Olen sairastanut masennusta paniikkihäiriön kera jo parin vuoden ajan.En osaa suhtautua luontevasti tähän. Aina hävettää kovasti käydä uusimassa lääkeresepti.Luulen että, sihteeri katsoo minua arvostelevasti vähätellen.Pelkään myös muiden saavan tietojani tai että vastaan tulee joku tuttu.Miten te muut koette mielenterveystoimistossa käynnin/reseptin uusimisen?
Uuden reseptin hakeminen
nolottaa
4371
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tunsin häpeää hakiessani reseptillä apteekista lääkkeitä viimeksi, jotenkin en oikein pystynyt katsomaan silmiin myyjää.
Lääkeresepti on uusittu soittoajalla, ettei ole tarvinnut käydä lääkärin pakeilla. Eka kerran lääkärillä en pystynyt katsomaan silmiin, tuijottelin verhoja, lattiaa yms.
Mielenterveystoimistot ja muut psykiatriset hoitopisteet ovat ahdistavia paikkoja. Tälle on olemassa luontainen selityskin, mikä niistä tekee tällaisia.
Em. hoitopisteissä työntekijät käyttävät työvälineenään omaa persoonaansa. Heillä ei ole kirurgin veistä tai ortopedin saahaa ja poraa, joilla korjataan ihmisen fyysistä vikaa.
Mtt:ssä tutkimus ja hoito ovat pääosin keskustelujen kautta ja varassa. Joitakin veri- tms kokeita otetaan muualla tarpeen mukaan. Hoitokeskusteluissa ja dg teossa tullaan niin intiimeille sielun alueille, että se ahdistaa.
Masennusta ja paniikkihäiriötä ei kannata alkaa häpeilemään ja salailemaan. Näitä tauteja on lähes jokaisella. Joskus saattaa olla vertaiskokija hyväksi avuksi, koska hänelle voi kertoa omista tuntemuksistaan ja päinvastoin.
Masennukselle ovat maailman suuret idolit ja merkkihenkilöt antaneet jo kasvot, joten mitään ahdistavaa siinä ei pitäisi olla.
kunhan sun lääkintä on vakaantunut jollekin tasolle, niin mtt:n erikoishoito on tehtävänsä tehnyt.
sen jälkeen reseptit saat uusittua yksityisellä tai omalääkärillä eikä tarvii sitten häpeillä mtt:ssä.
psyyke & mielenterveys asiat pitäisi olla mitenkään hävettäviä asioita. Monet julkkiksetkin avoimesti kertoneet omista masennus, ahdistus yms. asioista niin mites sitten tällaset tavalliset ihmiset ei vois? Jokaisen sairaus on kyllä asia, joka ei pitäisi muille kuulua. Itse oon reseptejä uusiessa jutellut vastaanotolla olevan hoitajan kans ihan normaalisti, enkä kokenut minkäänlaista ihmis-arvoani väheksyvää käytöstä. Sitten noist mielenterveystoimiston palveluist, että taitaa riippua paljon henkilökemiast tuleeko keskustelutilanteesta mitään hyötyä. Itse lopetin käynnit kun mielenterveyshoitaja ei tuntunut ottavan tosissaan mun juttuja tai sitten en vaan osannut oikein kuvailla millasta ahdistusta tai tuskaa elämä on. Näin jälestäpäin voin olettaa, että ehkä mun ruumiinkieli eli eleet ja ilmeet antoi sit hoitajalle sellasen ristiriitasen kuvan. Mulla aiankin ollut ennen elämäs tapana esittää henkisesti vahvempaa kun mitä oikeesti olen. Kun menette mielenterv.hoitajalle niin olkaa vain ihan omana itsenänne eli mitään "vahvuus"-roolia ei kannata vetää tai käy kuten mulle, keskeytin käynnit.