muita luulosairaita?

Mun äidillä on ainakin tuollainen pala kurkussa ja hengitys vaikeaa, kun "menee sukset ristiin" keskivaikeaa dementia - alzheimeria sairastavan äitinsä kanssa. Kun joutuu vaikenemaan niin paljosta! Ei voi totuutta sanoa, koska sitä ei löydä sairastunut - eikä kohta omainenkaan. Kun on pala kurkussa, on syöminenkin vaikeaa.

Onko tuttu tunne?

Jos on pitkä sairaushistoria, ei oteta potilasta tosissaan ja itsekin pelkää pahinta. Mulla on sellainen juttu, että mulla on 8 kk ollut vasemmalta vatsassa kivikova kohta. Koputusäänet on siitä vaimentuneet ja on kovat kivut. Lääkäri epäili todennäköisesti kasvainta, samoin mä. Lähetettiin utraääneen - ja lääkäri ei edes kuvannut kyseistä kohtaa. Ei enää tutkimuksia!
Kyllä on yhä edelleen epäily k.o asiasta, mutta kun on eläkeläinen, minkäs teet?!

Ja mä sairastan vaikeahoitoista astmaa, jo 12 vuotta, on allergioita, pumppuvika ja verenpaine tauti, homepölykeuhko. Lääkitys on ollut ok tähän saakka ja lääkärit on ottaneet mut todesta. Mutta tämä uutukainen lääkäri sanoo, että kaikki on vain luulosairautta ja lääkkeitä ei saa käyttää. Kun tulee astmakohtaus, pitää hakeutua psykiatrille, toiset lääkärit eivät saa antaa astmalääkkeitä paitsi kirjoittamatta siitä papereihin antoi yksi lääkäri.

Tuliko yhtään tuttua tekstiä? Sä et ole yksin ja sitä varten lääkärit yleensä tekee tutkimuksia että ne pois sulkee pahimmat vaihtoehdot.

Mä toivon Sulle sydämestäni kaikkea hyvää ja jaksamista. Sä et ole luulosairas! Kirjoita, jos tää viesti herätti jotain ajatuksia.

Ei kai se ole kuvioissa, siitä saa juuri noita oireita.

olevani terve mutta sitten paranen.

Itse kärsin ilmeisesti hypokondriasta eli sairauden pelosta. Jatkuvasti joku paikka kolottaa tai ainakin luulen niin, sitten alkaa se kierre että onko tämä jotain vakavaa, syöpää jnee. Olotila on tosi raskas ja ahdistus vaivaa tästä jatkuvasta miettimisestä. Pelko rajoittaa valtavasti elämää, välillä hyviä päiviä ja väillä tosi huonoja. En oikein tiedä mistä hakea apua, olen joskus saanut lääkäriltä paniikkihäiriö lääkkeitä, mutta työssä käynti on hankalaa niiden lääkkeiden väsyttävyyden takia. Löytyiskö kohtalotovereita?

Mul oli täs pari vuotta sitte iha kauheeta olla. Pelkäsin lähinnä et mulla on aivokasvain, ku särki päätä jne.... ja pelkäsin vaikka mitä. Se oli sellasta et makasin vaa sohvalla ja itkin :(
ku oli yksinkertaisesti nii paha olla ja pelotti.
Sit kävin jollai psykiatrilla ja juteltii kaiken näköstä jne. Ne meni iha itestää ohi, mut kyl ne viel jonku verra ehkä vaikuttaa elämää. Lääkäri sano luultavasti tän johtuvan mun nuoresta iästä.. oon nimittäi vast 16...