Mulla on HSV-1 alapäässä. Ensimmäiset oireet sain 1v sitten, sittemmin oireita ei ole ilmaantunut.
Olen aika herkkä tällaisile asioille, ja taudin kanssa meinaa mielenterveys kadota.
Lisätksi syytän itteeni, kun sain taudin satunnaisesta yhden yön suhteesta...Olin vielä nuori ja tyhmä, nyt olen viisastunu! En harrastais enää yhen illan juttuja...Sillo vaan oli tarve saada joku ihastumaa itteensä...oli sellanen olo että on haluttava. Nyt en tarvitse enää muita todistelemaan sitä!
Se nyt ei enää harmita, vaan se, että olen taudin kantaja. Oireita ei ole enää ollut, joten kaiken pitäisi olla ihan hyvin. Mutta se vaan piinaa, ettää mulla on tauti.
Miten muut olette suhtautuneet genitaaliherpekseen? Oisko jollain mitään hyvää sanottavaa, että voisin nyt jo lakata ajattelemasta tätä? Eihän tää nyt maailmaa kaada. On sitä pahempaaki!
Olen aika herkkä tällaisile asioille, ja taudin kanssa meinaa mielenterveys kadota.
Lisätksi syytän itteeni, kun sain taudin satunnaisesta yhden yön suhteesta...Olin vielä nuori ja tyhmä, nyt olen viisastunu! En harrastais enää yhen illan juttuja...Sillo vaan oli tarve saada joku ihastumaa itteensä...oli sellanen olo että on haluttava. Nyt en tarvitse enää muita todistelemaan sitä!
Se nyt ei enää harmita, vaan se, että olen taudin kantaja. Oireita ei ole enää ollut, joten kaiken pitäisi olla ihan hyvin. Mutta se vaan piinaa, ettää mulla on tauti.
Miten muut olette suhtautuneet genitaaliherpekseen? Oisko jollain mitään hyvää sanottavaa, että voisin nyt jo lakata ajattelemasta tätä? Eihän tää nyt maailmaa kaada. On sitä pahempaaki!
Vastaukset 3
Vanhimmat
25 vuotta takana, saman asian kanssa. eipä siitä paljon positiivista kerrottavaa ole. tosin eroonhan siitä ei pääse,on vaan opittava elämään sen kanssa. se että olet rehellinen ja suora asian kanssa tuleville kumppaneille helpottaa kummasti oloa. sen joko hyväksyy tai sit ei, ainakin annat valinnanmahdollisuuden kaverille. multa itseltä lähtenyt muutama nainen," kun tikka pesästä" ikään.
Noin 4 vuotta takana myös taudin kanssa, jonka sain ex-tyttöystävältä. Suhteen loputtua alkoi tosissaan ahdistamaan taudin olemassaolo ja jokaisen uuden suhteen alun kohdalla ahdistaa aina, kun pitäisi asiasta kertoa ja pelkää toisen reaktiota.. Mutta yllättävän hyvin on kaikki suhtautunut siihen joille oon joutunut asian kertomaan. Saattaahan siinä joku lähteä kuin "tikka pesästä" mutta ei se silloin ole se niin sanotusti oikea. En itsekkään välittänyt aikoinaan taudista mitään kun "rakastuin" ja kyllähän sen kanssa elämään oppii. Saattaa vaan viedä aikaa! Niin ja lohdutuksena vielä, meitä muitakin on paljon :)
Itellä on ollut myös sukupuoliherpes jo n. 10 vuoden ajan. Onneksi on ollut sen verran vähävaivainen, ei ole uusinut kauhean usein jne. Oikeastaan tulen sen kanssa hyvin toimeen, en paljon sitä ajattele kun ei oireile ja pystyn jopa nauramaan herpesvitseille elokuvissa :). Silloin ottaa päähän kun oireet tulee ja vehje kirvelee joka pesulla. Onneksi vaimo on tietoinen ja hyväksyy sen, ollaan harrastettu seksiä ilman kondomia vaikka riskit ollaan tiedetty. Mutta sinkkuna ollessa asia on tietysti hankalampi. Koeta ottaa rennosti. Meitä on paljon kuten edellisissä jo mainittiin. :)