Herään aamulla ennen seitsemää ollakseni hereillä kun lapset heräävät. Herään siksi, että äiti saisi nukkua kun on niin väsynyt.
Olisi kyllä väsyttänyt minuakin.
Laitan pojille valmiiksi aamiaisen, syötän nuorimmaisen, siivoan keittiön ja laitan tiskit koneeseen. Siivoan myös olohuoneesta sinne illalla jääneet tavarat.
Tyhjennän pesukoneen sinne unohdetuista vaatteista ja täytän sen uudelleen töpötäydestä pyykkikorista ja laitan koneen käyntiin.
Leikin hetken poikien kanssa. Sitten istahdan sohvalle lukemaan aamun lehteä.
Nuorempi nousee jalkaani vasten ja alkaa kitistä. Kello käy jo kymmentä isänpäivän aamuna.
Oli välipalan aika.
Vaimo herää nuorimmaisen kitinään, tulee puoliunisena olohuoneen ovelle ja avaa aamun tiukalla kysymyksellä; ”Miks sä huudatat sitä poikaa? Anna sille ruokaa!”
En minä poikaa huudattanut, ehti kitistä ehkä puoli minuuttia.
Minä otan pojan syliini ja menen keittiöön. Vaimo tulee perässä, ottaa kaapista juomalasin,
Aamun toinen lause vaimolta; ”Miks sä et voi laittaa näitä astioita niiden oikeille paikoille? Mulla on aina hirveä työ järjestellä niitä sun jäljiltäs.”
Seuraavan kommentin jo arvaankin ja annan sen mennä kuin unessa; ”Mikset sä ole laittanut aamiaista?” En jaksanut vastata, otin nuorimmaisen syliini ja menen olohuoneeseen. Minuakin väsyttää. Kuulen vaimon laittavan kahvikeittimeen vettä.
Nuorimmainen nukahtaa sohvalle, vanhemman pojan leikkiessä huoneessaan. Vaimo lähtee keittiöstä kylppäriin ja minä menen keittiöön. Kahvinkeitin on päällä mutta kahvia siinä ei ole.
Menen takaisin olohuoneeseen ja nukahdan hetkesi nuorimmaiseni viereen. Nuorimmainen herää vaimon tullessa suihkusta kuivaamaan märkää tukkaansal Minä herään nuorimmaisen kitinään.
On kiva isänpäivä vuonna 2006, 2005, 2004, 2003 jne.
Herättyäni ehdin vielä tyhjentää pyykkikoneen, siivoamaan, ruokkimaan pojat ja illalla vielä kestitsen vaimon sukulaisia.
Lahjankin sain – kunhan käyn viikolla itse ostamassa.
Näin meillä isänpäivänä.
Tuli vaan mieleeni, että mitähän, jos me miehet hoidettais äitienpäivä yhtä tyylikkäästi…
Olisi kyllä väsyttänyt minuakin.
Laitan pojille valmiiksi aamiaisen, syötän nuorimmaisen, siivoan keittiön ja laitan tiskit koneeseen. Siivoan myös olohuoneesta sinne illalla jääneet tavarat.
Tyhjennän pesukoneen sinne unohdetuista vaatteista ja täytän sen uudelleen töpötäydestä pyykkikorista ja laitan koneen käyntiin.
Leikin hetken poikien kanssa. Sitten istahdan sohvalle lukemaan aamun lehteä.
Nuorempi nousee jalkaani vasten ja alkaa kitistä. Kello käy jo kymmentä isänpäivän aamuna.
Oli välipalan aika.
Vaimo herää nuorimmaisen kitinään, tulee puoliunisena olohuoneen ovelle ja avaa aamun tiukalla kysymyksellä; ”Miks sä huudatat sitä poikaa? Anna sille ruokaa!”
En minä poikaa huudattanut, ehti kitistä ehkä puoli minuuttia.
Minä otan pojan syliini ja menen keittiöön. Vaimo tulee perässä, ottaa kaapista juomalasin,
Aamun toinen lause vaimolta; ”Miks sä et voi laittaa näitä astioita niiden oikeille paikoille? Mulla on aina hirveä työ järjestellä niitä sun jäljiltäs.”
Seuraavan kommentin jo arvaankin ja annan sen mennä kuin unessa; ”Mikset sä ole laittanut aamiaista?” En jaksanut vastata, otin nuorimmaisen syliini ja menen olohuoneeseen. Minuakin väsyttää. Kuulen vaimon laittavan kahvikeittimeen vettä.
Nuorimmainen nukahtaa sohvalle, vanhemman pojan leikkiessä huoneessaan. Vaimo lähtee keittiöstä kylppäriin ja minä menen keittiöön. Kahvinkeitin on päällä mutta kahvia siinä ei ole.
Menen takaisin olohuoneeseen ja nukahdan hetkesi nuorimmaiseni viereen. Nuorimmainen herää vaimon tullessa suihkusta kuivaamaan märkää tukkaansal Minä herään nuorimmaisen kitinään.
On kiva isänpäivä vuonna 2006, 2005, 2004, 2003 jne.
Herättyäni ehdin vielä tyhjentää pyykkikoneen, siivoamaan, ruokkimaan pojat ja illalla vielä kestitsen vaimon sukulaisia.
Lahjankin sain – kunhan käyn viikolla itse ostamassa.
Näin meillä isänpäivänä.
Tuli vaan mieleeni, että mitähän, jos me miehet hoidettais äitienpäivä yhtä tyylikkäästi…
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voimia Sinulle, olet vastuullinen ja hyvä isä. Opettele ottamaan oma aikasi suhteessa, ettet pala loppuun. Parisuhteesi kuvaus on surullinen, jos kuitenkin rakastatte toisianne, uskon, että selviätte. Koettakaa puhua, ottaa kahdenkeskeistä aikaa -kerro miltä Sinusta tuntuu ja mitä odoatat vaimoltasi. Jos ongelmast eivät ratkea omin avuin, käykää vaikka perheneuvolassa. Vanhempien onni on myös lasten etu.
Ja hyvää isänpäivää Sinulle näin etukäteen.
yleensä se on äiti jonka äitienpäiä / arki yleensäkin on tuollaista!
terve mikko.
keskustele vaimon kanssa.
minulla ei ole lapsia mutta miehella on. siltti isän päivänä ostan lahja miehelleni ja kortiin kirjoitan koirien nimet.
älä opeta sille että sinä olet aina käytettävissä molempien pitäisi osaallistua kun kerran asutte yhdessä ja on lapsia. voimia
Kyllä olen/olemme keskustelleet - vaihtelevin tuloksin; toisinaan tulokset ovat hyvin lyhytaikaisia ja usiemmin yleensä vielä tilapäisempiä. Vaimolle sopii tarkalleen se, millä tuulella sattuu olemaan. Ura on tärkein!
En minä valita - ajattelen vaan kun olen kuunnellut naisten juttuja miten hyväksi kaikki muuttuu jos he saavat vallan. Tässä tulos.
En omakohtaisesti usko, että vaimonikaan on "vapautuneena" yhtään sen onnellisempi OIKEESTI, kuin olisi siinä hiukan "vanhanaikaisemmassakaan" vaimoroolissa.
Huolien summa tuntuu olevan vakio - aina ja molemmilla, niin miehellä kuin naisellakin. Minusta perusvirhe on tehty siinä kun on alettu kilpailemaan keskenään - siis naiset ja miehet. Kummallekin on luonto asettanut tehtävänsä, toisessa perheessä vaimo on kyvykkäämpi toisessa asiassa ja toisessa perheessä mies samassa asiassa.
Meillä on tilanne kehittynyt näin ja ihan hyvin tiedän näin jatkuvan mutta minä uskon kestäväni ainakin kunnes lapset ovat isompia.
Rakkaus - no, tavallaan me rakastamme toisiamme vaikka usein minusta tuntuukin, että minun tunteeni häntä kohtaan on aika säälinsekaista. Kun tilanne joskus kärjistyy sillee riidaksi, että hänkin tajuaa tilanteen niin hän on niin säälittävän avuton ja peloissaan siitä että menettää minut, lapset kodin ja etikettinsä. Valmis tekemään vaikka mitä - siis siinä hetkessä mutta kaikki unohtuu seuraavaan työpäivään.
No, tietenkin se vaimon työ... minun työnihän ei ole mitään - minähän olen mies. Vain naisella on "oikeus" vedota ja puolustella kaikkea työllään, urallaan ja sen vaatimuksilla. Minulla ei sitä oikeutta ole hänen silmissään eikä kovin paljon lähimpienkään silmissä.
Samaa pelkään monien ajattevan tälläkin palstalla.
Pusketaan ettenpäin - iloja on elämässä muitakin!
minulla olisi neuvoja jos otat vastaan niin vasta osoite on [email protected] tällä pastalla ei voi puhua niin vapaasti kun on kaikenllaisia ....
"minulla olisi neuvoja jos otat vastaan niin ...
... tällä pastalla ei voi puhua niin vapaasti kun on kaikenllaisia ...."
Hyviä neuvojahan aikuinen ihminen ottaa aina vastaan.
[email protected]
Nyt olis vanhalle kunnon pacmanille käyttöö
Surullista kuulla. Yksi lausahdus kolahti minuun. Olet naisesi kanssa ehkä säälistä? Minusta sinun tulisi jättää vaimosi tai ottaa pesäero edes hetkeksi. Se on ainut tapa saada nainen tajuamaan ja ehkä järjestämään elämänsä tärkeysjärjestyksen?
Itse elän suhteessa, plus vuoden ikäisen lapsen kanssa. Meillä ei ole nukuttu vielä yötäkään ja tiedän, että mieheni saa kaikki paskat naamalleen, kun olen väsynyt, eikä siinä "kurjuudessa" nää edes niitä arjen pieniä ja isojakin asioita, mitä hän ehkä tekee.
Mutta jos olet naisen kanssa säälistä, se on petosta myös häntä kohtaan. Itse epäilen mieheni olevan kanssani tästä syystä, tai ainakin se yksi syistä. Minua se ei kuitenkaan auta! Vaikka surisin hänen oikeita tunteitansa minua kohtaan hetken, se olisi loppupeleissä oikein ja siitä minun tulisi vain nousta ja miettiä miten jatkaa elämääni ilman häntä tai hänen kanssaan.
Sinulla on oikeus saada isänpäivänä lämmintä kohtelua, kuten meillä kaikilla, edes kerran vuodessa. Toivon todella, että tänä vuonna olisi toisin!
Luulen, että aika moni mies on naisensa kanssa "säälistä" - kuten minäkin olen ainakin osittain. Nainen osaa tiukanpaikan tullen tarrtua oikeisiin seikkoihin saaden miehen taas "ansaan".
Luulen, että ilmiö on hiukan samanlainen kuin juopon miehen vaimolla; mies lupaa kuun taivaalta krapula-aamunaan niin liikuttavan uskottavasti, että vaimo uskoo lupaukset kerta toisensa jälkeen.
Ei sitä niin vaan voi jättää toista vaikka haluaisikin - ainakaan silloin jos rakkaussuhde edes alussa oli aito! Jotenkin sitä tuntee astuunsa siitä, miten elämä vaimonkin kohdalla jatkuu eron jälkeen.
Vaikka toisessa oliskin vikoja kuinka paljon ei sitä kait itsekään viaton ole...
ajattelen jatkaa kaikesta huolimatta... rakastan häntä kuitenkin vaikka niin monen asian toivoisinkin olevan toisin!
Kiitos sinulle kauniista sanoista;-)
Todella hyvä ja yksinkertaistettu kuvaus aviomiehen elämästä suomalaisen naisen kanssa. Sitä kestää usein 40 - 50 vuotta! Kestäkää kuin mies!
keksintö vaimolta. Saa isä olla päivän äitinä. Mikä voisikaan olla parempi lahja isänpäivänä??