Voitteko auttaa??
Mieltäni on jo jonkin aikaa vaivannut (lievästi sanottuna) eräs asia...Nimittäin se, että voiko paniikkihäiriöinen saada lapsia? siis tottakai fyysisesti siinä kuin kuka tahansa, mutta miten paniikin kanssa selviää raskaudesta ja etenkin lapsen kanssa? Onko kokemuksia? Paheneeko paniikki raskauden aikana? Itse käyn töissä ja muutenkin selviän oireideni kanssa välillä hyvinkin, välillä huonommin.
Olen jo 26 vuotias naikkonen ja pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että haluaisin lähivuosina lapsen...mitään lääkitysta en käytä, terapiassa kuitenkin käyn ja haluankin selvitellä asioita ennen lapsen saamista...en kuitenkaan haluaisi jäädä kokonaan lapsettomaksi paniikkitaipumukseni vuoksi, se tuntuisi liian pahalta. Joskus ahdistaa kovasti kun ajattelen, että en pystyisi kasvattamaan "tervettä" lasta kun panikoin, toisaalta haluaisin ajatella, että joskus voisin olla hyvä äiti...Auttakaa please!!!
Mieltäni on jo jonkin aikaa vaivannut (lievästi sanottuna) eräs asia...Nimittäin se, että voiko paniikkihäiriöinen saada lapsia? siis tottakai fyysisesti siinä kuin kuka tahansa, mutta miten paniikin kanssa selviää raskaudesta ja etenkin lapsen kanssa? Onko kokemuksia? Paheneeko paniikki raskauden aikana? Itse käyn töissä ja muutenkin selviän oireideni kanssa välillä hyvinkin, välillä huonommin.
Olen jo 26 vuotias naikkonen ja pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että haluaisin lähivuosina lapsen...mitään lääkitysta en käytä, terapiassa kuitenkin käyn ja haluankin selvitellä asioita ennen lapsen saamista...en kuitenkaan haluaisi jäädä kokonaan lapsettomaksi paniikkitaipumukseni vuoksi, se tuntuisi liian pahalta. Joskus ahdistaa kovasti kun ajattelen, että en pystyisi kasvattamaan "tervettä" lasta kun panikoin, toisaalta haluaisin ajatella, että joskus voisin olla hyvä äiti...Auttakaa please!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itselläni ei ole kokemusta,mutta mieheni on sairastanut paniikkihäiriötä,joten tiedän kyllä kuinka ikävä sairaus on kyseessä.Hän ei voinut käydä kaupassa eikä missään missä oli outoja ihmisiä,hän pelkäsi tuota paniikkikohtausta niin paljon.Ja juuri tuo kohtauksen pelkohan se laukaisee uuden kohtauksen.No,onneksi hän keksi varata ajan mielenterveystoimistoon psykiatrin juttusille joka määräsi hänelle lääkityksen.Lääkityksen hän aloitti heinäkuussa ja nykyisin tuo ikävä sairaus ei enää vaivaa,hän on parantunut siitä täysin.Lääkkeitä hän syö vieläkin,mutta tuo paniikkihäiriö on enää ikävä muisto.Suosittelen sinullekin lämpimästi lääkityksen aloittamista,sillä tavalla pääset eroon tuosta inhottavasta vaivasta!Kaikkea hyvää sinulle,varmasti sinusta tulee jonakin päivänä mitä parhain äiti.Toivottavasti tästä oli sinulle edes hieman apua,vaikka minulla ei ihan omakohtaista kokemusta olekaan..
Minä olen sairastanut paniikkihäiriötä yli kymmenen vuotta ja syönyt joitakin erilaisia lääkkeitä paniikkien pois pitämiseksi. Nyt minulla on masennuslääkitys ja paniikkihäiriö suorastaan lakkasi olemasta. Kuuri kestää ainakin puoli vuotta.
Kun minä tulin raskaaksi, mitä pidemmälle raskaus eteni, paniikit hävisivät kokonaan. (En käyttänyt tuolloin mitään lääkkeitä) Myös imetysvaihe oli upea, ei minkäännäköisiä ahdistuksia!
Kun keskustelin asiasta lääkärin kanssa, hän kertoi, että naisen elimistö valmistaa synnytystä varten kehon omia "rauhoittavia", jotta synnytystä ei pelkäisi. Imetys tuottaa myös suurenmoista mielihyvää varmaankin biologisista syistä, joten jos haluat paniikeista eroon, hankkiudu raskaaksi ;)
Nyt jo isomman tytön äitinä voin kertoa, että varsinkin pieni lapsi pitää melko varmasti paniikit poissa, koska "vipinä" on niin hurja, ettei siinä ehdi pelätä mitään muuta, kuin, että mikä seuraavaksi hajoaa :)
Isommalle lapselle asian voi kertoa, ja ainakin minun tyttäreni kerran sanoi minulle, kun huomasi paniikin iskeneen, että "älä pelkää äiti, ota tästä vähän risifruttia!" ja työnsi lusikallisen suuhuni! Voitte uskoa, että olo helpottui siinä silmänräpäyksessä ja asia alkoi jopa naurattaa :)
Että oikein paljon onnea lapsen tekoon sitten, kun se on ajankohtaista. Mitään ihanampaa elämässä ei voi olla kuin oma lapsi!