Valkeakosken sanomat 03.11.2006
Toimittajalta. Heli Mustonen
Olisi hyvä, ellei olisi tarvetta kirjoittaa tätä kolumnia. En haluaisi pahoittaa niiden tuntemieni Valkeakosken ja Sääksmäen seurakuntayhtymän viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden mieltä, joiden tiedän oikeasti tsemppaavan toisten parhaaksi.
Näen silmissäni eläkkeellä olevan pastorin Helvi Jousmäen lempeät kasvot ja muistutan itselleni, että mikään järjestelmä ei ole onneksi läpimätä. Silti, ei voi kuin ihmetellä tapaa, jolla seurakuntayhtymä kohtelee Pappilanniemen kurssikeskuksen entistä vahtimestaria Yrjö Kotasta.
Käykää ihmiset Kotasen kotisivuilla
(http://personal.inet.fi/koti/yrj.kotanen/) ja lukekaa pöytäkirjoineen koko yli viisi vuotta kestänyt yhden ihmisen kiusaamisprosessi.
Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Eero Tamminen totesi tässä lehdessä eilen, että "seurakunnan kiinteistötarkastajat eivät todenneet homeongelmia ja ammattiastman syntyminen oli kaikille yllätys..."Ihanko totta?
Olikohan se samanlainen yllätys kuin se, että samassa Kotasen työsuhdeasunnossa aiemmin asunut perhe sairasteli lapsia myöten kosteusongelmien ja homehaitan takia. Olikohan se samanlainen yllätys kuin ne silmin nähtävät ongelmat, joita asunnossa oli ja joita Kotasen käskettin vain peittää.
Kun takavuosina aloin penkoa tätä juttua eräs kiistan asianosainen sanoi, että "se Kotanen on vähän erikoinen persoona, älä välitä sen jutuista".
Onko myös asunnossa asunut edellinen perhe vähän erikoinen? ja Hämeen työsuojelupiirin insinööri Ilmo Jaatinen? Entä Koskiklinikan lääkäri tai homealtistuksiin erikoistunut jyväskyläläinen lääkäri Matti Paananen? Varmasti myös Tampereen aluetyöterveyslaitos on vähän erikoinen?
Se on varmasti totta, että täytyy olla erikoinen
(erikoisen sinnikäs), kun jaksaa hakea oikeutta sellaiselta isolta organisaatiolta kuin seurakuntayhtymä on.
Illalla telkkarissa pyörii mainos seurakuntavaaleista. Luvataan lämpöä, turvaa ja inhimillisyyttä. Kattia kanssa, siitä saakka kun poliitikot ja talousmiehet valtasivat hengellisen elämän, se on ollut inhimillisyyden irvikuva.
Toimittajalta. Heli Mustonen
Olisi hyvä, ellei olisi tarvetta kirjoittaa tätä kolumnia. En haluaisi pahoittaa niiden tuntemieni Valkeakosken ja Sääksmäen seurakuntayhtymän viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden mieltä, joiden tiedän oikeasti tsemppaavan toisten parhaaksi.
Näen silmissäni eläkkeellä olevan pastorin Helvi Jousmäen lempeät kasvot ja muistutan itselleni, että mikään järjestelmä ei ole onneksi läpimätä. Silti, ei voi kuin ihmetellä tapaa, jolla seurakuntayhtymä kohtelee Pappilanniemen kurssikeskuksen entistä vahtimestaria Yrjö Kotasta.
Käykää ihmiset Kotasen kotisivuilla
(http://personal.inet.fi/koti/yrj.kotanen/) ja lukekaa pöytäkirjoineen koko yli viisi vuotta kestänyt yhden ihmisen kiusaamisprosessi.
Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Eero Tamminen totesi tässä lehdessä eilen, että "seurakunnan kiinteistötarkastajat eivät todenneet homeongelmia ja ammattiastman syntyminen oli kaikille yllätys..."Ihanko totta?
Olikohan se samanlainen yllätys kuin se, että samassa Kotasen työsuhdeasunnossa aiemmin asunut perhe sairasteli lapsia myöten kosteusongelmien ja homehaitan takia. Olikohan se samanlainen yllätys kuin ne silmin nähtävät ongelmat, joita asunnossa oli ja joita Kotasen käskettin vain peittää.
Kun takavuosina aloin penkoa tätä juttua eräs kiistan asianosainen sanoi, että "se Kotanen on vähän erikoinen persoona, älä välitä sen jutuista".
Onko myös asunnossa asunut edellinen perhe vähän erikoinen? ja Hämeen työsuojelupiirin insinööri Ilmo Jaatinen? Entä Koskiklinikan lääkäri tai homealtistuksiin erikoistunut jyväskyläläinen lääkäri Matti Paananen? Varmasti myös Tampereen aluetyöterveyslaitos on vähän erikoinen?
Se on varmasti totta, että täytyy olla erikoinen
(erikoisen sinnikäs), kun jaksaa hakea oikeutta sellaiselta isolta organisaatiolta kuin seurakuntayhtymä on.
Illalla telkkarissa pyörii mainos seurakuntavaaleista. Luvataan lämpöä, turvaa ja inhimillisyyttä. Kattia kanssa, siitä saakka kun poliitikot ja talousmiehet valtasivat hengellisen elämän, se on ollut inhimillisyyden irvikuva.
Vastaukset 7
Vanhimmat
itse olen kokenut saman kunnalta ostamani omakotitalon kanssa. Lapsen sairastelun ym. koko perheen epämääräiset oireet tulkittiin omasta päästäni johtuviksi - kunnan viranomaiset eivät pyynnöstäni tutkiessaan löytäneet mitään.
Muutama vuosi myöhemmin taloa myydessäni todettiin talon olevan läpimätä, ja virheiden syntyneen jo rakentaessa 15 v sitten. Kunnan valvonnassa.
Meni koti, irtaimisto kaatopaikalle. Jäi suuret velat, joita velkajärjestelyn kautta makselen kansalaisluottamukseni menettäneenä. Minnekään valittaminen ei auttanut, asianajajaa ei kiinnostanut, tavarantarkastaja kieltäytyi, pankki kiristi ym ym nöyryytystä. Sossu ja Kela eivät auttaneet kahden asunnon omistajaa (vuokralle oli pakko muuttaa kun talon rakenteet avattiin ja lapsi oli kuolla hengitysvaikeuksiin).
Tällaista nykypäivän Suomessa. Lämmin osanottoni.
tämmöisiä oikeusmurhia täällä tapahtuu edelleen koko ajan. Mihin kaikkialle ennätitte valittaa asiasta? Saitteko mistään apua, esimerkiksi Asumisterveysliitosta?
Jaksamista toivon teille. Toivottavasti ette menettäneet kokonaan uskoanne ihmisiin ja yhteiskuntaan.
yli seitsemän vuotta, eli 99 loppukesästä jouduimme muuttamaan. Asumisterveysliitosta en tiennyt silloin. Eikä ollut nettiä, josta olisin tietoa saanut. Asianajaja sanoi suoraan, ettei ole järkeä lähteä kuntaa vastaan taistelemaan. Uskoin häntä. Rahaa ei ollut välillä edes postimerkkiin, kopioista puhumattakaan. Kaikki menivät kahden asunnon kustannuksiin, tutkimuksiin ja "normaali"elämään. Olin silloin kahden alakouluikäisen lapsen yksinhuoltaja. Naapurit, ystävät ja sukulaiset auttoivat minkä pystyivät ja mitä ilkesin pyytää. Ja seurakunta kirjallisen anomuksen jälkeen.
En ole menettänyt uskoa ihmisiin tai yhteiskuntaan. Lakihan on niinkuin se luetaan, ei useinkaan oikeutta. Mutta tuntuu välillä tosi pahalle, kun edelleen karhutaan jotain kuin isommalta rikolliselta, itse asiassa työni puolesta tiedän esim. henkirikollisten pääsevän usein helpommalla muun muassa luottamuksen osalta. Puolestani otettiin yhteyttä myös erääseen "köyhän kansan" kansanedustajaan, mutta eipä hänkään mitään saanut aikaiseksi.
Nämä asiat halutaan lakaista maton alle. No, pitää olla kiitollinen siitä ettei tässä yhteiskunnassa vaienneta muuten kuin nöyryyttämällä. Henki säilyy.
Meillä oli tuo sama tilanne, kun ei edes postimerkkiin tai bussilippuun ollut rahaa, kun kahden asunnon kustannuksista oli selvittävä ja kaikki vaatteetkin jouduttu hävittämään. Monet luulee ettei Suomessa voisi nähdä nälkää. Me jouduttiin sekin kokemaan, kun kaapissa ei enää ollut kuin kauraryynejä ja sellaista eivätkä lapset suostuneet sitä jatkuvasti syömään. EU-ruoka-apua oltaisiin saatu, mutta ei ollut aina rahaa bussilippuun lähteä hakemaan sitä, kun koko tili meni kahden asunnon kustannuksiin. Sairaslomien takia joskus ei siihenkään riittänyt. Kaupassakin joutui tekemään valintoja, jos sekä vessapaperi että tiskiaine oli loppu, että ilman kumpaa selviäisi paremmin. Välillä ei ollut puhelinta, kun laskun maksamiseen ei ollut rahaa. Hoida siinä nyt sitten asioita! Kovan taistelun jälkeen sai sossulta joskus rahaa lasten lääkkeisiin. Ystävien ja kirkon avulla selvittiin hengissä. Lapsetkin saivat vanhoja vaatteita, mutta tietysti koulussa heitä kiusattiin nuohtuneista vaatteista. Ei ole tilanne vieläkään ohi eikä tule koskaan olemaankaan. Maksetaan tällä hetkellä vain yhtä asuntoa, joten siinä mielessä tilanne helpottunut. Mutta tulotkin pienentyneet, koska olen työkyvytön tämän katastrofin jäljiltä ja velkojakin vielä jäljellä. Lasten tulevaisuus näyttää surulliselta. Siinä kävi kyllä itsemurha-ajatukset usein mielessä.
Omat lapseni ovat nyt 14 ja 17, fiksuja nuoria. Heikkona hetkenä hiljattain itkeskelin, että "en ole teillekään mitään voinut koskaan antaa, kun velkoihin mennyt kaikki", niin esikoinen siihen että "meillä on ollut kaikkea mitä on tarvittu". Rakkautta ei saa rahalla.
Voimia sinullekin. Kävi minullakin aiemmin itsemurha-ajatukset mielessä. Vuoden söin mielialalääkkeitä, ja tilanne korjaantui. Uskon nyt että kaiken tämän jälkeen on vielä suurempi syy elää. Sitä iloa en nöyryyttäjilleni anna, että luovuttaisin, enää.
pidä pää pystyssä ja kerro tarinastanne. Sinä et ole tehnyt mitään väärää vaan sinulle on tehty vääryyttä. Jollain tavalla on yritettävä yhdessä saada muutosta aikaiseksi yhteiskunnan mädäntyneisiin rakenteisiin. Hallinto on täällä kuin tsaarinajalta ja kansalaiset, jotka oikeasti maksavat tämän virkamies- ja poliitikkoeliitin palkat, nöyryytettyjä matoja joiden ylitse kävellään mennen tullen.
ja onneksi lähtee päästä. Se auttaa, kun TIETÄÄ, miten TOSI HULLUSTI olisi voinut käydä. Tasoja on monta, ja auttanee suuresti, kun tuntee toistenkin "tasoja"/tarinoita.