. antaa nimen lapsen mahd. neurologisperäiselle vaikeudelle, joka helpottaa vanhempien olotilaa. Eli diagnoosi usein kertoo vanhemmille myös, ettei lapsen käytös ole heidän syytään. Diagnoosin avulla voi joissakin tapauksissa saada kelalta avustusta ainakin kuntoutuksen puitteissa. Kuvaamasi avustajat pk:ssa ja myöhemmin koulussa ovat toki diagnoosin avulla saatuja apukeinoja lapsen parhaaksi. Tässä kohden siis ymmärsit kirjoitukseni väärin, mikä lienee täällä kirjoitusfoorumissa enemmänkin kuin tapa...tarkoitin siis, että diagnoosi ei poista koskaan sitä vaativaa huolenpitotehtävää joka erityislapsi tuo mukanaan. Diagnoosi ei poista vanhempien väsymystä ja turhautumista joskus vaativankin "vilperin" kohdalla. Diagnoosista huolimatta "vilperille" on jaksettava selittää, toistaa ja pitää sovituista rajoista kiinni. Toki ns. ei diagnoosin tarpeessa olevakin lapsi tarvitsee samoja asioita mutta erityislapsella on aina erityistarpeet...oli diagnoosi tai ei.
- orvokki76
JUP kirjoitti:
Luitkohan kirjoitukseni ajatuksella vai tunteella? Toki diag. antaa nimen lapsen mahd. neurologisperäiselle vaikeudelle, joka helpottaa vanhempien olotilaa. Eli diagnoosi usein kertoo vanhemmille myös, ettei lapsen käytös ole heidän syytään. Diagnoosin avulla voi joissakin tapauksissa saada kelalta avustusta ainakin kuntoutuksen puitteissa. Kuvaamasi avustajat pk:ssa ja myöhemmin koulussa ovat toki diagnoosin avulla saatuja apukeinoja lapsen parhaaksi. Tässä kohden siis ymmärsit kirjoitukseni väärin, mikä lienee täällä kirjoitusfoorumissa enemmänkin kuin tapa...tarkoitin siis, että diagnoosi ei poista koskaan sitä vaativaa huolenpitotehtävää joka erityislapsi tuo mukanaan. Diagnoosi ei poista vanhempien väsymystä ja turhautumista joskus vaativankin "vilperin" kohdalla. Diagnoosista huolimatta "vilperille" on jaksettava selittää, toistaa ja pitää sovituista rajoista kiinni. Toki ns. ei diagnoosin tarpeessa olevakin lapsi tarvitsee samoja asioita mutta erityislapsella on aina erityistarpeet...oli diagnoosi tai ei.
poistakkaan mitään väsymyksiä, tai muuta. ja ihan vielä tiedoksi, etten saa mitään tukia (yhden vuoden sain) eli siksi en diaknoosia halunnut..tai en halunnut alunperin lainkaan. enkä todellakaan sillä kohenna omaa oloani, vaan alkuun olin todella masentunut, kun saimme diaknoosin, että se olisi jotenkin minun vikani jne...
nyt vasta jälkeenpäin tajusin, että diaknoosi oli ja on vain poikani parhaaksi, jotta hän saa nyt esim. erityiskoulun kautta avun tulevaisuuteen... - sylissä
alkup. kirjoitti:
Niin eihän diagnoosi vaikuta tilanteeseen, mutta se jotenkin auttaisi jaksamaan henkisesti kun/jos tietää ettei lapsi ns voi itse asialle mitään. Mikä ei suinkaan tarkoita että sen jälkeen rajoja ei pidettäisi tms.
Oma asenne olisi jotenkin toisenlainen ja yrittäisi tukea enemmän lasta.olemisesta, tai siis haluttomuudesta syliin, voisi päätellä että lapsella saattaisi olla aistiyliherkkyyttä. Hän saattaa kokea pienenkin kosketuksen hyvin voimakkaana, samoin kuuloaisti saattaa olla herkkä. Kysyisitkö onko esim hampaiden pesu kotona työlästä, jos on niin tämä saattaa viitata juuri siihen mistä mainitsin.
Lapsi on tosiaan liian pieni vielä diagnosoitavaksi, mutta aistiyliherkän lapsen kanssa on omat metkunsa. Tällaisen lapsen kasvattamisessa huutaminen ja kiinni tarttuminen on oikeastaan vihoviimeinen virhe jonka voi tehdä. Ihan käytännön vinkkinä vaan että kannattaisi etsiä toinen tapa rauhoittaa lasta: ota selvää mistä lapsi pitää ja mitä hän inhoaa, palkitseminen on tehokas keino ohjata käytöstä oikeaan suuntaan. Lisäksi on erittäin tärkeää että kotona ja hoitopaikassa vedetään yhtä köyttä, eli samat menetelmät käyttöön molemmissa paikoissa. Se luo lapselle turvallisuuden tunnetta.
Aistiyliherkkyys on melko tavallista adhd-lapsilla mutta kaipa sitä ilmenee jonkin verran terveilläkin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Onks sulle väliä, jos jokin kaivattusissa
ei ole täydellistä? Esim. venytysmerkit, arvet, selluliitti, epäsymmetriset rinnat, vinot hampaat jne?874688- 1344203
Shokkiyllätys! 31-vuotias Hai asuu vielä "kotona" - Anna-vaimon asenne ihmetyttää: "No ei tämä..."
Hmmm, mitenhän sitä suhtautuisi, jos aviomies/aviovaimo asuisi edelleen lapsuudenperheensä kanssa? Tuore Ensitreffit-vai362785Eikö Marin ollut oikeassa kokoomuksen ja persujen toiminnasta
Ennen vaaleja Marin kertoi mitä kokoomus tulisi hallituksessa tekemään ja tietysti persut suostuu kaikkeen, mitä kokoomu2091817Olet elämäni rakkaus
On ollut monia ihastumisia ja syviäkin tunteita eri naisia kohtaan, mutta sinä olet niistä kaikista ihmeellisin. Olet el371357Missä Steffe hiihtää?
Missä reppuli luuraa? Ei ole Seiskassa mitään sekoiluja ollut pariin viikkoon? Onko jo liian kylmä skulata tennistä ulko251339Wiisaat Lappajärvellä iät.
Nyt nimiä listaan menneistä ja nykyisistä Wiisaista Lappajärveläisistä. Itseäkin voi tuoda esille kaikessa Wiisaudessa.121316Ratkaiseva tekijä kiinnostuksen heräämisessä
Mikä tekee deittikumppanista kiinnostavan? Mitä piirrettä arvostat / et arvosta?671278Milloin nainen, milloin?
Katselet ja tiedän, että myös mieli tekee. Voisit laittaa rohkeasti viestin. Tiedät, että odotan. Ehkä aika ei ole vielä611233Seiska: Konsta Hietanen ja Aami-rakas iltamenoissa - Salkkareista Aami täräyttää: "Sarja oli..."
Konsta Hietanen jätti Salatut elämät -draamasarjan tänä syksynä. Konstaa kyllä kaivataan vieläkin Salkkareissa! Lue li21212