Mitäpä jos lähestyttäisiin lihavuutta vähän toisesta näkökulmasta ja unohdettaisiin hetkeksi lihavien kalleus yhteiskunnalle.
Ajatellaan esim. pintaliitäjää, joka on kaunis ja hoikka. Miten siitä voi päätellä, että siinäpä hyvä tyyppi? Sehän voi olla vaikka esson käyttäjä bilettäessään. Tai sitten ei.
Entä pyörätuolissa istuva, mitä hänestä voi päätellä pelkän ulkoisen olemuksen perusteella? Että voi raukkaa, kun ei voi kävellä, mitähän sillekin on tapahtunut? Jospa se onkin kännipäissään ajanut autolla ulos tieltä ja siksi istuu nyt pyörätuolissä. Tai sitten ei.
Entä kananmuna? Mistä voi tietää, että se on tuore eikä mätä pelkästään ulkonäön perusteella. Ei mistään.
Mutta kun päästään lihaviin, ulkonäöstä voi päätellä vaikka mitä. Se on ahne, se ei pysty/halua huolehtia ulkonäöstään, se haisee aina hieltä, koska on lihava, sen luonnekin on perseestä.
Se mitä haluan tällä sanoa, on, että enempää kuin kenestäkään muustakaan, ylipainoisista ihmisistä ei voi tehdä päätelmiä, minkälainen on ihmisenä. Voi olla mukava, tai sitten ei, voi olla ahne, tai sitten ei, voi olla likainen, tai sitten ei. Näitä päätelmiä voi tehdä kenestä tahansa, ei pelkästään ylipainoisista.
Totta on, että jossain elämänsä vaiheessa lihava on syönyt kulutukseensa nähden liikaa. Se ei kuitenkaan tarkoita ahneutta, koska lihominen voi tapahtua hiljalleen, edes itse sitä heti tajuamatta. Painon saa nousemaan helposti, laihtuminen onkin sitten jo vaikeampaa ja kaikista vaikeinta on on saada paino pysymään laihdutuksen jälkeen uusissa lukemissa, ettei taas liho uudestaan. Sen tietää varmaan moni tällä palstalla.
Kauneus, hoikkuus, lihavuus ym. ovat ulkokuorta. Ulkokuori ei kerro mitään siitä, millainen ihminen on. Oletteko samaa vai eri mieltä?
Vielä pieni kommentti lihavien kalleudesta yhteiskunnalle. Lihava ei taatusti saa VIP-kohtelua sairaalassa, terveyskeskuksessa tai muuallakaan. Mutta ei moni muukaan. Hoitohenkilökuntaa on liian vähän, lääkärit ovat kiireisiä ja potilaita on paljon. On laihoja, lihavia, pieniä, suuria, sinisilmäisiä, kierosilmäisiä ym. Kaikki odottavat ja kaikki maksavat yhteiskunnalle.
Ajatellaan esim. pintaliitäjää, joka on kaunis ja hoikka. Miten siitä voi päätellä, että siinäpä hyvä tyyppi? Sehän voi olla vaikka esson käyttäjä bilettäessään. Tai sitten ei.
Entä pyörätuolissa istuva, mitä hänestä voi päätellä pelkän ulkoisen olemuksen perusteella? Että voi raukkaa, kun ei voi kävellä, mitähän sillekin on tapahtunut? Jospa se onkin kännipäissään ajanut autolla ulos tieltä ja siksi istuu nyt pyörätuolissä. Tai sitten ei.
Entä kananmuna? Mistä voi tietää, että se on tuore eikä mätä pelkästään ulkonäön perusteella. Ei mistään.
Mutta kun päästään lihaviin, ulkonäöstä voi päätellä vaikka mitä. Se on ahne, se ei pysty/halua huolehtia ulkonäöstään, se haisee aina hieltä, koska on lihava, sen luonnekin on perseestä.
Se mitä haluan tällä sanoa, on, että enempää kuin kenestäkään muustakaan, ylipainoisista ihmisistä ei voi tehdä päätelmiä, minkälainen on ihmisenä. Voi olla mukava, tai sitten ei, voi olla ahne, tai sitten ei, voi olla likainen, tai sitten ei. Näitä päätelmiä voi tehdä kenestä tahansa, ei pelkästään ylipainoisista.
Totta on, että jossain elämänsä vaiheessa lihava on syönyt kulutukseensa nähden liikaa. Se ei kuitenkaan tarkoita ahneutta, koska lihominen voi tapahtua hiljalleen, edes itse sitä heti tajuamatta. Painon saa nousemaan helposti, laihtuminen onkin sitten jo vaikeampaa ja kaikista vaikeinta on on saada paino pysymään laihdutuksen jälkeen uusissa lukemissa, ettei taas liho uudestaan. Sen tietää varmaan moni tällä palstalla.
Kauneus, hoikkuus, lihavuus ym. ovat ulkokuorta. Ulkokuori ei kerro mitään siitä, millainen ihminen on. Oletteko samaa vai eri mieltä?
Vielä pieni kommentti lihavien kalleudesta yhteiskunnalle. Lihava ei taatusti saa VIP-kohtelua sairaalassa, terveyskeskuksessa tai muuallakaan. Mutta ei moni muukaan. Hoitohenkilökuntaa on liian vähän, lääkärit ovat kiireisiä ja potilaita on paljon. On laihoja, lihavia, pieniä, suuria, sinisilmäisiä, kierosilmäisiä ym. Kaikki odottavat ja kaikki maksavat yhteiskunnalle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eihän se ulkonäkö mitään ihmisen luonteesta kerro. MUtta sen ulkonäön vaan näkee ensiksi ja sen perusteella joku jo tekee päätelmän kiinnostaako ihminen vai ei.
Esimerkiksi tuon nimimerkin Kotleetti juttuja lukiessa ensiksi tuli vastaan että 215-kiloinen ja ajatus että voi kauheaa, hirveää. Juttuja eteenpäin lukiessa ajatus muuttui että on erittäin fiksu tyyppi. Eikä missään vaiheessa ärsyyntynyt. Se vain että harvalla on malttia odottaa ja mennä sen ulkokuoren taakse. Ja varmasti jää tutustumatta johonkin hienoon tyyppiin.
Hyvä avaus.
Oli hieman tukeva viidennen luokan ajan kansakoulussa. Koulussa ei asiaa huomioitu, mutta kotona olin ”Läski” ja ”Läski Mooses” isä 184 cm 100 kg ja äiti 158 cm 120 kg käyttivät nimeä Läski.
Kasvoin mittaa ja kuukautiset alkoivat seitsemännellä luokalla, sitten olin hongankolistaja ja suuri ja romuluinen.
Olen siis jo ”äidinmaidossa” tullut kiusatuksi ja nimenomaan vain kotona.
176 cm paino 61 kg kymmenen vuotta, lasten välissä paino nousi 95kg.
Ensi kerran läskikyttään, törmäsin alaisessani, olin 36 vuotias ja 92 kg.
Selvisi Läskikytän miehellä oli ”toinen” nainen ja minä edustin hänelle toivetta eli olla samassa työssä esimies, puutuva arvostus ja kodin onni oli vinksahtanut minulle…
Ainoa hänelle kallistuva ETU oli paino; 162 cm ja 47 kg.
Nainen oli todella köyhä, jopa ikävää seuraa, maailma pyöri hänen ympärillään, muiden huonossa Hänen arvostamisessaan. Hän oli tehokas taloudellinen kaunis ja pieni ja sievä…
Kärsin todella henkisesti, olla jatkuvana Leelia-lepotuoli.
Aivojen kapasiteetti loppui mihin tahansa asiaan, kun asiaa yritti laajentaa valottaa kerätä tietoa. Nainen oli pienimmistä pienin, henkisesti köyhemmistä köyhin, ymmärsin miehen halun; hakea toinen nainen. Heillä oli iso omakotitalo, hyvällä paikalla tontin omisti nainen, kaksi alle 18 v lasta. Ymmärsin todella miestä uutta perhettä ei hakenut (ikää oli 45 vuotta) vain parempaa seuraa ja iloa seksiin.
Millään ei voinut muuttaa Läskikytän elämän asenneta tai näkökulmaa. Viimeinen jatkuva keskustelu, yli viidenvuoden yhteistyövuosissa, oli naisen pahat peräpukamat. Kerroin serkunmiehen kuolleen peräsuolisyöpää. Vuosia puhuimme; hänen myös serkunmiehen, pahoista peräpukamista, kehotin menemään lääkäriin.
Lopetin muunkin myötäkarva silittelyn, jatkuvan piikittelyn ja yksitys elämääni tunkeutumisen vuoksi. Läskikyttä siirtyi toiseen työpisteeseen ja kolmenvuoden päästä kuoli 51 vuotiaana peräsuoli syöpään.
Useaan kertaan elämäni aikana olen huomannut, toisen ”ongelmissa” jauhaminen on itsetunnon puutetta. Henkilön oma vajavuus ei välttämättä näy, sen saa piiloon osoitellessaan muita.
Mitäs, jos aina on toisena?
Törkeämmät letkautukset heittävät usein he, joka tietävät miten sattuu.
Ollaan epävarmoja kyvystä ja haluista todella OMASTA ei sen lihavan. Epävarmuutta ja huonoa itsetuntoa, ei ulkokuoresta voi lukea.
Aviomieheni oli henkisesti rankassa elämän tilanteessa, vanhempiensa kuollessa, potenssi katosi syy oli minä. Ainoa syyllisyyteni oli se, etten ollut pahoillani seksin loppumisesta, se oli välttävää pieni nopea ja lopputulos oli lihomiseni.
Sanot, ettei lihavuudesta voi mitenkään päätellä, millainen ihminen on. Periaatteessa tietysti olet oikeassa, jokainen on yksilö. Mutta silti sanoisin oman elämänkokemukseni valossa (joka ei tietenkään ole jonkun toisen mutua arvokkaampi tai todempi), että _monia_ lihavia kyllä yhdistävät tietyt piirteet.
Kokemukseni mukaan lihavat ovat aika mukavuudenhaluisia ihmisiä. Ei suotta puhuta laiskanpulskeista. Tämä ei ole mitään rasismia, vaan eiköhän sille ole ihan omat fysiologiset syynsä. Painavan verenpaine voi olla koholla ja se jo aiheuttaa väsymistä. Lisäksi kaikkea on raskaampi tehdä liikakilojen kanssa.
Sairaalloisen lihavat lapset ovat kokemukseni mukaan huonompia koulussa kuin hoikat/normaalit/pikkuisen pyöreät. Lihavat tytöt helposti ovat itsetuhoisia käyttäytymisessään ja sortuvat useammin "yhteishyväksi". Rakkauden ja hyväksynnän ostamisen tarve on suuri ja valitettavasti moni keskenkasvuinen lihava tyttö ostaa sitä seksillä.
Minusta ei myöskään ole harhaluuloa sanoa lihavia tavallaan itsekurin ja järjestelmällisyyden puutteesta kärsiviksi. He eivät hallitse syömistään ja syömisrutiini on usein aivan päin seiniä. Minä en usko kenenkään olevan "jossain" asiassa aivan päinvastainen kuin elämänsä muissa osa-alueissa. Ihminen on kokonaisuus ja ilmentää luonteenpiirteitään toiminnassaan. Syöminenkin on toimintaa.
Tietysti lihavia on kiukkuisia ja kivoja, masennukseen taipuvaisia ja iloisia. Mutta tietyt piirteet tosiaan ovat aika monelta löydettävissä..
Vaikka kokemuksesi on, että lihavat ovat mukavuudenhaluisia, et varmaankaan tunne jokaista ylipainoista ihmistä. Joten kumoan väitteesi mukavuudenhalusta ja lisään vielä, että samalla periaattella laihat ovat urheilullisia ja kurinalaisia. Kumpikaan väite ei pidä paikkansa. Oli lihava tai laiha tai jotain siltä väliltä, se ei tee ihmistä mukavuudenhaluiseksi tai miksikään muuksi. Nuo on juuri ulkonäön perusteella tehtyjä päätelmiä.
Lihavat lapset eivät myöskään ole vähemmän älykkäitä kuin norm.painoiset lapset. Koulumenestykseen tai menestymättömyyteen vaikuttaa osittain se, että lihavaa lasta kiusataan koulussa ja silloin hän ei voi tuoda esille kaikkea sitä, mitä osaa, koska on jo muutenkin silmätikkuna. Parempi siis olla hiljaa. Motivaatio koulunkäyntiin on alhaalla jatkuvan kiusaamisen vuoksi, ja se vaikuttaa myös koulumenestykseen. Mutta ei siksi, että on lihava, vaan siksi, että näillä lapsilla ei ole koulurauhaa.
Myöskään lihavien tyttöjen itsetuhoinen käytös ei ole suoraan lihavuudesta johtuvaa, vaan siitä, että edes hetken tuntisi olevansa hyväksytty ja sitä käytetään sumeilematta hyväksi.
"Minusta ei myöskään ole harhaluuloa sanoa lihavia tavallaan itsekurin ja järjestelmällisyyden puutteesta kärsiviksi. He eivät hallitse syömistään ja syömisrutiini on usein aivan päin seiniä. Minä en usko kenenkään olevan "jossain" asiassa aivan päinvastainen kuin elämänsä muissa osa-alueissa. Ihminen on kokonaisuus ja ilmentää luonteenpiirteitään toiminnassaan." Lainaan kappaleen tekstistäsi. Miten voit päätellä, että lihava ei hallitse syömistään? Jossain vaiheessa on varmasti tullut syötyä liikaa, mutta ylipaino on voinut kertyä hiljalleen, ja se ei kerro, että mistään ihmeen ahbeudesta, itsekurittomuudesta tai elämän hallitsemattomuudesta olisi kyse. Varsinkaan koko elämän joka osa-alueella. Teet melko hätäisiä ja huonosti perusteltuja johtopäätöksiä.
Näitä samoja luonteenpiirteitä löytyy kaikenkokoisista ja -ikäikistä ihmisistä. Mikään mainitsemasi asia ei ole sidottu pelkästään lihavuuteen. Sitäpaitsi ulkokuori ja luonne on kaksi eri asiaa. Ulkonäkö ei määrittele ihmisen luonnetta ja taipumuksia, koulumenestyksestä puhumattakaan. Mainitsemasi asiat ovat muiden, ulkopuolisten tekemiä hätäisiä oletuksesta perustuen pelkkään ulkonäköön.
Sinun päätelmisiesi perusteella, voitaisiin olettaa, että hoikka ja kaunis ihminen on myös kurinalainen, ahkera, hallitsee elämäänsä ym. Siis ulkokuori kertoisi jo kaikista millainen on. Olisihan se yksinkertaista, mutta elämä ei mene niin. Ei sinun, ei minun, eikä kenenkään muunkaan.
Sitäpaitsi elämää ei voi hallita. Jos voi, niin kerro minullekin miten se tapahtuu, kiinnostaisi tietää.
Ymmärrätkö mitä eroa on ulkokuorella ja sisuksella eli tässä tapauksessa luonteella. Jos et, niin mietipä sitä hetki.
Osasin arvata jotakin tämän tyyppistä vastausta. ;)
Näitä asioita ei voi kukaan sanoa, että NÄIN SE ON, vaan meillä jokaisella on omat mielipiteemme ja kokemuksemme. Minun kokemukseni mukaan hoikka/normaali vartalo ja menestys kuuluvat huomattavasti useammin yhteen kuin lihava vartalo ja menestys.
Kumpi on ensin, muna vai kana? Olen lukenut, että masentuneisuus on lihavilla yleisempää kuin normaalipainoisilla. Onko ensin masennus, johon lääkityksenä hellitellään itseä herkuilla, vai onko ensin surutta herkuteltu ja sitten lihottu? Kukapa tietää.
Et voi "kumota" mitään mielipidettäni, koska et ole elänyt minun housuissani tätä elämää, etkä tuntenut niitä ihmisiä joita minä olen tuntenut. Minäkään en voi "kumota" sinun väitteitäsi, koska kokemuksesi ovat olleet erilaisia.
Tilastollisesti kuitenkin on niin, että 1) ylipainoisen on vaikeampi työllistyä kuin normaalipainoisen 2) lihavat tytöt ovat alttiimpia holtittomalle seksikäyttäytymiselle 3) lihavuus on yleisempää alemman sosioekonomisen statuksen omaavien keskuudessa. Näistä totuuksista olemme varmasti jokainen lukeneet iltapäivälehtienkin sivuilta. Poikkeuksia toki aina on, mutta joskus näitä palstoja lukiessa oikein ihmettelee, kun joka paikassa on näitä 120 kg "mutta tosi hyvässä kunnossa, jaksan juosta 5 km tosi lujaa, mulla on komea poikakaveri eikä koskaan mitään ongelmia ole ollut ja rahaa on kun roskaa"-ylipainoisia.. Niin, ja joiden paino ei tietenkään ole tullut herkutellessa, vaan aineenvaihduntahäiriön tai isojen luiden myötä..
Kyllä tuossa on asiaa. Koska ihmiset kokevat asiat niin kuin sinäkin, asenteet ovat ja pysyvät ja käytös on niiden mukaista. Mistä luulit, että että ne työnantajat jotka eivät palkkaa lihavia tulevat? Siitä sitten miettimään, kumpi oli ensin, muna vai kana.
Vaikka kuinka esittelet tilastoja, ne ovat ja pysyvät tilastoina. Tilasto ei myöskään ole yhtä kuin totuus, ei sinun eikä minunkaan tuttavapiirissäni.
Mitä tilastot kertovat? Keskiarvoja, - joku prosentti. Parempi kuin keskiarvo, mitataan sitten mitä vain, on tyyppiluku. Olet varmaan kuullut tyyppiluvusta, joten en ala sitä sen kummemmin selittämään.
Tilastot eivät myöskään kerro syitä, joten johtopäätösten tekeminen pelkkien laskennalisten tulosten mukaan, ei vielä kerro koko totuutta.
Asiattomuus tekstissäsi on "joka paikassa on näitä 120 kg "mutta tosi hyvässä kunnossa," jne. Tämän palstan lukeminen ei kerro paljonkaan totuuksia ja olet kuitenkin valmis vetämään johtopäätöksiä niistä. Ettei vain oma asenteesi paistaisi läpi?
"Miten voit päätellä, että lihava ei hallitse syömistään? Jossain vaiheessa on varmasti tullut syötyä liikaa, mutta ylipaino on voinut kertyä hiljalleen, ja se ei kerro, että mistään ihmeen ahbeudesta, itsekurittomuudesta tai elämän hallitsemattomuudesta olisi kyse."
Ei pidä paikkansa. 120kg painavan ihmisen painon ylläpitokalorit ovat valtavat verrattuna puolta kevyempään ihmiseen. Eli siis jotta ylipaino pysyisi, lihavan täytyy edelleen syödä enemmän kuin normaalipainoisen kaverin. Se on fakta.
Totta tekstissä on se, että lihavuus ei tarkoita sitä, että söisi jatkuvasti oman painonsa ylläpitokaloreita enempää. Voidaan kuitenkin miettiä, paljonko esim. 3000kcal on terveellistä ruokaa ja paljonko eläinrasvaa ja sokeria jotka tunnetaan kansankielessä nimellä herkut.