Haluaisin kuulla kokemuksia psykiatriaan erikoistumisesta. Yleensä ottaen kaikki pitävät jokaista psykiatriksi aikovaa hulluna juuri työnkuvan ja sen "raakuuden" vuoksi. Haluaisin kuulla nyt kuitenkin jonkun erikoistuvan/pitempään alalla työskennelleen mielipiteitä. Jos siis aikeissani on erikoistua alalle, olenko täysin hullu? On hieman vaikea etukäteen arvioida, millaista työ on, ja miten siihen on kasettava. Erikoisalana kiinnostava, mutta raskas... Tätähän aina saa kuulla.
Psykiatriaan erikoistuminen
psykopaattiko?
184580
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sinuna alkaisin psykologiksi. Psykologiaa voi opiskella humanistisessa tiedekunnassa. Kaikesta huolimatta psykologin ja psykiatrin työnkuva ja valtuudet ovat hyvin samanlaiset. Kannattaa tutustua, koska psykologiksi voi valmistua hyvin nopeasti verrattuna psykiatriin.
Saa sentään olla suht terveitten ihmisten parissa.
Psykologiaa ei opiskella humanistisessa tiedekunnassa :P
...riippuu ihan yliopistosta mihin tiedekuntaan psykologian laitos on sijoitettu. Helsingissä se on käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa; Turussa, Tampereella ja Jyväskylässä yhteiskuntatieteellisessä; Åbo Akademissa humanistisessa ja Joensuussa yhteiskunta- ja aluetieteiden tiedekunnassa.
http://www.psykonet.fi/
(Psykologian laitosten linkit sivun alareunassa.)
ehkä sitten kestää työn. Erään tutun isä toimii hommissa ja potilaat saattavat tulla jopa yöllä kotiovelle hakemaan apua sekavassa mielentilassa. Asuvat pienellä paikkakunnalla. Hänelle se on kai ok.
Tiedän myös heitä, jotka ovat sekoittaneet oman elämänsä. Mutta niin voi käydä missä tahansa ammatissa... Tai elämäntilanteessa.
Omituinen nimimerkkivalinta sulla.
Ei oikein hyvältä kuullosta, että kotiovelle saakka tuppaavat. Pienemmällä paikkakunnalla ehkä enempi "kylähulluja", kuin psykopaatteja ... mutta, mutta!
Eivät kaikki mielenterveysongelmaiset ole psykopaatteja. Osalla lääkäreistä ammatti on elämäntyö ja siinä ei kelloa katsota, jos asiakkaalla on hätä. Mietipä sitä näkökulmaa, aika harvinaista tänä päivänä.
luojan kiitos! Psykopaattia on muutenkin vaikeampi tunnistaa. Psykopaatti voi periaatteessa olla kuka vain, meidän sitä tietämättä, tai tiedostamatta.
Harvinaista tosiaan nykypäivänä on tuo, että apua saa myös virka-ajan ulkopuolella :)! Hyvä kuitenkin, että sellaisiakin ihmisiä vielä on olemassa.
vittumainen käytännössä, varsinkin raskaan psykiatrian puolella. No, jos tykkää tapella potilaiden kanssa joka kerta hoidoista, mihin eivät itse suostuvaisia, etc., niin siitä vain. Helpommalla pääset kuitenkin jossain muussa erikoistumisvaihtoehdossa.
Täältä et välttämättä mitään oikeaa infoa saa, eli kyseleppäs sitten jostain muualta kun lääkikseen pääset...
"--kun lääkikseen pääset..."
Kävikö ehkä mielessä, että varmasti olen kysellytkin ja pohtinut pääni melkoisen puhki, lukenut vuosia alan julkaisuja, alalla kun jo sattumoisin olen. Tämän palstan nimi on myös nykyään lääketieteellinen tiedekunta, eli ei välttämättä 'pyri lääkikseen' -palsta. Joten josko voisi saada myös jotain kehittävämpää kommenttia, kitooos...
Haluan kuulla kokemuksia, eikä tämä ole suinkaan ainoa käyttämäni foorumi.
Yhtyisin aikaisempaan vastaajaan, että jos itselläsi on hyvä psyyke ja tunnet mielenkiintoa kuitenkin psykiatriaan = ihmismieleen/käytökseen. etc. - mikset harkitsisi erikoistumista? "Amatööripsykiatrihan" voi olla kuka vaan toiselle - mutta lääketieteellisesti ala ei ehkä ole niitä helpoimpia. Haastetta riittänee! Tsemppiä sinulle joka tapauksessa.
psykiatrin työstä? Miksi haluaisit tehdä mahdollisesti tulevaisuudessa sitä työtä?
Oletko miettinyt ryhtymistä psykologiksi? Ainoa ero joka erotttaa psykologin ja psykiatrin joissain tilanteissa on se, että psykiatri saa määrätä lääkkeitä ja psykologilla on yksinoikeus psykologisiin testeihin. Psykologiksi valmistuu noin 5.5 vuodessa, kun taas psykiatriksi erikoistuminen vie lääkärin opintojen lisäksi useita vuosia. Lääkäristä ja psykologista molemmista voi erikoistua myös psykoterapeutiksi. Mitä siis haluat? Psykiatrit työskentelee sairaiden ihmisten kanssa, psykologit myös, mutta psykologina sulla on mahdollisuutena myös valita ehkäisevä työ, asiakkaat ja potilaat eivät ole välttämättä sairaita. Psykologina voit siis siirtyä aina sairaista terveimpiin, jos huomaat ettei oma pälli kestä. Terveisin psykologien puolesta puhuja :)
Pyysit psykiatriaan erikoistuvien vinkkejä, mutta uskaltaudun näin psykologin näkökulmasta pohtimaan asiaa. Näin verotietojen julkaisuajankohtana voisin sanoa, että on noin 40 000 hyvää syytä opiskella psykiatriksi, ei psykologiksi ;-) ja kun ilmeisesti olet jo lääkäri/ opiskelet lääketieteellisessä, niin tuskin hyödyt paljoakaan vinkeistä opiskella psykologiksi. Itse työskentelen mielenterveyskeskuksessa ja täällä näiden muutamien vuosien aikana tutustunut erilaisiin psykiatreihin. En sanoisi, että on mitään yhtä ihmistyyppiä, joka hakeutuu psykiatriksi. No, kai psykiatrien joukossa (varsinkin vanhemmassa ikäpolvessa) on aika värikkäitä persoonia jonkin verran. Varmasti jokaisella pitkään psykiatrina toimineella on kokemusta häiriköivistä potilaista. Kuitenkin nämä jutut ovat ainakin täällä, keskikokoisessa kaupungissa, aika harvinaisia.
Psykiatrin työn kurjin puoli on tuntemieni psykiatrien mielestä varmaankin psykiatripula, josta seurauksena on ainainen kiire, reseptisuma ja lausuntoruuhka. Monet haluaisivat keskittyä paremmin pienempään määrään potilaita. Osalla tuntemistani psykiatreista on psykoterapeutin koulutus ja näin ollen myös omia terapiapotilaita. Terapiatyöstä he ovat kertoneet saavansa paljon jaksamisensa tueksi. Tosi psykiatrilla voi olla omia potilaita (eli eivät käy kenelläkään hoitajalla tai psykologilla) ilman terapiakoulutustakin. Psykiatrilla on moniammatillisessa tiimissä iso vastuu, hän on jokaisen tiimin potilaan hoidosta viimekädessä vastuussa. Toisaalta hyvään tiimiin voi luottaa ja myös psykiatri saa tiimiltä voimia ja tukea. Psykologia psykiatrit konsultoivat aika usein ainakin tässä yksikössä.
Jos olisi lääkäri, tai edes lääketieteen opiskelija, niin täältä ei tarvitsisi kysellä. Lääkäreillä ja medisiinareilla on oma keskustelupalstansa, jonne tuollaiset kysymykset esittäisi. Ja jos ei ole edes lääkiksessä tai lääkäri, on oikeastaan aika turha kysellä edes mistään erikoistumisesta.
Hei!
Vaikutat epävarmalta,kehotan todellakin sinua ensin miettimään kuka sinä olet,ennen kuin ryhdyt auttamaan muita,,,työssäsi joudut laittamaan koko persoonasi peliin,näin ainakin toivoisin että tekisit.
En ole päivääkään opiskellut kyseistä alaa,mutta elämänkokemusta on kertynyt sitäkin enemmän ja muutama alaa sivuava kirja on tullut luetuksi ihan omaksi iloksi ja hyödyksi,tarkasteltuani omaa elämää pintaa syvemmältä.
Psykiatrin työ on varmasti raskasta,mutta myös palkitsevaa,jos osaa suhtautua jokaiseen autettavaan yksilönä,ihmisenä.Oikeanlainen kuuntelu,sekä empatia on ratkaisevan tärkeää autettavan näkökulmasta katsottuna.
Jos työssään ei pysty muuhun kuin lääkereseptin kirjoittamiseen,niin silloin kannattaa harkita jotain toista alaa.
"Sitä mikä viime kädessä saa ihmisen valitsemaan oman tiensä ja siten irtoamaan alitajuisesta samastumisesta joukkoon,,,kutsutaan elämäntehtäväksi."C.G.Jung.
T.Ihminen joka kuuntelee sydämellään.
pärjäätkö esim kesätyössä sellaisessa hoitolaitoksessa jossa on hoidettavana psykiatrisia tapauksia.